Google-haut

Google-haut

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Kun toinen vähän niiku katoaa

Nykyään, kun on Tinderit ja somet ja kaikki, niin tosi monelle käy sillä tavalla, että toinen ihminen tulee osaksi elämää ja sitten kappas vaan katoaa vähän niiku sanomatta sanaakaan tai ehkä jotain nihkeää vähäsen sanoo.

(Minä itse sanon suoraan aina. Se jännittää ja pelottaakin hieman, mutta mitä sitten. Minusta se on hirveän itsekästä oman pelon takia pitää toista maassa kontallaan penkkinä, kun ei itse halua liata housujaan.)

Minä ajattelen semmoisissa tilanteissa sillä tavalla, että.

Jos toisesta ei kuulu, hän ei ole ehkä kauhean kiinnostunut minusta enää. Varmistan asian vielä kysymällä, koska ei sovi olettaa kenestäkään mitään.

Olen saanut elämässäni vain kahdenlaisia vastauksia tähän kysymykseen. Toisenlaiset vastaukset ovat olleet sellaisia, ettei mies vastaa mitään. (Pahinta!) Toisenlaiset vastaukset ovat olleet niitä epämääräisiä nihkeitä, joissa ei sanota suoraan mitään.

Ehkä hän ei tiedä itsekään, mietin niissä tilanteissa.

Ja jos hän ei tiedä, en jää siihen enää odottelemaan. Häämekkokin likaantuu, kun liian kauan odottelee, koska jossain vaiheessa on pakko istua maahan vähän lepuuttelemaan jalkoja.

Sitten, kun siinä hengailen häämekossani ja pyörittelen päätäni, niin tuumaan seuraavanlaisesti.

Jos miehellä ei ole tarpeeksi ryhtiä sanoa asioita suoraan, niin kappas eihän semmoisen kanssa eläminen sujuisi minulta ollenkaan. Minä olen yksinkertainen ihminen. Minä tarvitsen yksinkertaiset ohjeet. Minä en ole kauhean hyvä telepatiassa.

Asiat ovat lopulta ihan hirveän yksinkertaisia. Me ihmiset vain teemme niistä monimutkaisia. Meidän tunteet, odotukset ja haaveet tekevät niistä monimutkaisia, ja se on ihan ok, normaalia ja tavallista. Ei pidä syyllistyä haaveista.

Voi tuntua aluksi hirveän surulliselta, että toinen vain katoaa, vaikka siinähän se on onlinessä koko ajan. Saa itkeä ja olla pettynyt ja vihainen. Mutta sitten, kun on ne tehnyt, voi ajatella, että herranjestas taisin yrittää lämmittää omia näppejäni rikkinäisellä lapasella.

Se on nimittäin ihan 100 % varma asia, että on olemassa ehjiäkin tumppuja, jotka lämmittää paljon ja sopii vielä aika kivasti se hääpuvunkin kanssa sävysävyyn.

Ja kun sellaisen tumpun vetää käteen, niin miten lämmittää mieltä se, että ne aikaisemmat olivatkin ihan epämukavia.

Koska ilman sitä kylmää kokemusta ei ymmärtäisi ollenkaan, miten hyvältä tuntuu, kun ei enää palele.

torstai 28. tammikuuta 2016

32 vuotta elämänkokemusta ja 7 vuotta sinkkuutta

Täten voinen jakaa teille sen kaiken salaisen infomaation, jonka olen kerännyt elämäni ja erityisesti sinkkuelämäni aikana.

Tässä se tulee.

1. Yli kolmikymppinen sinkkuihminen alkaa hallusinoimaan. Vai olenko? Mitä? Olin eilen koirieni kanssa ulkona illalla pimeässä pimeän takin sisällä piilossa, mutta silti luulen, että joku MIES huusi minulle "moi". Ehkä hän puhui koirilleni, koska ne vastasivat, että "terve". Sitten kiirehdimme etsimään keltaista lunta.

