Google-haut

Google-haut

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Kesässä on parasta se, että onko huomenna pouta

Moitsu!

Kesässä parasta on se, että ensin on kylmää ja sitten on lämmintä ja sitten on kylmää. Semmoisesta yllätyksellisyydestä pidän minä. Kun raottaa aamulla silmiä, ei voi vielä tietää, näkyykö nännit paidan läpi vai ei. Mutta sitten voikin heti jo kävellä parvekkeelle ja lausua tutut sanat: "Henriikka, Henriikka näytä nännis, onko tänään vähän vilakka."

Perustaisinko sääaseman? En tiedä vielä.

Olin koko viime viikon maalla mummolassa. Pelasin korttia, söin metsämansikoita, tapoin hyttysiä, opettelin seisomaan käsillä tuloksetta, kävin Savonlinnassa syömässä muikkuja ja lörtsyjä ja ostoksilla kesäkauppa Palonissa (suosittelen, kotimaista disainia!), tein ristikoita, leikin lasten kanssa, tuijotin serkkuani, joka tuli ameriikoista käymään, luin, piereskelin salaa ja salaamatta, laitoin pyykkejä narulle ja otin pois, kitkin, kastelin kukkasia, saunoin, uin ja kävin vähäsen Sulkavan souduissa rilluttelemassa tätieni kanssa. Yöt nukuin mummin vieressä. Parasta.

"Missä siun sulhot on?" mummini kysyi heti ensimmäisenä, kun nähtiin. Hätäisesti keksin, että tuolta ne on kaikki tulossa perästä parijonossa, pistin kävelemmään.

Börnis ei ole täysin ohi, mutta voiton puolella jo. Niin toivon ainakin. Mahakipu on mennyt pois. Sen jälkeen vitutti aivan älyttömästi kolme (3) viikkoa putkeen joka päivä. Vitutin itsekin itseäni. Kaikki, mitä sanoin ääneen, vitutti.

Mietinkin usein, että ole ämmä hiljaa, kun ei sulla ole mitään järkevää sanottavaa. Siksi kenties en ole kirjoittanutkaan. Siksi kenties huusin uimastadiolla "Voi vittu!" kovaan ääneen, kun joku örvelö tuli ohitusmeiningeissä päin vastaantulevien kaistalta. Ensin kyllä pyysin anteeksi, koska luulin, että olin kroolannut itse väärälle kaistalle ja vahingossa vetänyt vastaantulijaa avokämmenellä turpaan. Mutta ei. Se olikin sen toisen syy. Siksi huusin. Kyllä välillä saa huutaa ja olla vittuuntunutkin.

Vitutus on tuntunut tosi hyvälle, ja olen siksi ollut hirmu onnellinen, koska koko börniksen ajan ja sitä ennenkin en tuntenut mitään missään. Ei kiukkua, ei surua, ei iloa, ei panetusta, ei mitään. Nyt näin jälkikäteen tuntuu kuin sisällä olisi ollut joku semmoinen iso massa, josta ei saa kiinni. Vähän kuin valtameri - voi olla varma, että siellä on elämää, mutta että minkälaista, sitä ei uskalla edes miettiä.

Mutta nyt ei enää ota päähän yhtään niin paljon. Eilen ihan melkein itkeä tirautin kyyneleitä, kun tulin kotiin ja huomasin, että täällähän on ihan kivaa taas. Mutta sitten unohdin itkeä, kun tulikin kiire hakea koiria hoitosedältä kotiin. Illalla yritin vielä väkisinitkeä, mutta ei irronnut tipan tippaa.

Seuraava määmatkakin lähestyy kovaa vauhtia ja Flow-festarit myös. Ajattelin osallistua molempiin, myös omalle määmatkalleni. Siellä Aasiassa varmaan sataa niin perkeleesti, että minusta tulee limainen ja ällöttävä, mutta ei se haittaa mitään.

Kuulemisiin ja kivaa kesää kaikille!

13 kommenttia:

  1. Kiva nähdä että sulla alkaa hiljalleen jo vähän aurinkokin paistamaan ris.. elämässä! :) . Uusia blogi-postauksia aina välillä tsekkaillut ja kirjoituksestasi näkee että ehkä hieman jo helpottaakin.

    Aasiassa on varmasti hienoa, itse tulin pari viikkoa sitten Pohjois Italian reissulta ja oli kyllä mahtavaa!

    Tsemppiä :)

    VastaaPoista
  2. Kävikkönää kattoterassilla muikuilla vai Kalastajan kojulla? ;P
    Jos olisin nähnyt, olisin tullut moikkaamaan, mutta olenpa sellainen erakko, että jos en ole töissä niin oon kotona valtaosan ajasta :D

    VastaaPoista
  3. Henriikka hei! Älä ämmä ole hiljaa, me pienet sinkut tarvitsemme emäsinkkuamme, Oot meidän kuningatar!

    VastaaPoista
  4. Helkkarin hyvä kirjoitus! Ihana kuulla että börnis alkaa olla selätetty. Oot mun lemppari hullu koiranainen koko intternetissä. T. Toinen samanmoinen

    VastaaPoista
  5. Kun tunteet palailee, todellakin tietää että oikeaan suuntaan mennään! Olen itsekin elänyt monia kuukausia (ehkä jopa vuosia) täydessä tunteettomuudessa. Kun lopulta joskus alkaa tulla tunteita, on se todella ihmeellistä, sekä hyvällä että huonolla tavalla. Sitä ehtii jo unohtaa, miltä vaikka vitutus tuntuu. Pikkuhiljaa siihen tottuu. Totuttele sinäkin rauhassa, ei ole mikään kiire :) Kyllä me lukijat täällä odotellaan, vaikka ikävä onkin ollut kirjoituksia! Kaikkea hyvää kesän jatkoon!

    VastaaPoista
  6. Ihana kuulla sinusta, Henriikka! Olen käynyt usein katsomassa, olisiko uusia kirjoituksia tullut tänne ja tänään yllätyin iloisesti. Kirjoitat ihanan rehellisesti ja aidosti :) Hyvää kesää!

    VastaaPoista
  7. Tulin blogiin ja silmissä vilkkui mainos prp-hoidosta. Meinasin klikata kun luulin blogitekstin otsikoksi. En tiiä mitä aattelin että se ois ollu. PeRsPanohoito kenties?

    VastaaPoista
  8. Moi, pakko tulla kertoo et olit se viimenen korsi joka sysäs mut elämäni ensimmäiselle määmatkalle. Kiitos siitä ja moi Ranska ja sen tyypit, oon kohta siellä!

    VastaaPoista
  9. Kiitos hirveästi tsempeistä ystäväiseni! Ne on auttanu ihan hirveesti börniksen keskellä. <3

    VastaaPoista
  10. http://myfriendsaremarried.tumblr.com/post/125417059613/when-i-tell-my-married-friend-im-going-on-a Tulit mieleen. :) Ja ilmeisesti määmatka on englanniksi solocation. :D

    VastaaPoista