Google-haut

Google-haut

perjantai 30. tammikuuta 2015

Kirje Thaimaasta, osa 1

Moikka ja terveisiä ihanan lämpimästä Phuketista! Täällä kaikki tosi hyvin.

Saavuin eilen hotelliini paikallista aikaa keskipäivällä. En tiedä tarkalleen paljon kello oli, koska olin niin tokkurassa. Suomessa nimittäin siihen aikaan kello seitsemän aamuherätys päräytti monet hereille. Minä en ollut nukkunut siihen mennessä vielä yhtään.

Mutta ei se haitannut. Siirryin aurinkorasvattuna hotellin uima-altaalle päiväunille eli sätkimään itseni hereillä aina 10 minuutin välein, kun tipuin milloin liukuportaista milloin lentokoneesta.

Sen jälkeen kävin tarkastamassa rannan, jossa olen monet askeleet ottanut ennenkin. Tämä on kolmas kertani tässä maassa, toinen kertani Phuketissa. Intian valtameressä oli ihana käydä taas pitkästä aikaa. Vesi on niin älyttömän lämmintä ja kirkasta.

Palatessani hotellille poikkesin markkinoille, josta ostin kilon mangoja ja sitten jotain toista hedelmää, joka oli kaunis, mutta vähän siinä oli semmoinen kevyt s(u)perman maku. Ehkä tosin vain haaveilin siitä, sillä tämä paikka on täynnä rakastuneita pareja.

Ja toki, minne tahansa menenkin, löydän aina kivekset (kuvassa keskellä). Niissä ei roikuta, ne laitetaan suuhun.



Kannoin kädessäni monta kiloa tuoreita hedelmiä ja monta kiloa tuoretta vettä. Saattanee olla, että ne parin tunnin päiväunet eivät aivoilleni riittäneet, sillä en löytänyt omaa hotellihuonettani. Tiesin, että tässä jossakin se on, mutta missä, ihmettelin. Kävin kahden oven takana seisomassa ja tuumimassa, että ei ole tämäkään. Hotelliavaimessani toki oli numero, mutta kaikki huoneet näyttivät olevan erinumeroisia.

Jossain vaiheessa tulin kuitenkin varmaksi, että tämä ovi sen täytyy olla. Ovessa oli täysin eri numero kuin avaimessani, mutta se ei päätöstäni horjuttanut. Järki puhui sanoja, joita sydämeni ei kuunnellut. Koska minusta tuntui siltä, että tämä on se oikea, rupesin ropeltamaan avaimella lukkoa. Tovin siinä ähellettyäni ovi avautui. Ei tosin avaimeni taikavoimasta vaan huoneen asukin.

Seistä jökötin vastakkain keski-ikäisen venäläisen killikkamahamiehen kanssa. Hän näytti siltä, että ei ole tuollaista räjähtänyttä valkoista akkaa tänne tilattu, joten minä pahoittelin ja lähdin respaan kysymään neuvoa. Sieltä sain autokyydin hotellihuoneen eteen.

Seuraavana yönä nukuin 13 tuntia ja tänään löysin huoneen ihan itse.

Namaste.

2 kommenttia:

  1. Tuo hedelmä on sellainen kuin pitahaya, tunnetaan myös nimellä lohikäärmehedelmä :)

    VastaaPoista
  2. Noi hedelmät näyttää niin hyvältä. Voin kuvitella miten hyviltä ne maistuu oikeesti tuoreena siellä !

    VastaaPoista