Google-haut

Google-haut

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Sukupuolitautien poli on maailman kivoin paikka



Ja sitten voikin itse toivoa, ettei saa viikon sisällä soittoa ja aikaa lääkärille. 

Ps. Oli niin mukavaa, kun hoitaja ei saanut otettua verinäytettä ja ohjasi meikän kädestä pitäen labraan. Noin 30 ihmistä tuijotti aulassa silleen, että tolla on nyt joku tauti, sitä viedään "viereiseen huoneeseen". Yskäsin niitä päin ja ne säpsähti.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

BOOM!


sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Elämäni ensimmäinen sinkkublogiyllätyslahjapaketti ikinä!

Moi!

Nyt se tapahtui. Elämäni ensimmäinen sinkkublogiyllätyslahjapaketti saapui kotiini. Yllätyslahjat on maailman kivoimpia. Ja erityisen spesiaaleja ne on, jos on sinkku.

Koskakun sinkku ei saa semmoisia arkisia pieniä yllätyksiä kuten esimerkiksi aamukahveja sänkyyn. Ellei sitten itse kaada niitä sinne vahingossa. Eikä ole sillä tavalla elämä, että pitkän työnpäivän jälkeen kotona odottaa lämmin ateria ja hartiahieronta vaan odottaa koiran oksennukset matolla ja tyhjä jääkaappi, kun on unohtanut käydä kaupassa.

Mutta nyt! Pienestä se on ihminen iloinen.



keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

26 universumin tärkeintä lausetta aakkosjärjestyksessä

Meikeläisellä lähti sukka purkautumaan tämän meemittämisen kanssa nyt. Opin nimittäin pari viikkoa sitten (niinpä), miten helppoa kuviin on lisätä tekstiä. 

Ja sitten. Rakastan dalailamalaisuuksia. Luen vähintään kerran kuussa edellä mainitun herran aakkosjärjestyksessä olevat lauseet ajatuksella ja mietin, mihin suuntaan olen elämässäni menossa. Yleensä sitä tuppaa arjen keskellä tekemään asioita rutiinilla eikä huomaakaan, kun onni vaihtuu joksikin muuksi. Vitutukseksi. Masennukseksi. Ärtymykseksi tai mitä ikinä. Niin siksi on hyvä tarkistaa säännöllisin väliajoin suunta ja reittivaihtoehdot. Onni kun ei tule ulkopuolelta vaan sisältä itsestä. Ja omat sisätilat voi sisustaa valitsemallaan tavalla tai jättää hujan hajan. Molemmat ovat omia valintoja. Muita on turha syyttää.

Jos joku muu saa näistä lauseista kiksit (ja ennen kaikkea kuvista, jotka valitsin), niin morjesta. My work here is done.

 A


B


C


D


E


F


G


H


I


J


K


L


M


N


O





Q


R


S


T


U


V


W


X


Y


Z


- Dalai Lama -

Semmoista tänään. Heippadi hei!

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Miksi vanhenemista ei pidä kauhistella?

Tämä tarina on ylistys kaikille mummoille (ja papoillekin tietysti).

Naapurissani asustaa ihana ja iloinen leskimummo. Tutustuin tähän kaveriin syksyn tietämillä, kun mummo kurkisti ovenraosta samoihin aikoihin, kun tulin koirieni kanssa lenkiltä sisälle.

Mummo kertoi jääneensä leskeksi ja muuttaneensa juuri naapuriini. Hän halusi varmistaa, etteivät koirani syö häntä esimerkiksi silloin, kun hän rullaa työnnettävän rollaattorihässäkkänsä kanssa kauppareissulle. 

Lupasin, etteivät syö.

Mummo näytti pelkäävän koiriani. Hän kertoi, että oli nuorempana ottanut koirapelkonsa takia itselleen saksanpaimenkoiran. Toistan. Saksanpaimenkoiran. Ei terrieriä. Ei puudelia. Ei mitään kivaa pientä karvapalleroa. Saksanpaimenkoiran. Mutta niin hän oppi olemaan pelkäämättä - omaa koiraansa. 

Koin heti yhteyden tämän uuden ystäväni kanssa, sillä hänellä tuntui olevan sama elämänasenne kuin minulla: Pelkoja päin perkele!

Koirakeskustelun lisäksi hän halusi tietenkin tietää, kuka naapurissa asustaa, jos hän joskus tarvitsee apua. Kerroin, että ovikelloani voi soittaa oli yö tai päivä. 

(Koska kuitenkin epäilen, ettei hän uskalla tehdä sitä koirieni takia, minusta on tullut vainoharhainen. Joka kerta, kun kuulen epämääräistä pauketta, kuvittelen sen S.O.S.-merkiksi, jota mummo hakkaa luudanvarrella lattiaan sairaskohtauksen kourissa. Pidätän hengitystä niin kauan, kunnes tajuan, että yläkerran Pena se siellä taas tamppaa jouset paukkuen vaimoaan. Huh, seksiä.)

