Google-haut

Google-haut

tiistai 11. marraskuuta 2014

Ikäkriisi tuli

Tänään noin kello 11.01 vastaan viestiin, jossa kaverini kysyy kuulumisiani. Kerron, että nukuin viime yön huonosti, peräpukamat vaivaa ja lonkkaan vihloo.

Myöhemmin päivällä alan katsoa telkkarista A-Studiota, jossa näytetään kuvaa vanhainkodista. Siellä kaikki harmaahapset laulavat "Hei Karjalasta heilin minä löysin", ja minä nyökyttelen ja laulan mukana.

Samalla hetkellä kehoni valtaa henkinen vanhuus. Tajuan, että kohta minäkin hitaasti viipotan tuolla harmaa tukka irti ja vaipat pöksyissä rahisten; makaan sairaalasängyssä ja mietin, että tänään tuli tämmöinen kakka.

Olen jo kolmekymmentä ja tämäkin päivä hurahti ihan kauhean nopeasti ohi. Niin kuin kaikki muutkin päivät. Tunnen, miten naamani alkaa valua kohti varpaita, ja vartaloni rypistyy eikä kukaan ihana mies pääse nauttimaan sen suloista nyt, kun se on vielä vetreä ja siro ja pyöreä.

Aloin miettiä elämääni 30 vuotta taaksepäin.

Olen tässä ajassa oppinut nauramaan, kävelemään, puhumaan, lukemaan. Olen oppinut, että tyttökavereille pyllistely leikkimökissä on hauskaa. Olen oppinut ajamaan pyörää, autoa ja miestä.

Olen itkenyt sydänsuruja ja poikahuolia miljoonia kertoja ja ymmärtänyt, että niistä selviää - joka kerta. Olen kirjoittanut 8 päiväkirjaa. Juossut maratonin. Olen Youtube-videoiden voimin opetellut uimaan rintaa ja vapaauintia. Tavannut hirmuisen huikeita tyyppejä. Olen oppinut hieromaan tosi hyvin.

Olen kadottanut suunnan elämästäni ja löytänyt sen taas. Olen kadottanut itseni ja löytänyt. Olen oppinut tulkitsemaan tunteitani ja siten itseäni. Olen ymmärtänyt antaa muiden olla juuri sellaisia kuin ovat. Olen oppinut laskemaan irti elämän kontrolloimisesta. Olen oppinut luottamaan siihen, että lopulta kaikki järjestyy. Olen menettänyt yhden koiran, mutta saanut kaksi uutta ihanaa. Olen oppinut katsomaan pornoa oikein.

Siis muun muassa. Ihan hirveästi kaikkea!

Muistan, miten 20-vuotiaana tunsin olleeni ihan sika vanha, ja miten nyt tajuan, kuinka nuori, kokematon ja epävarma tyttönen olinkaan. Kuvittelin silloin, etten koskaan löydä ketään, koska olen ruma ja tyhmä eikä kukaan ikinä rakasta minua. (No en ole kyllä vielä niin löytänytkään semmoista elämänkumppania, mutta ei puhuta nyt siitä.)

Tajusin, miten 50-vuotias Henriikka tulee olemaan silleen, että vitun kolmekymppinen Rönkkönen, sä oot ihan kakara vielä.

Niin sitten ikäkriisi menikin jo ihan täysillä ohi. Heippa!



21 kommenttia:

  1. Löysin vasta blogiisi ja olen ihan rakastunut sinuun, nainen. Ei mulla muuta.

    VastaaPoista
  2. Kiitos tästä, olen nyt kaksikymmentä ja tunnen olevani myös vanha :D Vastahan sitä ite oli seiskaluokalla ja nyt siitä on muka 7 vuotta kun yläasteen aloitin, ja tuntuu vieläkin ihan eiliseltä! Mutta kymmenen vuoden päästä voin olla eri mieltä... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei mitään hätää :) Seuraavassa 10 vuodessa tulee tapahtumaan paljon ja isoja juttuja. Se on vähän ku toinen murrosikä.

      Poista
    2. Oota sitä neljännesvuosisadan ikäkriisiä, kun vasta olit 20v ja tajuat, että kohta 30. ja sitten siihen on kuitenkin 5 vuotta aikaa. Veikkaan ettei sitä kolmekymppisenä sitten kriiseile kolmenkympin ikää puoliksikaan niin paljon kuin parikymppisenä sitä, että se 30v rajapyykki on tulossa vinhaa vauhtia.

      Poista
  3. et ole koskaan ask.fm palvelua harkinnut, mä voisin kuvitella sut sinne niiin hyvin. voisit aina tehdä jonkun lyhyen videonkin jos höpötytttää. ja etsiä miehiä, antaa ehkä vähän seksivinkkejä ;) oisit niin huippu. oletkin!