2. Yli kolmekymppinen sinkkuihminen puhuu poskelleen, koska kukaan muu ei. Ja nauraa sen kanssa. Yhdessä nauravat siellä, peilin edessä. Hammas lähti, ja siellä jo ilakoivat ja juhlivat kahdestaan kipulääkehöyryissä.



3. Poskeni muistuttaa hamsterin pyllyä.

4. Olen iloinen.

Siinä kaikki, mitä olen oppinut elämäni varrella. Toivottavasti tämä auttoi muitakin sinkkuihmisiä.

Ps. Ei muuta.

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Nainen valmistautuu treffeille vs. mies valmistautuu treffeille

NAINEN:

Kun treffipäivä lähestyy, alkaa naisen elämässä täysi tohina. Yhtäkkiä tuntuu, että peilistä katsoo hirviö.

Pakko laittaa tukka ojennukseen. Sitten täytyy pistää maksulliset ripset takaisin riviin. Uusi meikkivoide hakea kaupasta.

Häpykarvat lähtee. Alapäähän jää kuolleen siilin näköinen raato, koska jostain syystä se sheivaus ei nyt vaan onnistu. Ei se koskaan onnistu ja aina se siltä näyttää, mutta nolottaa jo valmiiksi tämän uuden tuttavuuden puolesta.

Säärikarvat lähtee. Nännikarvat pitää nyppiä. Kulmakarvat. Kaikki karvat lähtee. Suihku on tukossa. Vessanpönttö on tukossa jännäkakan takia. Kaikki on tukossa, mutta tukka on hyvin ja ripset suorassa. Jalkovälissä kuitenkin raato.

Pitää siis ostaa uudet alushousut. Semmoiset söpöt, jotka vievät mahdollisesti tulevan kumppanin ajatukset pois raadosta.

Samalla mukaan tarttuu uusi mekko. Sellainen, jota varten pitää laihduttaa pari kiloa, jotta se näyttää kivalta.

Treffipäivän aamuna täytyy varmuuden vuoksi vaihtaa lakanat – koska eihän sitä koskaan tiedä. Ja tiskit. Ne pitää saada pois. Ihan sen takia vaan, että muutenkin tulisi tiskattua juuri nyt. (Niin varmaan.) Jos nyt vielä imuroisi. Ihan muuten vaan. (Niin varmaan.) Ja ai niin, vessanpöntön istuimen alta pitää pyyhkiä kaikkia mahdolliset roiskeet pois. Kun mieshän tietysti nostaisi kannen. Ettei se näe sitä. Pissaa.

Vessan roskis pitää viedä. Koira pitää lenkittää niin, että siitä on veto pois, jos mies tulee luokse. Kissanhiekkalaatikko täytyy vaihtaa kokonaan uuteen.

Treffeistä viestitellään vähintään kolmen läheisen ystävän kanssa usean päivän ajan. Tilannetta pitää kartoittaa, viestejä analysoida, miettiä, että millainen mies. Ollaan muka silleen, että ei tässä mitään, mutta oikeasti asetellaan miestä jo alttarille ja sukujuhliin. Sinne sopisi hyvin jököttämään, vaikka ei olla edes koskaan nähty.

Mies on toki jo stalkattu läpi kotaisin. Nainen tietää nimeltä miehen KAIKKI exät, niiden koirien nimet ja ylipäätään koko ystäväpiirin. Lisäksi nainen tietää muun muassa missä kaikkialla mies on matkustanut ja mitä syönyt. Miehen sosiaaliturvatunnus on kännykän uusi salasana.

Sitten ollaankin valmiita lähtemään liian pienissä kärsimyskengissä kohti treffipaikkaa. Bussissa kosketellaan vasemman käden nimetöntä. Hymyillään.


