Google-haut

Google-haut

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Ulkonäön kommentoinnista vähän asiaa

Tiedättekö, kun monet nuoret ihmiset näkevät itsensä vääränlaisina kaikin puolin? Väärän kokoisina ja näköisinä. Ja aika monet vanhemmatkin ihmiset. Tätä vääryyttä yritetään peittää eri keinoin. Toivotaan, ettei kukaan näe oikeaa ihmistä kaikkien niiden piilojen takaa.

Sitten mietitään koko kansan voimin, mistä tämä vääristymä johtuu. Usein puhutaan mediasta ja somesta ja niiden luomista ulkonäköpaineista. Niistä onkin hyvä ja erittäin tärkeä puhua.

Mutta kuinka paljon puhutaan siitä, mitä tapahtuu lähes jokaisen kotona joka ilta useita tunteja putkeen? Niistä yhteisistä hetkistä, kun istahdetaan telkkarin ääreen ja katsotaan porukalla kivoja ohjelmia. Kuinka paljon puhutaan siitä, mitä suusta lipsahtaa noina hetkinä?

"Onpa toi lihonu. Mitä tolla on päällä?! Kato noita laseja, ei sovi yhtään. Miten se puhuu tolleen? Taitaa olla syönyt kakkua koko loman. Hirveet silmäpussit. Toi huulipuna on kauhee. Näyttää aika pullukalta tossa paidassa. Ihme friikki."

Aikuiset juttelevat siinä. Ihan läpällä. Nauravat päälle. Eihän tämä ole vakavaa. Huumoria huumoria. Mitäs menevät televisioon.

Mutta entäs sitten, kun siinä vieressä istuu se viisivuotias napero pehmolelu kainalossaan ja kuuntelee tätä illasta toiseen koko lapsuutensa ja nuoruutensa.

Se on puhetta, jonka lapsi oppii. Siitä tulee nopeasti sisäistä puhetta itseä kohtaan.

"Oonpa mä lihonu. Näytän kauheelta näissä vaatteissa. Nää silmälasit tekee musta ruman. Mä puhun niin tyhmästi. Miks mä söin sitä kakkua, oon läski. Hirveet silmäpussit. Tää meikkikään ei auta mun rumaan naamaan. Kukaan ei voi rakastaa mua, kun oon tällanen ällötys."

Me rakennamme sanoilla tätä hetkeä ja tulevaisuutta. Me muokkaamme jopa menneisyyttä toisenlaiseksi; semmoiseksi, mikä sopii meille parhaiten, koska sellaisia tarinoita on kivempi kertoa. Pistetään vähän ruutia tuonne ja ruusunlehtiä tuonne.
 
Kun toinen kaatuu, sillä on ihan helvetisti merkitystä, ojentaako käden ja auttaa vai osoittaako sormella ja nauraa.

Sillä on ihan helvetisti merkitystä, mitä sieltä suusta tulee ulos.

5 kommenttia:

  1. Ihana, ihana Henriikka! <3

    VastaaPoista
  2. Henriikka sun kirjoitukset pelastaa mun päivän joka kerta!

    VastaaPoista
  3. Osuipa toi telkkaripointti. Ihana blogi. Käyn ite aika ratkaisukeskeisessä terapiassa (tuntuu oikealta sekin) mut kiinnostais ehkä lukee tästä jotain, tiiätsä mitään hyvii psykoanalyyttisiä linkkei tai luettavaa? Varmaan se tunnelukkosi ainaki

    VastaaPoista
  4. Somet antaa ihan liikaa tilaa toisten kommentoimiselle koska toista ei tarvitse fyysisesti kohdata.
    Pitäisi opetella puhumaan myös itselleen kauniimmin niin että se iskostuisi omaan päähän
    "hei sinä siellä peilissä olet huippu tyyppi,tästä tulee hyvä päivä" ;)

    VastaaPoista
  5. Musta on vuosien saatossa tullut ilonpilaaja. Ärsyynnyn jos alkaa tuommoinen kotikatsomokommentointi. Oli paikalla lapsia tai ei, monesti ilmaisen, että antakaa ihmisten olla sellaisia kuin ne on, kaikkialla.

    VastaaPoista