    VastaaPoista
  4. sä kuulet tätä päivittäin, mutta sä jotenkin niin puet sanoiks sen, mitä ainakin minä ja moni muu käy läpi tässä nuoruudessa/varhais aikuisuudessa! kiitos enbrica, sun ja sun blogin ansiosta oon oppinu kattomaan omia asioita vähän toisesta kulmasta ja ymmärtämään itseeni ja muita paremmin. KIITOS! t. neiti 21vee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kuule päivittäin mitenkään! Jokainen tämmönen kommentti tuntuu tosi spesiaalilta ja tärkeeltä mulle. Eli kiitos sulle :)

      Poista
  5. Oot vaan niin mahtavan upea!! :) 30 tulee täyteen 2 vkon päästä ja jusy nyt ei ahista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällä kolmenkympin puolella on ihan mukavaa, tervetuloa ja onnea jo etukäteen!

      Poista
  6. Noin se menee ja ku oot 40, ni huomaat kuinka lapsenkengissä vielä moniki homma oli kolmekymppisenä ja kuinka vähän kokemusta kaikesta silloin olikaan ;-D

    VastaaPoista
  7. Apua, miten katsotaan pornoa _oikein_? :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. paina linkistä niin siirtyy vanhempaan kirjoitukseen :D

      Poista
  8. - Moikka! Löysin vasta sun blogin ja täytyy sanoa, että oot aivan loistava kirjoittaja! Blogikin mahtava ja saa nauramaan :D. Liityin heti parin lauseen lukemisen jälkeen lukijaksi. Tää postaus varsinkin *kosketti*, kun 30 tulee täällä tammikuussa täyteen. Keep up the good work!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa! Mulla tulee 31 vuotta tammikuussa plakkariin, yläfemmat! :)

      Poista
  9. Mää aattelen/aattelin ihan samalla tavalla että harmin paikka kun en oo kerenny/jaksanu/viittiny sulojani jakaa miehille tarpeeksi ja paikat alkaa rupsahtaa. Oon 27vee ja KYLLÄ, esim. rinnat on alkaneet rupsahtaa. :D Ne ei oo niin terhakat kuin vaikka 20veenä. Kyynel. Mutta näillä mennään mitä luoja on antanut! Oot Henriikka ihana ja kirjoitat ihanasti ja hauskasti! Hali!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta arvaa mitä! Kolmekymppinen on paljon itsevarmempi ja reippaampi seksipuuhissa kuin kakskymppinen. Et ei niil rinnoilla niin väliä.

      Poista
  10. Heippa Henriikka

    Oot näitä sinkkujuttuja ja mielikuvituspoikaystäviä niin miettinyt, niin pohdin, että ehkä jääkaapin oven öljyämistäkin, että osaisitkohan auttaa.

    Menin jääkaapille ja ovi vinkaisi pahasti. Tämä on häirinnyt jo jonkin aikaa ja olen miettinyt, että pitäisi öljytä se. Sitten mietin, että jos seurustelisin, niin tämä saattaisi olla piste johon suhteemme kulminoituisi, kumppanini ajattelisi: "se ei ole vieläkään korjannut tuota ovea" ja lähtisi nostelemaan. Kumppanini ehkä ajattelisi siis, että se on miehen asia korjata jääkaapin ovi. Kamelin selkä tavallaan katkeaisi siihen. Sitten aloin miettimään, että olipa ärsyttävä tyyppi, oikeastaan hyvä että lähti. Jos ovi oli niin ärsyttänyt, niin miksei korjannut itse. Tuskin olisimme pidemmän päälle tulleetkaan toimeen keskenämme. Ja nyt en ollut varma, halusinko enää edes korjata ovea. Minulla alkoi olemaan ristiriitaiset tunteet ovea kohtaan, se ärsytti itseäni, mutta toisaalta se mielikuvitusmaailman kumppanini alkoi kanssa ärsyttämään, niin kiusallanikaan en halunnut korjata ovea, koska silloin olisin tavallaan antanut hänelle voiton. Sitten aloin taas miettimään toisaalta, entäs jos se kumppanini olisikin ollut sellainen, jota koko ovi ei olisi häirinnyt, tai samanlainen kuin minä itse, sellainen jota vähän häiritsisi, mutta ei niin paljoa, että se olisi pitänyt korjata samantien. Sellaisen kanssa tulisin kyllä toimeen varmaan oikein mukavasti ja voitaisiin elellä leppoisasti yhdessä, stressaamatta liikaa pienistä asioista. Vaikutti heti lämpöiseltä ja mukavalta tyypiltä. Eli nyt taas voisinkin korjata oven, jos se minua ärsytti. Sitten käänsinkin taas ajatuksissani koko asian aivan toisinpäin, ehkä se kumppanini olisikin ollut sellainen joka olisi luvannut korjailla oven pidemmän aikaa, mutta ei koskaan saanut aikaiseksi tehdä sitä, ja tämä saamattomuus ärsytti minua. Tai ehkä minä olisinkin luvannut aina korjata sen, mutta en koskaan korjannut. Ehkä olikin oikein että ensimmäinen kumppanini olikin jättänyt minut ja sainkin ihan ansioni mukaan.

    Tässä vaiheessa suljin jääkaapin päättäen, että ehkä mielikuvitustyttöystävät eivät ole tarkoitettu ihan jokaiselle ihmiselle, jos menee näin vaikeaksi.

    Mutta, kysymykseeni, pitäisikö sinun mielestä minun nyt korjata se jääkaapin ovi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos narisevasta jääkaapin ovesta saa näin hyvän mietelmän, älä koskaan korjaa sitä. :)

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.