Google-haut

Google-haut

torstai 30. kesäkuuta 2016

Sukupuoli ei sijaitse jalkojen välissä

Minun on aina ollut vaikeaa olla "nainen".

Minun on aina ollut vaikeaa edustaa sitä sukupuolta, joka minulle syntymän jälkeen määriteltiin, koska koen epäonnistuvani edustustehtävässäni toistuvasti - joka päivä, nytkin. Ehkä asetan mallin "naisesta" itse päähäni, ehkä se on asetettu sinne jo lapsena. Se malli on hyvin stereotyyppinen ja liittyy käyttäytymiseen ja pukeutumiseen.

Minä en istu sievästi. En jaksa käyttää meikkiä. Hiukseni leikkaan edesmenneen koirani trimmaussaksilla. Piereskelen julkisesti. Käytän samoja vaatteita monta päivää putkeen enkä jaksa käydä shoppailemassa. Olen mennyt jo liian monta kertaa juhliin pelkissä tennareissa, koska olen unohtanut, että naiset käyttävät sisällä korkokenkiä. Tykkään "likaisista" hajuista. Puhun törkyjä. Puhun seksistä. En jaksaisi käyttää rintaliivejä, ja minua ärsyttää, että rintani saisivat täyden huomion, jos en käyttäisi liivejä julkisesti. (Tosin en minäkään saa katsettani irti naisen rinnoista, koska ne ovat niin kauniit.) Minusta on ihana katsella naisia ja naisen kaunista vartaloa, ja toisinaan taas olen naisille mustasukkainen heidän upeudestaan. Joskus pääni meinaa räjähtää, jos lähden naisporukalla johonkin, koska voi sitä säätämisen ja kälätyksen määrää. Minut tekee surulliseksi se, että naiset eivät usko itseensä ja haukkuvat kilpaa itseään ja kehoaan.

Seksuaalisuuteni (joka on siis eri asia kuin kokemus sukupuolesta) määrittely on ollut minulle helppoa, koska minulla on vagina, joka kaipaa penistä, ja tämä on yleisesti hyväksyttyä. Vaikka olen aina ollut ihastunut maskuliinisiin miehiin, minusta olisi ihanaa olla se osapuoli, joka saa survoa melaansa tiukkaan kosteaan reikään. Minulla taitaa olla peniskateus.

Minä en usko, että olen yksin näiden tuntemusteni kanssa. Ja siihen on selitys.

"Vuoden 2015 alussa sukupuoli-identiteettejä arveltiin olevan maailmassa noin 7 285 000 000", kirjoittaa ihanasti Juha Kilpiä kirjassaan Nimestä minut tunnet.

Se tarkoittaa, että minulla on oma sukupuoli-identiteettini. Ja sinulla. Ja sinulla ja sinulla ja sinulla siellä takarivissä. Kaikilla on omansa eikä kenenkään muun oikeus ole sitä määrittää toisen puolesta.

Minä muistan, kun joskus nuorempana ihmettelin ihan tosissani sitä, miksei pikajuoksija Caster Semenyan housuihin kurkata, jotta selviää se jahkailu sen sukupuolen kanssa. Nyt hävettää.

Hävettää tosi paljon. Minä en ymmärtänyt silloin. En ollut kuullutkaan sanaa intersukupuolinen. Tiesin vain hermafrodiitin, ja se kuulosti haukkumasanalta ja sirkusnähtävyydeltä.

Minulla on sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä pinttyneitä käsityksiä ja stereotypioita päässäni. Sinullakin on. Ja sinulla ja sinulla ja sinulla siellä takarivissä. Mutta ei hätää.

Rohkeutta on ottaa uutta tietoa vastaan, ja muuttaa ajattelutapaansa sen pohjalta. Rohkeutta ei ole pysyä jääräpäisesti vanhassa kannassa vain siksi, että se tuntuu turvallisemmalta.

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen itsemurhatilastot ovat korkeampia kuin niiden, jotka ilmaisevat sukupuoltaan omalle synnynnäiselle sukupuolelle ominaisesti, ja jotka kokevat itsensä selkeästi heteroseksuaalisiksi.

Tämä tilasto pitää saada nollantumaan, ja siihen tarvitaan kaikkien apua - minun, ja sinun ja sinun ja sinun siellä takarivissä. Kaikkien.

Rohkeutta!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Vulvan käyttöohjeet

Minulta on toivottu kirjoitusta vulvan käyttöohjeista. Jeee!

Ohjeita on kolme (3). Miten helppoa! Niin vähän!

