Google-haut

Google-haut

torstai 30. elokuuta 2012

Juoksee bambien kanssa

Mitä mulle kuuluu? No eipä mitään ihmeellistä.

Aamulla tosi aikaisin näen metsämurmelin, joka asuu pihavajan alla. Se on söpö ja sillä on ihana pyöreä karvainen perse, joka heiluu puolelta toiselle, kun se lyllertää. Sitten se aina säikähtää minua, koska tuijotan sitä, ja se yrittää mennä tosi lujaa söpö perse tutisten vajan alle piiloon.

Aamupäivällä avustan suomen kielen tunneilla, joita on kolme. Iltapäivällä suunnittelen ja valmistelen toimistossa seuraavia tunteja ja katson ikkunasta ulos aina välillä.







Joinakin päivinä istun luennoilla. Joinakin en.

Sitten kävelen kotiin ja katson taloja.



Illalla juoksen bambien kanssa.





Täällä on vieläkin hullun kuuma. Päivällä ehkä noin 28 astetta. Nam.

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Ennen ja jälkeen

Ennen kuin 40 000 opiskelijaa saapui kesälomalta takaisin Bloomingtoniin.


Jälkeen.




Viikon TOP 5

Outoja asioita on tapahtunut kuluneen viikon sisällä.

1. Istuin sohvalla, jossa oli ilmetty peniksen kuva, ja joku muu huomasi tämän ennen minua.






2. Oma tiimini hävisi jatkuvalla syötöllä Maissireikä-pelissä, ja se johtui vain ja ainoastaan minusta. Keskityin, tähtäsin ja heitin.





Eivätkä harmaat nyyttini (etsi kuvasta) olleet lähelläkään lautaa saati sitten reikää. Kertaakaan. Jumalauta! Olin ihan että tärkeintä on hauskanpito. Niin varmaan.


3. Baariin oli kaksi jonoa, joista toinen oli Ladies only -jono. Jos porukassa on miehiä, joudut toiseen jonoon, joka on paljon pidempi. Mitä vittua?


4. Jenkeissä pitää kantaa henkilöllisyyspapereita aina mukana, kun menee baariin. En meinannut päästä kahteen baariin sisään suomalaisella ajokortilla + IU-opiskelijakortilla. Siis minä, vanha kurppa! Ikärajahan täällä on 21 vuotta. Ilon kautta?

5. Juosta hilppasin täysin yllättäen 20 kilometriä elämäni ensimmäisen kerran eikä tuntunut missään. Eipä. 19 kilometrin kohdalla jouduin pysähtymään liikennevaloihin --> pohkeet kramppasivat sen verran voimakkaasti, että jouduin halailemaan lyhtypylvästä.

Juostessani pientä puistoa ympäri noin sadatta kertaa, huomasin, että läheisissä puissa kimaltelee jotain ja sisäinen harakkani heräsi (näyttää about tältä) -->

Kivasti oli joku laittanut koruja ja muuta kaunista puihin roikkumaan.




Kivasti kimalteli siinä. Siinä harakan silmien edessä kimalteli. Kivasti harakka olisi halunnu ottaa vähän. Pikkuisen ottaa siitä kimaltavaa.

6. Kaivoin kaapista imurin esiin ja jumalauta sentään! Se on aivan infernaalisen valtava ja painava. Hiki tuli ennen kuin olin saanut imuria edes käyntiin.


Eikä siinä kaikki. Imurissa on valo.



7. En osaa laskea.

tiistai 28. elokuuta 2012

Kävin uimassa











Nousin altaasta noin 57 minuuttia sitten ja näytän edelleenkin tältä. Jossain vaiheessa mietinkin, että onkohan uimalasit liian kireällä. Kauneus on sisäistä.

maanantai 27. elokuuta 2012

Maanantai - perusanaali

Klo 23.30 - 01.30 Levottomat jalat

Klo 01.30 - 02.00 Onkohan mulla pissahätä? -pohdintoja.

Klo 02.00 - 02.30 Onko pakko nousta vessaan? -pohdintoja.

Klo 02.30 - 2.40 Vessaan könyäminen.

Klo 02.40 - 02.50 Lampunvalo häikäisee, sattuu ja kirvelee silmiä.

Klo 02.50 - 02.52 Pissa.


Klo 02.52 Jumalattoman kokoisen hämähäkin huomaaminen pönttöä vastapäätä olevassa suihkuverhossa.

Klo 02.52 -03.10 Paniikki.


Klo 03.10 - 3.40 Hämähäkin tappamisoperaatio. Vinkki. Jos aloitat tappamisen suihkuttamalla ötökkään hennosti hiuslakkaa, se lähtee kipittäämään jumalatonta vauhtia joka paikkaan. Käytä vähintään viittä (5) hiuslakkapurkkia samanaikaisesti.


