Olen katsonut koko elämäni pornoa väärin

30 vuotta. Koko elämäni. Lapsesta asti jo.

Kaikki alkoi eräänä aurinkoisena työpäivänä viikko sitten. Olin ahkerasti selaamassa internettiä. Availin välilehtiä. Näpräsin hiirtäni tuskastuneena. Se oli jotenkin ärsyttävän hankala. Yhtäkkiä kuin salama anaalista, työkaverini paljasti minulle, että kun hiiren keskinappulaa painaa linkin kohdalla, linkin sivu avautuu uuteen välilehteen. Että tämä on pornon katselussa kauhean kätevää. Voi sitten sillä keskinäppäimellä availla monta sivua poistumatta päävalikosta.

"Monta sivua samaan aikaan?" kysyy masturbaattori viattomin silmin.

Niin. Siis pornoa katsotaan niin, että välilehtiä on auki ainakin 100.

Viattomat silmäni räpsyivät kuin hidastetussa elokuvassa. Välilehtiä. 100.

Olen aina avannut yhden videon kerralla. Odottanut, että se latautuu. Katsonut, että se on paska. Palannut takaisin valikkoon. Valinnut uuden. Odottanut, että se latautuu. Katsonut, että se on paska. Odottanut jälleen innosta täristen, että joko seuraavan videon kohdalla tärppäisi. Ja ei. Paska.

Kunnes ilta hämärtyy, yö saapuu, taas, postivuori eteisessä on kasvanut metrin korkuiseksi, biojätteestäni alkaa kasvaa puu ja minä löydän vihdoin yhden miellyttävän videon, jossa kohdalla 06:36 tapahtuu jotain mielestäni juuri siihen hetkeen sopivaa.

"Ei jaksa aina kattoa pornoa." Niinpä. Miksiköhän.

Mutta nyt. Aloitin varovasti. Kokeilin pornoa kolmella välilehdellä. Jokaisen videon nainen huusi kaiuttimistani hoosiannaa, yksi video tilttasi kesken, vasen käteni yritti osua hiirellä eri välilehtiin etsien, mitä missäkin tapahtuu samalla kun oikea käteni yritti keskittyä omiin välilehtiinsä.

Taivas avautui ja maailmani sai värit. Kuuloni parantui ja kaikki muutkin aistini kirkastuivat. Käsistäni alkoi lentää seittiä.

Se oli täydellistä.

Ei muuta.