MIES:

Kampaa tukan.
Pukee.
Menee treffeille.

maanantai 18. tammikuuta 2016

Minulla ei ole mitään asiaa

Tuli semmoinen tunne, että tekee mieli kirjoittaa, mutta minulla ei ole mitään asiaa.

Ulkona sataa lunta, kakkaaminen on aika kivaa ja minä yritin baarissa lähteä kiipeämään tanssilattialla olevaa puista tolppaa pitkin, mutta en ehtinyt nousta ilmaan, kun takanani tanssiva mies kääntyi minua kohti ja kysyi, olenko kiipeilijä. Sitten juttelimme vähän aikaa kiipeilystä. Mikä riemu! #melkeinsaamista

No nyt kun haluatte selkeästi, että puhun vieläkin kiipeilystä, niin voin kertoa, että sormilihakseni ovat alkaneet kasvaa ja pullottaa ja ne ovat jatkuvasti kipeät eli ihan kohta minulla on toisessa kädessä viisi (5) pienen peniksen kokoista nakkia ja toisessakin viisi (5). Yhteensä se tekee kymmenen penistä ihan omissa käsissä. #melkeinsaamista (siitä on kohta vuosi, kun olen harrastanut seksiä, että näillä mennään)

Sitten mietin semmoistakin, että ei tarvitse lähteä ulko-ovea edemmäs kalaan, kun jo kuulee jonkun mimmiporukan pohtivan sitä, onkohan mies kiinnostunut, kun se teki näin tai vastasi näin. Ihan sama, onko sitä pukkarissa, kahvilassa, baarissa, kaupassa, kadulla, parvekkeella, merellä tai vuorella - naiset pohtivat jatkuvasti suhdetilannettaan tai miestä, joka heidän elämässään on. (Ja miehetkin varmasti pohtivat näitä juttuja, mutta eivät ääneen kaikkialla julkisilla paikoilla ainakaan.)

Tämä tulee ilmi myös blogitilastoistani, sillä tosi moni on eksynyt tänne hakusanoilla "kun mies ei vastaa" tai "onko mies kiinnostunut" tai jotain sinnepäin. 

Minulla ei ole tähän mitään vastausta. Mutta muilla on.

Ne sanovat, että sitten sen vaan tietää.

Repikää siitä huumoria. En malta odottaa sitä päivää, kun analysointi loppuu. En voi edes kuvitella, etten enää miettisi, mitäköhän tämäkin tyyppi minusta ajattelee.

Mutta siis oikeastikin minä uskon siihen, että sitten sen vaan tietää. Yhtäkkiä sitä vaan herää hikisestä ja karvaisesta kainalosta ja tietää, että tässä on hyvä ystävä ja rakastaja nyt minulla. Tämä on hyvä näin.

Minä en haaveile perhe-elämästä rivitalossa, avioliitosta tai loppuelämästäni jonkun kanssa. Minä haaveilen juurikin siitä ystävärakastajasta, jonka kanssa voin jutella avoimesti kaikesta (siitäkin, kun tekee mieli panna muita tai on ihastunut vähän johonkin toiseen) ja puuhastella yhdessä kaikkea kivaa niin kauan kuin voimme riidoista huolimatta tehdä toisemme onnelliseksi.

Minusta minkään ei tarvitse kestää loppuelämää paitsi elämän.

Mitään muuta asiaa minulla ei ehkä vissinkään ole nyt. Taidankin jäykistää kaikki sormeni oikein suoriksi ja sitten rupean heiluttelemaan niitä peilin edessä ylpeänä. Heippa!

maanantai 11. tammikuuta 2016

HÄÄT PERUTTU!




En pysty käsittämään, että tää tapahtu just mulle. Mies on käynyt instassa, mutta...

Ei tullu tykkäyksiä mun vanhoihin kuviin. Ei rakkauskirjettä. Ei kosintaa inboksiin. Ei kukaan soittanu mun isälle ja pyytäny mun kättä.