Klo 03.40 - 03.55 Kuolleen hämähäkin tuijottamista ja syyllisyydentunteita tappamisesta.


Klo 03.55 - 04.30 Hämähäkkiajatuksia sängyssä.


Klo 04.30 - 07.00 Uni.


Klo juuri nyt. Liian pitkä blogipäivitys näin aamusta, ulkona ripulipersesade, oletettava myöhästyminen koulusta.


Hyvää päivänjatkoa.




Copyrights reserved

Kyllä tällä iPhonen kameralla pärjää, sano Henriikka ku Suomesta lähti, episodi 47.

Baari-ilta ja uudet kaverit.







sunnuntai 26. elokuuta 2012

APUVA!

APUVA!

Yritän tässä darraspäissäni (oon saanu yhden ja ensimmäisen kaverin täältä ja oltiin krebaa tosi villisti eilen jee!) katsoa Katsomon ohjelmia.

Mut mulla pitää olla Silverlight. No. Mä asennan sen 4 kertaa ihan varmuuden vuoksi mutta siltikään ohjelmat ei lähe pyörimään. Oon sulkenu kaikki ikkunat ja koko koneen ja talon ovenkin pistin lukkoon mutta mikään ei auta. MTV3 sanoo mulle, että asenna Silverlight aina kun klikkaan Jamie Oliverin naamaa tai Tulosruutua (vahingossa klikkasin, en kato oikeesti).
 
Facebook-avautumisen ja panikoimisen jälkeen mulle alko valjeta, ettei noita ohjelmia voi kattoa ulkomailla. Juma! Tosin en vieläkään ymmärrä, miten NE voi tietää, että mä olen ulkomailla. Ehkä ne lukee mun blogia.
 
Ja sit vielä semmonen pieni vinkkivitonen tuli kaverilta että macbookilla ei toimi Katsomo anyways.

AAAAAAAAAAAAAPPPPPPUUUUUUVA!
 
 

lauantai 25. elokuuta 2012

Napa paukkuu

Olen yrittänyt syödä tosi terveellisesti täällä.

Olen yrittänyt.

Käytännössä olen vetänyt joka päivä tortillaa ja hampurilaisia yliopistolla. Iltaisin olen syönyt ehkä porkkanan ja leipää. Iltaporkkana vetäminen on paras, mihin olen pystynyt tähän mennessä.

Kävin tänään kolmessa (3) eri kaupassa, jotta sain ostettua kaikki ruokatarvikkeet, mitä halusin.

Ensimmäinen kauppa oli helvetin kallis luomukauppa. Iloisena kauhoin luomumakaronia pussiin.



Toinen kauppa oli huoltoasema, josta ostin patterin palohälyttimeen, joka saatanaperkelevittu piippasi koko yön. Näin jälkiviisana totean itselleni, että jumalauta ämmä, olisit ottanut yöllä hälyttimen irti seinästä ja patterin pois hälyttimestä. Aina ei voi voittaa. Pelimerkit on jaettu ja niillä mennään mitä on.

Kolmas kauppa oli joku minimarketti, josta ostin ihan vähän vaan voita, ihan muutaman (6) grillimakkaran ja pari desiä tosi edullista kokista (12 tölkkiä). Limsaa olen vältellyt kuin ruttoa, mutta nyt psyykeeni ei enää kestänyt. Kaljaahan mulla onkin jo kaappi täynnä.






Kämppikseni muutti torstaina vuodeksi Suomeen. Kaveri seurasi sivusta ilmeisen huvittuneena taisteluani kaikkea epäterveellistä vastaan.

Kun palasin kotiin torstai-iltana yliopistolta, keittiössä odotti yllätys. Vaaka. Hah! 


Yritin googlettaa paljon painan normaalin mitta-asteikon mukaan. Sain vastaukseksi 3,4 kiloa.

--> Vituiksi.

perjantai 24. elokuuta 2012

Pesu

 Pesu 40 asteessa, ok.


Yöpaita pestään 40 asteessa, selvä.






Ahaa, 30 asteessa tämä paita.





Ja tämä taaskin 40 asteessa, juup.


Asia harvinaisen selvä.

Sen sijaan pesukoneen mielestä ei. Warm? Really?


 Tällä mennään.



torstai 23. elokuuta 2012

Mölkvisti

Moi!

Mitä kuuluu? Tosi hyvää! Mitä sulle kuuluu?

Mun nimi on Henriikka. Mikä sun nimi on?

Hauska tutustua!

Pelattiin eilen mölkkyä.






Mä voitin.


Voittaminen on tärkeintä.

keskiviikko 22. elokuuta 2012

Tarrat 1 - Enbrica 0

Olipa kerran pieni Enbrica, joka tykkäsi tarroista. Enbrica tykkäsi niistä niin paljon, että liimasi koko sänkynsä reunan tarroja täyteen, kun hän oli aivan pieni. Se oli Enbricasta niin kivaa, että Enbricasta kasvoi isona prinsessa.

