Google-haut

Google-haut

maanantai 23. toukokuuta 2016

Kiinnostavat kakkapäät ja epäkiinnostavat hyvät tyypit

Sain naislukijalta aihe-ehdotuksen blogiin. Hänestä tuntuu nimittäin, että maailmassa on vain kahdenlaisia miehiä (jos iskää, veljeä ja kavereita ei lasketa): 1) kiinnostavat kakkapäät ja 2) hyvät tyypit, jotka ei kuitenkaan nappaa.

Minä vastaan tähän kysymykseen nyt kirkkaan selkeästi ja tyhjentävästi.

Minä en ymmärrä rakkaudesta yhtään mitään.

Mutta se on hyvä asia, koska jos ymmärtäisin ja kertoisin sen teille, maailmasta loppuisi musiikki ja elokuvat ja kirjat ja taide ja elämä ylipäätään kokonaan.

Koska rakkaus on se juttu. Kaikkien biisien alkulähde ja tarinoiden paras juonenkäänne.

Rakkautta ei voi sanoilla ympyröidä ja laittaa aitaukseen. Sitä ei voi valjastaa ja kahlita ja kontrolloida, koska silloin se lakkaa olemasta rakkautta.

Sen takia kukaan ei tiedä, mitä rakkaus lopulta on.

No paitsi minä vähän tiedän sittenkin. Salaa tiedän tämän.

Rakkautta kaipaa eniten silloin, kun on joku inhottava tunne päällä. Semmoinen pelkotunne niin kuin esimerkiksi yksinäisyyden tunne tai hylätyksi tulemisen tunne tai turvattomuuden tunne.

Mutta niin hullua kuin se onkin, toinen ihminen ei voi sitä tunnetta poistaa kehosta. Ei vaan voi vaikka mitä tekisi. Vaikka olisi unelmien yksisarvinen.

Se tunne on kehossa aina aika ajoin, vaikka olisi parisuhteessa tai vaikka olisi sinkku. Koska tunne tykkää, kun se on.

Kun miettii sillä tavalla, että tämä on minun tunteeni ja tämä tulee ja tämä menee eikä minulla ole mitään hätää, niin voikin alkaa nähdä itsensä ihan eri tavalla.

Voi antaa itselleen anteeksi, että pelottaa ja tuntuu ikävältä. Että ei aina tarvitse tuntua niin vahvalta ja voimakkaalta.

Voi alkaa pikku hiljaa rakastamaan sitä ärsyttävää tunnetta. Sillä tavalla ihan vähän vaan rakastamaan. Ei liikaa, ettei se innostu, koska se on kuitenkin ärsyttävä. Mutta sillä tavalla, että on ihan ok tuntea välillä näin. Että minä olen just hyvä näin, vaikka tuntuukin paskalta kaikki.

Koska sitä on rakkaus, että hyväksyy itsensä.

Ja sitä myös on rakkaus, että joku pieraisee saman peiton alla. Mutta mistä sen löytää, niin en tiedä.

3 kommenttia:

  1. Tämä teksti osui ja upposi. Kiitos. Hyvää kesää sinulle ja onnea kirjan julkaisemisesta! :) Terveisin, välillä blogissasi vieraileva n23.

    VastaaPoista
  2. Tämä oli kaunis kirjoitus.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, tämän tekstin haluan muistaa :)

    VastaaPoista