Kuvittele, että edessäsi on nainen levällään. Ei sillä tavalla levällään, että suolet valuvat pois aukileikatusta vatsasta valkoisille lakanoille vaan sillä tavalla kauniin vulvallisesti.

Siinä se nyt on. Lettu levällään tai suljettuna, voit valita. Nainen on tyytyväinen. Sillä on vatsa täynnä ruokaa ja sen hartioita on hierottu vähän. Pyllyäkin on hierottu. Sen juttuja on kuunneltu ja sen kainaloita kutiteltu. Ai ai. Nyt tulee pesää niin, että lotisee.

Ja sitten ne käyttöohjeet. Kolme vaan!

1. Koske hellästi. (Jos et ole ihan varma, mitä "hellä" tarkoittaa, jatka lukemista ennen seuraavaan ohjeeseen siirtymistä.)

Ehkä saattaa vähän kiihotus laskea, mutta kuvittele silti, että tämä kaunis karvareunuksinen lettu on kuin kosketusnäytöllinen kännykkä. Ei auta nimittäin hakkaaminen ja kovastipainaminen, jos haluaa saada sähköpostit auki. Kosketa niin hellästi, ettet ole ihan varma, kosketatko ollenkaan. Koska kyllä kosketat. Ihan varmasti. Klitoris on nimittäin niin herkkä. Ja naisen on aina helpompi sanoa "jooh kovempaa" kuin "ööö ei niin kovaa".

2. Käytä sylkeä. (Jos et ole varma, mitä sylki tarkoittaa, jatka lukemista ennen seuraavaan ohjeeseen siirtymistä.)

Sormi (tai kieli) ei liiku letun pinnalla kivasti ilman sylkeä vaan se jää nahkeasti ikään kuin paikalleen hankaamaan yhtä kohtaa, mikä tuntuu siltä kuin siihen olisi kasvamassa pian Veijo Vesirakkula. Suurin osa naisista ei halua sellaista Veijoa klitoriksensa viereen.

3. Älä pelkää. Katso sitä suoraan sen punaiseen välkehtivään lihaan. Uskalla. Vulva on sun puolella.

Rakkautta kesään!

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Hurja viikko

Moi ja terveisiä rauhallisuudesta!

Viime viikot oli kaikkea muuta. Minulla oli hirmuisesti haastatteluita, mikä oli ihan huikeeta, mutta olin tosi väsynyt, koska jännitin aika paljon kaikkea. Jännitän normaalistikin aika paljon kaikkea, niin nyt oli oikein supertärinäviikot.

Mutta olen hengissä ja onnellinen! En osannut odottaa yhtään, että kirja saa tällaisen vastaanoton. En edelleenkään tiedä, monta kirjaa on painettu, koska en ole kysynyt. Minulle sillä ei ole ollut väliä, myydäänkö sitä viisitoista kappaletta vai viisi sataa, koska haaveeni oli kirjoittaa kirja ja se toteutui. Mutta olen hämmentyneen onnellinen, että kirjasta on niin moni ihminen saanut jotain itselleen. Tuntuu aivan törkeän hyvältä. Kiitos paljon kommenteista ja palautteesta. <3

En ole vielä ehtinyt keksiä uusia haaveita, joita kohti lähtisin hitaasti valumaan, mutta onhan tässä koko loppuelämä aikaa.

Mielikuvituspoikaystävä on ollut silleen, että sä puhut ihan hirveesti musta kaikkialla et tosi kiva hei kohta me päädytään jonnekin lööppilehtiin, ja mä sanoin sille, että mun on ollut pakko puhua, koska sä olet niin ihana ja ihanista asioista pitää joskus puhua vahingossa telkkarissa ja radiossa.

En ole itse kuunnellut radiohaastatteluita enkä katsonut tv-esiintymistä. En pysty tekemään sitä, koska ne on menneitä eikä niitä voi muuttaa ja livenä tulee höpöteltyä vaikka mitä. En ole myöskään avannut kirjaani kertaakaan sen jälkeen, kun siitä tuli virallinen kirja eikä vain Word-tiedosto. Ei pysty. Ei kertakaikkisesti sentään pysty.

Mutta tässä on linkkejä haastiksiin, jos joku niitä haluaa katsella ja kuunnella:

MeNaiset
Nyt-liite
Aamulehti
YleX

RadioRock
YlePuhe
RadioAalto
RadioSuomiPop

Ylen Aamutv

Radio Nostalgian haastattelua en löytänyt ja Itä-Hämeen (Heinolan lehti) juttu oli ilmeisesti vain printissä ja Etelä-Suomen Sanomien juttu on vielä tulossa.