Eräänä päivänä prinsessa Enbrica lähti Yhdysvaltoihin ja sai läksiäislahjaksi PAAAALJON tarroja.

Eikä kulunut kuin viisi minuuttia Enbrican uudessa bloomingtonilaisessa linnassa, ja Enbrica oli liimannut tarroja kaikkeen, mikä oli hänen pikku käsiensä ulottuvilla.

Enbrica ei muista tuosta hetkestä mitään, sillä niin kovin sekaisin on hän tarroista.

Koitti se päivä, kun Enbrica istahti täyteen bloomingtonilaiseen luentosaliin ja avasi läppärinsä lihaksikkailla käsillään.

Silloin koki Enbrica ikioman myötähäpeän hetkensä, sillä läppäri näytti aivan helvetin hirveältä.


"En ole enää pieni Enbrica", hän hoki itselleen ja sulki läppärin. Mutta se ei auttanut asiaa. Tarroja oli joka puolella.






Äkkiä prinsessa Enbrica survoi läppärin reppuunsa, pyyhkäisi häpeähikensä pois otsalta ja otti huikan vettä.

Mutta mitä vesipullon kupeessa olikaan? Enbrica ei uskonut enää luonnollisen kauniita silmiään.





Sydänilmapallotarra! Voi ei!

Lihakset nykien Enbrica kaivoi 20 dollarin Nokian kännykkän repustaan ja ajatteli, että nyt jos koskaan on pakko soittaa apua.

Mutta ei.

"PERKELE!!!!!!" Enbrica rääkäisi. "Minäkö tämän olen tehnyt!" hän kauhisteli.


Enbrica istui hiljaa koko "What is science and who cares?" -luennon ajan ja vaipui syviin mietteisiin.

Kotiin tultuaan Enbrica oli unohtanutkin jo kaiken, ja ensimmäiseksi hän liimasi lammastarran sähköhammasharjaansa.



"En opi koskaan mitään", ajatteli Enbrica tyytyväisenä.

Sen pituinen se.




tiistai 21. elokuuta 2012

Eka luento alkaa!

Seksi!

Opin jo, että kondomeita uudestikäytettiin, koskakun ne oli kalliita. Nam. (Vuosiluku meni ohi mut oletan, että kauan aikaa sitten. Ja ehkä myös nykyään Suomen Provinssi-rockissa.)

Damn, so close!

Ensimmäinen laskuni saapui.


maanantai 20. elokuuta 2012

WTF

TÄNÄÄN! -->



Pullat uunissa

Huomenna alkaa koulu. Leivoin suomen kielen opiskelijoille pullia.

Fiktioboksi:
- Tykkään leipomisesta, teen sitä useasti ja olen hyvä siinä.
- Leipominen on mielestäni helppoa.
- Kun leivon, käytän aikaa puolet vähemmän kuin keskivertoleipoja.
- Osaan leipoa ihan missä päin maailmaa tahansa.

Faktaboksi:
- Leivoin viimeksi noin seitsemän vuotta sitten.
- Joka kerta joku osio menee vituiksi.
- Olen malttamaton ja suurpiirteinen enkä välitä mittasuhteista.
- Käytän leipomiseen aikaa vähintään tuplamäärän.
- Täällä maapallon toisella puolella käytetään unsseja ja fahrenheitteja. Jumalauta. Miksi?

Tästä lähdettiin. Olen vielä ihan innoissani.


Ensimmäinen ongelma tulee vastaan alle viiden minuutin. Kuivahiiva ja unssit.


Googletan ja lasken. Aikaa kuluu. Käytän laskutaitojani koko pitkän matikan cum laude approbaturin voimalla. Tuloksena ei synny minkäänlaista ratkaisua vaan syvä vitutus, jonka turvin isken kaikki kolme pussia pataan.

Seuraavaksi koitti se ainoa hetki, jolloin olin varma, että teen jotain oikein. Lisää muna. Yksi muna.


Laskeskelin voimäärää tyytyväisenä.



Mutta vituiksi meni. Nimittäin jossain vaiheessa alkoi tuntua, että sitä saattaa olla vähän liikaa.




Hiivan piti olla jotakin "taikina kohoaa turbovauhtia"-tavaraa, mutta meikeläisen taikina ei kohonnut mihinkään.

Tosinaiset ei mitään kaulimia käytä. (Totuus: Etsin paniikissa jokaisen kaapin läpi kolme kertaa enkä löytänyt sellaista.)


Lopulta sain kuin sainkin väännettyä kunnon jytkyn.


Keskelle piti painaa vako. Osasin.



Uuni oli jossakin lämpötilassa.



Neljän tunnin jälkeen...

TSADAM!!


(Jos nämä näyttävät tietokoneennäytölläsi mustilta, tarkista näyttösi asetukset. Pullissa ei ole paljon mitään vikaa.)