Mummoa en olekaan nähnyt sitten syksyn, kunnes tällä viikolla törmäsimme rappukäytävässä. Hän pyöri ykköskerroksessa mietteliäänä kantaen vaaleanpunaista upouutta matkalaukkua kädessään. Minä olin viemässä koiria ulos. Kävimme läpi koirakeskustelun uudestaan.

"Eihän ne syö minua? Kun nykyään lehdissä on koko ajan, että koirat on niin vihasia ja käy kiinni."

"Ei nää mitään pahaa tee. Lehdissä näkyy yleensä vaan ne ikävät tapaukset, vaikka suurin osa koirista on kilttejä."

Sitten yhtäkkiä hän vaihtoi aihetta nopeammin kuin Räikkönen vaihtaa formula-autossaan vaihdetta.

Itseään takamukselle läimäisten mummo tuhahti: "Ja ennen vanhaan, kun joku läpsäisi pepulle, niin oltiin mielissään ja iloisia, ja nykyään siitä nostetaan syytteitä. Pöh!"

Tuli ihan puskista tämä. En ehtinyt sanoa mitään, kun aihe jälleen vaihtui vaaleanpunaiseen uuteen matkalaukkuun, koska "pitäähän sitä välillä vähän höpsötellä". Sitten hän lähti kikatellen rappusia ylös. Teneriffa - ole valmiina.

Ei ole mitään niin ihanaa kuin epäsovinnaisuuksia pälpättävä mummo, joka sanoo juuri sen, mitä päässä liikkuu. Tämä etuoikeus on vain ja ainoastaan ryppyisillä ihmisillä. Ja niin kuuluukin olla.

Sen takia kenenkään ei pitäisi stressata vanhenemista, sillä kurttuisena se sukka (tukka) vasta lähteekin irti. 

Mitä vanhempi on, sitä vähemmän miettii muiden mielipiteitä. Sitä vähemmän ottaa stressiä ulkonäöstä. Sitä vähemmän pelkää tulevaa.

Koska sitä enemmän ymmärtää elämää. Sitä rohkeammin sanoo sen, mikä sydämessä painaa. Sitä enemmän nauttii jokaisesta päivästä terveenä ja elossa. Sitä enemmän arvostaa läheisten seuraa. Sitä helpommin voi olla onnellinen ja ihan höpsö.

Jatkoin hymyssä suin matkaani. Minä ja naapurin mummo. Ikäeroa ehkä 40 vuotta. Molemmilla punainen matkalaukku. Molemmat sinkkuja. Molemmat kaipailee läpsyjä takapuolelle. Mummo kaipailee niitä ehkä naapurin Penalta, minä enemmänkin naapurinpanolta. Tosin mummo niitä tuskin Penalta tulee samaan eikä minullakaan mitään panoa ole. Mutta sillä ei ole nyt väliä.




Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Ajatuksia pingviiniyöpaidan sisältä - Tavallinen video

Sunnuntai-moi!

Arvatkaa mitä. No?

Heti, kun toipuu sellaisesta hirveästä flunssa-menstruaatio-darra-pöllystä, niin kyllä elämä hymyilee taas. Ai ai ai. Asiat loksahtavat paikalleen eikä mikään enää vaivaa mieltä.

Ei edes se, että koiralla oli peräreiän vieressä jäätävä paise, joka poksahti ja valui pitkin poikin kaikkialle. Eikä se, että uusin kuukautiskuppiostos oli sysipaska ja aamulla herätessä löytyi veret reisiltä ja Japanin lippu lakanoista. Nam tätä naiseutta. Grrr.

Paljon tapahtui toki myös kivoja asioita, joista parhaimpana se, että sain ihanan rakkaan ystäväni Eurooppa-reissulta takaisin Suomeen.

Sain myöskin alkuviikosta tuntemattomasta numerosta kutsun kylpemään Salaisen Saunaseuran kanssa. En tiennyt, keneltä viesti tuli, mutta suostuin kutsuun. Jätin varuiksi karitsani ajamatta, koska mietin, että jos tapaamispaikassa odottaa kolme keski-ikäistä kiimaista Erkki Kyntäjää, niin ainakin vaginani on karvojen alla piilossa katseilta.

Ihan kiva oli, että ystävänihän ne siellä minua sitten odottelivat saunomaan. Ai ai ai.

Eikä siinäkään kaikki.

Pääsin vielä huikeaan viskinmaisteluiltaan, jossa oli tarjolla jopa 16 vuotta vanhaa tynnyrissä hautunutta alkomahoolia. En ole noin nuorta vielä saanutkaan. Illasta on muistona kaksi kuvaa, joista toisessa seisoo viskit rivissä...


... ja sitten toisessa seisoo tiukka analyysini The Glenlivetistä. "Tulee suuhun pikaisesti ja katoaa heti. --> Helppo."


Ja sitten tämä video tietysti. Ei ole mitään niin kivaa lauantaiaamupuuhaa (näin sinkkuna) kuin puhua itsekseen pingviiniyöpaidassa sopulinaaraista ja kaikkien kuninkaiden leijonasta, jolla pörröttää karva kaikkeista isoiten.


Aurinkoista viikkoa kaikille! :)