Google-haut

Google-haut

tiistai 20. tammikuuta 2015

Minä rakastan sinua iso kives

Minun elämäni muuttui kuukausi sitten kertarysäyksellä. Minä rakastuin. Se tapahtui ihan yllättäen niin kuin tällaiset tapahtuvat. Se vei heti jalat alta ja kädetkin.

Ehkä arvaattekin jo, mistä on kyse. Kyllä. Megapronttosauruksen kiveksistä, joissa alla olevassa kuvassa roikun, ennen kuin sekunti kuvan ottamisen jälkeen mätkähdin maahan.


Tämä on minulle ihan oikeastikin uutta. Olen harrastanut tai ainakin kokeillut 30 kuntoilumuotoa. Veikkaan, että useampaakin, koska kyllähän koulussakin tuli pelattua ties ja mitä. Mikään ei ole tuntunut tältä. Ei yksikään laji.

Olen katsellut ihmetellen vierestä, kun yhden ystäväni on vienyt mukanaan tanssi, toisen juoksu, kolmannen golf ja neljännen capoeira. Olen pitänyt itseäni aina sellaisena, että harrastan kaikkea mahdollista, pidän kaikesta, mutta en mistään mitenkään hullunlailla.

Salilla käyminen ja lihaskuntojumpat ovat tuntuneet parin kuukauden jälkeen liian motivoimattomilta. Pilates ja jooga eivät ole temmanneet kainaloonsa, koska en ole järin notkea. Juoksussa ja uinnissa pääsin rakentamaan kestävyyttä ja hapenottokykyä, mutta mikään muu, esimerkiksi aikaa vastaan kamppailu, ei jaksanut innostaa.

Mutta voi vitjan kikkeli!

Minä haluaisin kosketella noita isoja kiveksiä koko ajan. En saa niitä mielestäni. Nukun huonosti, kun aivoni käyvät läpi erilaisia liikkeitä, miten saisin vaikka jalallani kiveksistä kiinni. Yritän keksiä uusia otteita, joita voisin lanseerata, kuten esimerkiksi vagina hook tai ass hook. En usko, että kukaan on vielä sellaisia kokeillut.

Minä uskon, että meillä tulee kivesten kanssa vielä paljon ongelmia ratkottavaksi ja tiedän, että tulee aika, jolloin en ehkä jaksaisi koko ajan kosketella niitä. Mutta se kuuluu rakkauteen. Ja me selvitään niistä ongelmista. Elämäni ensimmäistä kertaa uskon sen.

Myöskin ensimmäistä kertaa sinkkuuteni aikana en mieti miehiä, yksinäisyyttä tai sitä, etten seurustele. Koska kivekset. Minulla on ne.

Minulla on myös kokonaamaparta nykyään.


Olen niin onnellinen.

(Psst. Pistäkää Face-seurantaan tämä --> Henriikan blogi ja IG-seurantaan tämä --> Enbrica)

3 kommenttia:

  1. Laiskana ihmisenä en liikunta - asiaan puutu mutta tuo kuva, se jos mikä piristi tätä hemmetin kylmää päivää! :D

    VastaaPoista
  2. Oot huippu! Muakin kiinnostaa kiipeily, ehkä uskaltaudun viel jossain vaiheessa minäkin möhkyläseinälle.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.