Google-haut

Google-haut

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Mistä ammennat kaiken positiivisuuden, kun kaikki on ihan paskaa?

Mistä ammennat kaiken positiivisuuden, kun kaikki on ihan paskaa?

Kiitos kysymyksestä ystäväiseni. Minulla on siihen kolmen kohdan menetelmä.

1. Hyväksyminen, osa 1. Annan itselleni luvan voida huonosti, olla väsynyt tai vihainen tai mitä ikinä. Itken tarvittaessa niin, että jokaisesta naamareiästä valuu eritteitä, ja vähän muistakin rei'istä. Jos taas olen vihainen, käytän energian hyödyksi. Kiukuspäissäni (ja kiimassa) saan vedettyä vaikeimmat kiipeilyreitit, myös suosituimmat tekstini olen kirjoittanut vihaisena, ai että. Viha on niin kiva asia, kun ymmärtää käyttää sitä oikein. Näissä tunnehommeleissa minua auttaa hirveästi se, että olen käynyt terapiassa ja oppinut ymmärtämään tunteitani ja tiedän abauttiarallaa, kauan ne kestävät ja mitkä eri vaiheet niihin kuuluvat. Joskus tunteet ehtivät juurtua kiinni aika tiukasti, ennen kuin tajuan, että hitto, teen jotain sellaista, mikä aiheuttaa minulle enemmän pahaa oloa kuin hyvää. Silloin pitää myös antaa itselle enemmän aikaa niiden juurien repimiseen ja pilkkomiseen. En pääse tunteita pakoon yhtenäkään päivänä enkä sekuntina, mikä on hyvä, sillä sitten kun pääsen, olen kuollut. Uskon, että kuolleena on aika vaikeaa olla positiivinen, ellei pääse vittuilemaan kummituspäissään ihmisille.

2. Hyväksyminen, osa 2. Kera mutruhuulin ja otsarypyin hyväksyn sen, että asia on niin kuin se on. On juttuja, joihin voin vaikuttaa, ja sitten otan yhden askeleen kohti tuota päämäärää. On juttuja, joihin en voi vaikuttaa, mikä on itse asiassa myöskin aika helpottavaa. En voi kontrolloida koko maailmaa. Tämä auttaa ainakin meikeläistä oikein kivasti oppimaan kärsivällisyyttä ja keskittymään niihin asioihin, joihin voin vaikuttaa. Usein ainoa asia, josta olen varma, olen minä itse, ja kun ottaa huomioon, miten pihalla olen itsestäni suurimman osan ajasta, voin löysin rantein laskea irti kaikesta. Elämä on sekamelska.

3. Huumori. Kun vaiheet yksi ja kaksi on suoritettu, voidaan siirtyä miettimään, minkä vitsin tästä voisi murjaista. Minä luon jatkuvasi mielessäni tarinaa omista sekoiluistani. Esimerkiksi erään kerran olin vihainen miehelle ja näytin hänelle keskisormea. En vieläkään ole antanut sitä anteeksi itselleni. Siksi joka aamu auringonnousun aikaan huudan parvekkeeltani "Olen syntinen huora!" ja annan sormelleni kymmenen raipaniskua, ja aina lauantaiöisin keskisormennäyttämisaikaan klo 02.03 uhraan rituaalisesti banaanikärpäsen. Elämä on niin ihanaa. <3

Positiivisuus ei mielestäni ole mitenkään helppo ja yksinkertainen asia vaan vaatii aina työstämistä, rutistamista ja puskemista. Erityisesti se on hankalaa, koska valittaminen on niin kivaa. Siksi on vaikeaa välillä nähdä hyviä puolia asioissa, jotka ovat mielestäni kertakaikkisen persiillään (eivät välttämättä oikeasti, meillä on täällä Suomessa asiat aika helvetin hyvin). Mutta kun noudatan tuota edellä mainittua kolmiyhteyttä, pystyn hyväksymään elämän kertakaikkisen persiyden. Silloin olo helpottuu ja kevenee, ja sitten voikin aloittaa kaiken taas alusta.

Pus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.