Miten tää on mahdollista. Mulla oli unelma, vedenpitävä suunnitelma ja erinomainen toteutus. Peräpukamatkin plopsahti shokin takia takasin ulkopuolelle, tänne meijän maailmaan. Kaikki pilalla.

Vetäydyn surukammiooni, jota ei ole, ja palaan sieltä kesällä, jota ei tule, koska sekin on peruttu. Hyvästi.

Oon menossa naimisiin!

Ihmettelette varmaan, et mitä se prinsessa-Rönkkönen oikeen meinaa taas.


No arvatkaapa vaan. Mä oon tässä kuvassa just laittanu häämeikit päälle, kirjottanu kutsut valmiiks, ajanu kainalokarvat, sisäreisikarvat ja napakarvat, työntäny peräpukamat takas sisälle ja asetellu häätiaran valmiiksi.

KOSKA!

Mä stalkkasin instagramista miestä, joka ei tunne mua ja jota mä en juurikaan tunne ollenkaan, ja kävin kylmän harkitusti tykkäämässä kolmesta sen yli puoli vuotta vanhasta kuvasta.

Oon valmis. Kesähäät 2016!

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

10 tärkeintä sinkkuelämän sääntöä

Kirjailin ylös kaiken sen, mitä olen oppinut seitsemän sinkkuvuoteni aikana.

1. Sussa ei oo mitään vikaa.

Sussa ei oo mitään vikaa, vaikka sut olis jätetty tai sua olis petetty.

Sussa ei oo mitään vikaa, vaikka sun ihastus/rakkaus olis joskus sanonu sulle pahasti.

Sussa ei oo mitään vikaa, vaikka sä haluut viettää lauantai-illan oman karvaturrikan kanssa kotona.

Sussa ei oo mitään vikaa, vaikka sulla on peräpukamia, selluliittimuhkuroita ja/tai yhteenkasvaneet kulmakarvat.

Sussa ei oo mitään vikaa, vaikka sä oot ollu kauan sinkkuna eikä mistään jutusta tunnu koskaan tulevan mitään.

Sussa ei oo mitään vikaa, vaikka sä haluat seksiä heti tai et halua heti ollenkaan.

Sussa ei oo mitään vikaa, vaikka sua ahdistaa, väsyttää, masentaa ja/tai sä saat paniikkikohtauksia eikä sun kiinnostuksen kohde ymmärrä sitä.

Sussa ei oo mitään vikaa, vaikka sä olet ihastunu tai korviais myöten rakastunu sellaseen tyyppiin, joka ei oo suhun.

Sussa ei oo mitään vikaa, vaikka sä haaveilit ja uskoit, että se toinenkin olis rakastunu suhun.

Sussa ei oo mitään vikaa, vaikka joku kiva kiinnostuksen kohde jättää vastaamatta sun viestiin.

Sussa ei oo mitään vikaa, että sä haluat kohdata ihmisen ja tutustua siihen ja kattoa, mitä siitä tulee.

Sussa ei oo mitään vikaa, vaikka sä et halua kohdata kaikkia ihmisiä, joita vastaan tulee, ja tutustua niihin ja kattoa, mitä niistä jutuista vois tulla.

Sussa ei oo mitään vikaa, vaikka sua itkettää yksinäisyys.

Sussa ei oo mitään vikaa, vaikka sä näit viime yönä sellasta unta, että sä masturboit ja sitten sun klitoriksesta kasvoi valtava pylväs, jota pitkin sä lähdit kiipeämään.

Sussa ei oo mitään vikaa, että sä uskot rakkauteen.

Sussa ei oo mitään vikaa, että sä haluat rakkautta (etkä mitään muna/tissikuvia alle viiden minuutin tuntemisen jälkeen). Koska me kaikki halutaan rakkautta. Me lähestytään sitä vaan eri keinoin, erilaisin maskein ja haarniskoin.

2. Muita sääntöjä ei ole.