Google-haut

Google-haut

perjantai 16. lokakuuta 2015

Erityisen parasta on itkeminen

Julkaisin Instagramissa tämän kuvan viime viikolla. Laitan sen vielä uudestaan tänne, koska koen aiheen tärkeäksi.

Somessa näkee harvoin selfieitä, joissa itketään, mikä on ihan ymmärrettävää. Vaikka itse tykkäänkin pelleillä ja nauraa, itkemisen merkityksen tärkeys on kasvanut entisestään - erityisesti börniksen aikana, jolloin en saanut 6 kk kyyneliä juurikaan valutettua ulos enkä näin ollen pystynyt purkamaan silloisia tunteitani.

Itkin eräänä päivänä ainakin 3 tuntia putkeen. Ei ollut menkkoja. Ei ollut tapahtunut mitään, mikä olisi saanut itkemään. Kuuntelin yhtä ainoaa biisiä ripiitillä (Gary Jules - Mad World), koska se avasi hanat.




Otin itsestäni kuvan, koska olen tässä ehkä onnellisimmillani, mitä olen ollut vuosiin, vaikka se ei näytä siltä ulospäin. (Vrt. kuvat, joissa jengi poseeraa puolialasti --> haetaan tykkäyksiä eli onnellista ja hyvää oloa, mutta saavutetaanko sitä lopulta niillä keinoin...)

Onnea usein etsitään onnistumisista, saavutuksista ja voitoista. Muistan, kun olin juossut maratonin, oloni oli enemmänkin tyhjä kuin onnellinen. Haave oli saavutettu, ja tajusin, että itse asiassa matka kohti sitä olikin ollut merkityksellisempi. Toki päämäärä on myös tärkeä - mutta on hyvä pitää mielessä, että siellä ei välttämättä odotakaan sitä, mitä kuvittelisi.

Joten...

Itketään niin maan perkeleesti, ettei naama mahdu turvotukseltaan ovenkarmeista ulos. Vaikka se itkun aihe olisi omasta mielestä kuinka turha tai typerä, niin sitä parempi vaan. Tai jos kaikki asiat tuntuu olevan tosi hyvin, silloin erityisesti kannattaa itkeä.

Minä olen tässä kuvassa itkenyt sitä, miten ihania ihmisiä elämässäni on ja miten onnellinen olen siitä, missä olen nyt, vaikken olekaan saapunut monien asioiden suhteen vielä parkkiruutuun.

Mutta minä olen itkenyt joskus myös sitä, että olen kohta 70-vuotias sinkkuvanhus, joka kertoo lehtihaastatteluissa, että "ei vaan ole tullut sellaista sopivaa vastaan". Olen itkenyt sitä, kun olen painellut kipeää mahaani ja analysoinut, että minulla on ihan varmasti joku mahasyöpä. Olen itkenyt sitä, kun asuin opiskelijakämpässä, josta oli vuoden päästä muutettava pois, että mitäpä jos muuttopäivänä on niin paljon lunta, ettei pakettiautoa saa ajettua pihaan. Kyllä. Minä olen itkenyt sitä, että mitä jos vuoden päästä on paljon lunta.

Pistäkää paremmaksi.

Ihanaa viikonloppua!

4 kommenttia:

  1. Mä olen itkenyt siksi viimeks, että tilasin haluamani paidat! :D Omatunto kolkutti vissii tjs.

    VastaaPoista
  2. Ite en oo kohta kahteen vuoteen itkenyt kuin yhden asian takia; rakkaani kuoleman takia. Itku puhdistaa. Toivottavasti joskus osaan taas itkeä muustakin asiasta.

    -Elisa

    p.s. Blogisi jaksaa hymyilyttää kerta toisensa jälkeen. :)

    VastaaPoista
  3. Olen onnellinen sun puolesta! Itkeminen on mielestäni yksi ihmisen perustarpeista. se puhdistaa mieltä aivan käsittämättömän paljon.
    Jännä mitenkä ihmiset kokee asiat eritavalla.
    Joittenkin mielestä itkeminen on heikkoutta, epävarmuutta yms. negatiivista. Minun mielestä se on henkisen hyvinvoinnin peruskulmakivi, luoden suunnatonta euforiaa.
    Koin börniksen melkolailla vuositakaperin. itse itkin börniksen aikana paljon. nyt olen jossakin ihme jälkilukko-vaiheessa, eikä itkua saa tulemaan vaikka kuinka haluaisi. pala on kuitenkin kurkussa päivästä toiseen.

    Jatka toki mussukka syvällisempien asioitten kirjoittamista, se puhdistaa myös mieltä todella paljon.

    T:esa

    VastaaPoista
  4. Mie olen itkenyt katsoessani Big Brother 24/7:sta häitä, joissa Tauski lauloi että sinä vain dippadii. Vaan eipä siinä mitään, muutama vuosi kyseisen episodin jälkeen mie aloin itkea hysteerisesti muistellessani kyseistä Tauskin esiintymistä :D

    VastaaPoista