Google-haut

Google-haut

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Kolmenkympin kriisi eikä muksuja

"Voisitko kirjoittaa tai tehdä videon 30-kriisistä ja vapaaehtoisesta lapsettomuudesta?"

Totta kai voisin!

Tosin ikäkriisi on minulle siitä hankala aihe, ettei minulla ole ollut sellaista koskaan. Tämä johtuu siitä, että minulla on niin helvetin paljon kaikenlaisia muunlaisia kriisejä, ettei siihen mahdu enempää muita mukaan.

Näitä kriisejä ovat muun muassa:

- Onko ihastuksen kohteeni kiinnostunut minusta vai niistä 7 naisesta, jotka kommentoivat sen kaikkia statuksia ja kuvia?

- Naisystävien kriisit, joissa myötäeläminen on niin voimakasta, ettei siinä ehdi miettiä omia kriisejään.

- Peräpukamat.

- Kerran vuodessa oman vaginan sisällä käyvä, kondomilla suojattu penis, ja tästä aiheutuva huoli siitä, ettei nyt vaan jotenkin mystisen neitseellisesti olisi tässä vahingossa tullut raskaaksi, vaikka helminauha kimmelsi selvästi kumin hatussa, tai saanut sukupuolitautia tahi hiiva- tai virtsatieputkentulehdusta, koska penis on kuitenkin semmoinen survin, joka saattaa oveluuksissaan huolellisesta ehkäisystä huolimatta olla niin salakavala, että se pystyy taikuuteen ja kepposiin, eikä omasta vaginastakaan voi koskaan olla varma, mistä se nyt tällä kertaa menee shokkiin.

- Tuntemattomille ihmisille soittaminen on saatanasta, ja joskus jopa tutuillekin pirauttaminen on niin jännittävää, että on mieluummin soittamatta. On nimittäin mahdollista, että häiritsee puhelullaan toista ihmistä, ja mikä synti ja paha olo siitä sitten tuleekaan ja kuinka tekee mieli palaa helvetissä.

- Julkisessa vessassa ulostaminen ja piereskely.

- Hississä tuntemattomien kanssa matkustaminen.

- Yhdestä aivastamisesta aiheutuva epäilys, että nyt on varmaan joku flunssa tulossa, ja siitä johtuva viikon väsymys ja puolikuntoisuus, vaikkei mitään flunssaa koskaan edes tule.

- Myöhästyminen ihan mistä vaan, vaikka edes minuutilla, aiheuttaa epämiellyttävän, jopa surullisen olotilan, josta voi kokea pahaa mieltä ja harmitusta useita tunteja, koska toinen ihminen on joutunut odottelemaan ihan turhaan.

- Tiskaamattomat tiskit.

- Täyteen ahdettu kalenteri.

- Klipsuista osittain irronnut verho, jota ei yltä korjaamaan ilman, että kasaa viisi tuolia ja kolme pöytää päällekkäin.

- Kutsujen järjestäminen ja tarjoilun miettiminen.

- Autolla ajaminen vierailla teillä sekä renkaidenvaihtoprosessi joka saatanan vuosi.

- Sinihomejuusto.

- Milloin pestä hiukset, jos on huomenna lähdössä reissuun, ja hiukset ovat nyt puhtaat, mutta huomenna ei-likaiset mutta eivät puhtaatkaan, ja olisi kiva matkustaa täysin puhtaalla tukalla, muttei viitsisi pestä sitä turhaan.

Noin niin kuin esimerkiksi. Myöskin koen vahvasti, että olen joka vuosi oppinut itsestäni niin paljon uusia asioita, etten haluaisi kuuna päivänä mennä taaksepäin yhtäkään vuotta.

Ja sitten ne lapset ja niiden haluaminen tai ei-haluaminen.

