Sitten vastaan tuli tämä kuva, ja pieni kaverini pysähtyi tuijottamaan sitä toviksi. Hän kysyi, mikä se on, ja minä vastasin, että se on hiekkakakku, jonka tein lomamatkallani. Kaverini oli silleen, että ok, ja me jatkettiin kuvien selaamista.
Minä pidän siitä, että lapsen maailmassa tämä on ihan neutraali ja normaali asia. Vasta aikuiset saavat kaiken muuttumaan jotenkin häpeälliseksi ja epänormaaliksi.
Kerran leikin yhden viisivuotiaan kaverini kanssa barbeilla, ja hän sanoi, että nyt nää barbit näyttää tissejä poneille, ja minä olin silleen, että tottakai näyttää.
Olen päättänyt jo kauan aikaa sitten, etten koskaan kasva aikuiseksi, koska se on ansa. En ala häpeämään alastonta kehoani enkä seksuaalisuuttani enkä pierujani. Ja on muuten paljon kevyempi olo.
Mietin välillä mitä aikuisten päässä oikein liikkuu kun lähes kaikesta alastomuuteen liittyvästä tehdään jotenkin häpeällistä tai epänormaalia. Voisin veikata että taustalla on omat pelot ja yleiset asenteet. Pieni lapsi ei osaa ajatella vielä alastomuutta tai elimiä muuna kuin normaalin elämän jatkumona. Nopeasti se häpeä lähtee itämään aikuisten asenteista ja seuraava häpeän jatkumo on valmis. Iha pyllystä.
VastaaPoistaJälleen kerran aivan mahtava kirjoitus!!♥
VastaaPoistaOot paras:)
VastaaPoistaIhan paras kirjoitus ja täyttä faktaa. Mitä siinä alastomuudessa on niin pahaa aikuisena... :O
VastaaPoistaLapset ei ole yhtään parempia ajattelijoita. Ne ei vaan ole vielä ymmärtäneet asioita paljonkaan. Lapsi ei ymmärrä sitä hyötyä, mikä saavutetaan vähemmän avoimella käytöksellä. Sama ihmisen pimeä puoli löytyy kuitenkin jo lapsestakin.
VastaaPoista