Google-haut

Google-haut

tiistai 3. helmikuuta 2015

Me kaikki halutaan rakkautta

Tosi usein, kun istun ratikassa tai bussissa Helsingissä ja katson murjottavia ihmisiä, mietin, miltä he näyttäisivät vastarakastuneina. Miten heidän poskensa alkaisivat punottaa, kun joku ihana halaisi niitä ja sanoisi, että ai vitsi sä oot niin söpö, sun hymy saa mut ihan hulluks, anna suukko.

Mietin sitä, koska rakkaus muuttaa ihmistä (ja sitä kautta koko maailmaa). Ja mielestäni sellaiset, jotka eivät ole sitä koskaan saaneet, pitäisi laittaa jonotuslistan kärkeen. Nimittäin sen puutoksen huomaa heidän kasvoiltaan ja koko olemuksestaan.

Lennolla Helsingistä Bangkokiin istuin erään ystävällisen ja ihanan thaimaalaisen naisen vieressä. Meillä bondasi heti jotenkin tosi hyvin.

Hän oli asunut Suomessa jo kymmeniä vuosia - rakastunut nuorena tyttönä suomalaiseen mieheen ja eronnut sitten myöhemmin.

Puhuimme rakkaudesta. Puhuimme haaveista ja tunteista, odotuksista elämältä. Puhuimme rakkauden etsimisestä.

Minä mietin speed deittailuja ja tindereitä, hän mietti aasialaisia naisia, jotka muuttavat miehen perässä milloin mihinkinpäin maailmaa.

Hassua sinänsä, että tässä kaikessa on kyse tismalleen samasta asiasta. Rakkaudesta.

Tai ei, haaveesta siitä.

Sillä nämä tunteet ja ajatukset onnesta ja välittämisestä ovat universaaleja. Se sama haave on meillä kaikilla, ainakin sinkuilla. Haave paremmasta, vaikka asiat ovat hyvin. Haave siitä, että juttu loksahtaa oikein kunnolla paikalleen. Haave siitä, että joku huomioi ja silittää uneen. Haave siitä, että toisen kainalo poistaisi mielestä pahan päivän.

Siinä haaveillessa vaan on tärkeää pitää mielessä, että hyvin suurella todennäköisyydellä se kainalo haisee hielle ja peiton alle saattaa lehahtaa tiukka pieru. Kun sen muistaa, niin se on hyvä haave. Semmoinen realistinen. Vaikka onhan se niin, että sen ihanan ihmisen hikikainalo ei ole yhtään niin paha kuin epä-ihanan. Ja sille ihanan pierulle voi nauraa, kun taas epä-ihanan pierut ei edes hymyilytä.

Mutta kaiken kaikkiaan tämä on jotenkin hassua. Se, että me kaikki halutaan rakkautta. Kaikki. Ja rakkaus on hyvä. Eli me kaikki halutaan hyvää. Mutta joskus joiltakin se vaan unohtuu matkan varrella - älä sinä ole yksi niistä.

3 kommenttia:

  1. Eilen illalla, kun yritin nukahtaa ja mies luki sängyssä ja ipana nukkui toisella puolella, me kaikki piereskeltiin vuorotellen, ja tuli mieleen Henriikka Rönkkönen ja että tällainen pieru-perhe sullakin ehkä vois joskus olla.

    VastaaPoista
  2. Hyvästi, kettu sanoi. Nyt saat salaisuuteni. Se on hyvin yksinkertainen: Ainoastaan sydämellään näkee hyvin. Tärkeimpiä asioita ei näe silmillä.

    VastaaPoista