Google-haut

Google-haut

tiistai 23. joulukuuta 2014

Jos miettii yksinäisyyttä, niin jouluna sitä miettii kaikkeista eniten

Moi!

Abauttiarallaa kuusi vuotta sitten erosin pitkästä suhteesta. Sen jälkeen erityisesti joulu tuntui aina jotenkin ärsyttävän raskaalta, vaikka ympärillä oli paljon ihania ihmisiä.

Tai ei ehkä raskaalta vaan semmoiselta, että voi vitja, kun kukaan ei suunnittele kanssani, mitä ME tehtäisiin nyt näinä pyhinä tai suukota saunan jälkeen tai hymyile jännittyneenä, kun avaan sen antaman paketin tai heitä lumipallolla vahingossa liian kovaa naamaan niin, että veri lentää.

Monena jouluna tuijotin kännykkääni maanisdepressiivisen aggressiivisesti ja odotin, että kohta sieltä tulee joltain supermegakivalta joulutervehdys. Eihän sieltä mitään tullut, koskakun ei sellaista ollut elämässä osana. Siis sellaista romanttista rakkautta - kaverillista toki mielin määrin, mikä se on myös ihan yhtä tärkeää.

Mutta vihdoinkin - kuuden vuoden jälkeen perkele - olen saavuttanut sellaisen autuaallisen ja neitseellisen tilan, ettei joulukaan tunnu enää missään. No vähän tuntuu sillä tavalla kivasti mahassa, koska joulupukki, mutta ei pahasti yhtään.

Kyllä siihen kauan menikin. Olen näemmä hidas prosessoimaan asioita.

Mutta jos tämmöinen hidashenriikkakin oppii, niin sitten oppii kuka tahansa muukin. Siis jos vain haluaa oppia. Ilman halua ei tapahdu mitään.

Joten pusuja päin naamaa kaikille! Ei lumipalloja. Tai no ehkä pari pehmeetä.


23 kommenttia:

  1. <3 tsemppiä... t. toinen sinkku

    VastaaPoista
  2. Joka prkln joulu. Lohdullista tietää kuitenkin, että ehkäpä se kuuden vuoden sisällä helpottaa. :)

    VastaaPoista
  3. Mulle taas raskaimpia oli joulut silloin kun eksän kanssa oltiin saman katon alla... hitto mitä sähläämistä, joulustressiä ja häsläämistä... Nyt voi sählätä ihan niin paljon kun haluaa tai on haluamatta! Hauskat joulut sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, akat on välil semmosii höösääjiä :D Kivaa joulua!

      Poista
    2. Jotkut on enempi, jotkut vähempi. Dänks,

      Ps. Olitko ollut kiltti, vai saitko lahjoja? (vai miten se meni?)

      Poista
    3. Sovitaan sit niin et mä uskon ton ;)

      Poista
  4. Vinkkivinkki: jouluna kannattaa mennä radalle. Koska silloin ei juurikaan tule varattuja vastaan. Nyt kuule Hoo verkot veteen vaan ja kyljenlämmittäjän etsintään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä vinkki! Mua ei tosin saa jouluna baariin. Viihdyn yöpukujen, piirettyjen ja lumisotien maailmassa ihan kotosalla.

      Poista
    2. Hyvää joulua! Vaikka nykyisin (p)erheellinen olenkin, tuovat nämä kirjoituksesi monen vuoden -rehellisesti kerrottuna 35-vuotiaaksi asti kestäneen - sinkkuelämän mieleen.

      Poista
    3. Kiitos samoin :) Musta tuntuu, että nää sinkkuuden jutskat on aika universaaleja.

      Poista
  5. Eka joulu viiteen vuoteen ilman miestä (siis sitä yhtä tiettyä miestä) ja kyllä teki mieli hypätä parvekkeelta. Olin ovelasti säätänyt joulun hyvin erilaiseksi kuin ikinä ennen, että josko ikävä hukkuis muuhun outouteen, mutta ei. Sain ihania lahjoja (myös eksältä), mutta silti on vaan surullinen olo, kun sen kuitenkin piti olla mun nyksä hautaan saakka. :( Mutta kivaa et voi ajatella, että jouluna 2020 en sitten välttämättä enää itke!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surullisempaa kuitenki aina ois, jos ei ois surua. Koska sillon ei ois välittämistäkään. Kyllä se helpottaa, anna itelles aikaa. Pusuja!

