Aurinkoisen kesäpäivän terveiset

Istun tässä koneen äärellä melkein joka ikinen päivä. Joskus tulee tekstiä jonnekin paikkaan, joskus ei minnekään. Enimmäkseen aina on halu kirjoittaa, mutta välillä en tiedä, mistä ajatuksestani ottaisin kiinni, mitä niistä lähtisin työstämään ja mihin reikään.

Ottaisinko siitä ajatuksesta kiinni, että varasin talvelle määmatkan? Vietin eilen kolme tuntia katsellen Thaimaan Khao Lakin hotellitarjontaa ja valitsin lopulta sellaisen, jossa on "runsas aamiainen". Painun sinne, mistä hedelmät tulevat ja syön niitä niin paljon, että kieltä kirvelee saatana.

Toisaalta olen miettinyt tänä aamuna sitä, että olin eilen ystäväni luona Dada-koirani kanssa piereskelemässä niin suurieleisesti ja voimakkaasti, että kaverillani puhkesi atooppinen ihottuma ja hänen parveketomaattinsa kuolivat. Mutta ainahan minä niin teen.

Välillä olen pohtinut kirjan kirjoitusprosessin perkeleellisyyttä. Tällä hetkellä odotan, että kustannustoimittajani saapuu kesälomalta takaisin sorvin ääreen, jotta voin lähettää tekstirääpäleeni hänelle ja sanoa "tee tästä erinomainen, kiitos". Hän ei tiedä tätä vielä. Hän on toistaiseksi onnellinen ja rentoutunut reipas ihmisyksilö.

Olen koko kesän yrittänyt rakentaa itselleni jotain kirjailijaidentiteettiä, jotta osaisin elää hyvin ja esimerkillisesti, mutta on kyllä vaikeaa tämä. Minulla ei ole mitään hajua, mitä kirjailijan kuuluu tehdä elämällään. Toistaiseksi olen istunut kotona kyniä terottaen ja esitellyt klitoristani kaikille, jotka ovat erehtyneet soittamaan ovikelloani. ("Huora", huutaa koirani vieressäni nyt, mutta ei välitetä hänestä.)

Henkilön Henriikka Rönkkönen (@henriikkaronkkonen) jakama julkaisu 10. 12ta 2016 klo 0.07 PST

Jatkakaamme sunnuntaita eteenpäin niin kuin mitään ei olisi tapahtunut.