Minä elän sellaisessa maailmassa, että uskon, ettei muita ihmisiä voi muuttaa sanomalla niille, että älä ole tuollainen. Uskon, että maailmaa voi muuttaa olemalla itse hyvä ja ymmärtäväinen. Tästä syystä, jos joku vaikkapa minulle huolehtii, että pitäisiköhän jo alkaa puskea vaginasta jonkun päätä ulos, en loukkaannu siitä tai hermostu, vaan totean, että en tiedä, teenkö semmoista koskaan, ja että minullahan on jo paljon lapsia, vaikka ne ovatkin ystävieni ja sisarusten.

Ajattelen, että olemalla hyväntuulinen ja loukkaantumatta pystyn paremmin vaikuttamaan toiseen ihmiseen. Koska eihän kukaan voi sanoa kenellekään toiselle, miten elämä pitää elää. Se on naiivein tapa yrittää vaikuttaa, joten en ota sitä itseeni. Myöskin yritän pitää mielessä, että hyvin harva ihminen oikeasti haluaa loukata kysymyksillään ja mielipiteillään.

Minä olen valinnut polkuni ja olen siitä polusta iloinen. Siksi teen kaikkeni, etten tuohdu ja hermostu turhaan siitä, että joku olettaa minun elävän toisenlaisen elämän. Minusta tuntuu, että jos tuohdun, se johtuu enemmänkin omasta epävarmuudesta, ei kysymyksestä.

Kaikki tunteet kehossa paljastavat jotain itsestä. Tästä syystä jokainen ajatus ja tunne on tosi arvokas, vaikka ne laukaisisivatkin epämiellyttävän olon. Sen epämiellyttävän olon takia on pakko miettiä asiaa, ja kun on tarpeeksi pohdiskellut, on jälleen taas astetta vahvempi. Kun taas on vahvempi, on helpompi hymyillä ja olla iloinen.

Ja kun on itse iloinen ja varma siitä, että on valinnut oikean polun, voi mielessään olla vain huvittunut, että jotkut jaksavat kantaa huolta toistenkin vaginoista ja munasoluista ja spermoista ja panemisista, ja sitten lopuksi voi toivottaa keskustelukumppanille voimia tämän hirvittävän, toisen ihmisen vaginaan kohdistuvan kriisin keskellä.

Namaste.

6 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä! Tuli hyvä mieli, olet hyvä tyyppi!

    VastaaPoista
  3. Hieno asenne! :) Mulle ei tullut kriisiä kun 30 lähestyi, mutta kun kaverit, tutut saivat lapsia rupesin kyllä pohdiskelemaan omaa elämää, valintoja jne.
    Tykkään kyllä lapsista mutta ei ole koskaan ollut pakonomaista tarvetta hankkia omia..
    Tulin siihen lopputulokseen että hankin lapsia ainoastaan jos itse haluan, ei sen takia että yhteiskunta näin olettaa.

    Toki pitäis ensin löytää se oma kultamussukka jonka kanssa voisi pohdiskella näitä juttuja :D

    VastaaPoista
  4. Siis mä voin allekirjoittaa nuo kaikki kriisit (poislukien autoon ja peräpukamiin liittyvät, hallelujah!). En nyt ehinyt lukea lopputekstiä, koska koin heti tarpeelliseksi kertoa, että kavereille soittaminen on kamalaa ja etenkin toi hiustenpesudilemma vaivaa jokapäiväistä elämääni ja myöhästelyn ajattelukin aiheuttaa kylmiä väreitä. Eli ei tässä nyt mitenkään ehdi lapsista tai iästä kriiseytyä, kun on tätä muuta ongelma-aluetta vaikka muille jakaa! :D

    VastaaPoista
  5. Kiitos. Tää oli hyvä :)

    VastaaPoista
  6. Ihana kirjoitus! Kiitos tästä. Minulla on kriisi. Siis lapsista. Mutta se on vain yksi kriiseistäni, eikä isoin! Olet kyllä kerrassaan oikeassa, että kun on oman valintansa kanssa sinut, ei tarvitse kauhistella muiden mielipiteitä eikä ottaa niistä myöskään niin nokkiinsa.

    Löysin tänne Hesarin artikkelin perusteella. Tulin varmaan jäädäkseni! :)

    VastaaPoista