      Poista
    2. Tekis mieli mennä pikakelauksella siihen hetkeen, kun voi rauhassa ajatella vuotta 2014 ja todeta et kylläpä olin paskana ja sekaisin. Vois todeta että paskuus, masennus ja suru on menneisyydessä, eikä tässä päivässä ja tulevaisuudessa. Ei jaksais sitä että koko ajan sattuu, joko se, että kaipaa eksää niin paljon, tai sitten varmuus siitä ettei rakkautta tule enää ikinä löytymään.

      Poista
    3. Voi että, pakko kommentoida tähän, että ihan varmana se päivä tulee, kun ei enää koko ajan ssru ja sureta. Mun ero ja muutto yksin asumaan oli noin vuosi sitten ja vieläkin vatsassa muljahtaa, kun mietin sitä hetkeä, kun suljin uuden asunnon oven ekaa kertaa yksin ja miten vaan itkin, tai sit purin leukaluut jumissa hammasta etten itkisi, joka paikassa, töissä, kotona, kotimatkalla, kaupassa... Ja olin sumussa ja jumissa ja ties mitä. Mutta sitten en enää itkenyt joka päivä, ja välillä alkoi tulla valon pilkahduksia. Se päivä tulee sullekin vielä, vaikka et sitä nyt ehkä uskokaan. Ja mieti: jos et vuonna 2013 osannut arvata, miten hullu vuosi vuodesta 2014 tulee, et nytkään voi tietää, mitä kaikkia jännittäviä ja ties kuinka positiivisia käänteitä vuodella 2015 on varattuna just sulle. Ei voi ainakaan juuri enempää myllertää mielessä, ajattelen omalla kohdallani. Tsemppiä!

      Poista
    4. Komppaan anoa 23.09! Sä selviit murusein ja saat tästä käteen niin paljon rikkauksia, ettet usko. Kuten Tommy Tabermannkin sen jo sanoi:

      Jotka tulevat suorinta tietä
      saapuvat tyhjin taskuin.
      Jotka ovat kolunneet kaikki polut,
      tulevat säihkyvin silmin,
      polvet ruvella,
      outoja hedelmiä hauraassa säkissään.
      Niin se ystäväni on, niin se on,
      että eksymättä
      et löydä perille.

      Poista
  6. Mikähän siinä onkin, että osaa olla niin vaikeata. Mulla menossa nyt eka joulu sinkkuna pitkän parisuhteen jälkeen. Ja vaikka olen exän kanssa kaveri ja asiat on puhuttu halki ja ollaan sovussa ja samaa mieltä siitä, että parisuhteemme ei toimi, enkä ihan oikeasti haikaile vanhojen aikojen perään (tai ehkä just niitten vanhojen hyvien aikojen, en sen, mitä meillä oli ja miten meidän suhde vaan junnasi paikoillaan), niin SILTISILTISILTI mun pöhkö sydän vähän lehahtaa, kun tulee puhelimeen viesti - että oiskohan se vaikka Siltä joku kiva ja symppis jouluviesti mulle. En kestä. Otan glögii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ymmärrän, joulu on jännä, kun se tekee semmosta. Mut ajan kanssa ikävä onneks haihtuu eikä tuu haikailtua enää semmosia. :)

      Poista
  7. Mulla oli nyt about 31. joulu sinkkuna, eikä se helpota vieläkään. Okei, enemmänkin on joskus ahdistanut, ja ainakaan tänä vuonna ei tapeltu äidin kanssa, mutta ensi jouluksi aloin jo suunnittelemaan vaihtoehtoista ohjelmaa. Ehkä sinkkumökki jostain pöpeliköstä tai thaikkujen matka vaikka sitten yksin. Tiedä sitten tuntuuko se yksinäisyys palmujen katveessa yhtään paremmalta.

    Mut hauska blogi, vertaistuki on hieno asia!

    VastaaPoista