Google-haut

Google-haut

lauantai 31. joulukuuta 2016

Rakkautta vuoteen 2017 ja sen yli

Vuosi 2016 alkaa olla paketissa.

Maailmankaikkeutta ei kyllä yhtään kiinnosta nämä ihmiseläimen vuosilaskelmat, mutta meille se on tärkeää.

Päiviä laskemalla voi määritellä monia asioita, hyviä ja huonoja. Voi syyttää päivää, vaikka päivässä itsessään ei ole mitään vikaa. Voi kiittää päivää, vaikka aurinko nousee samalla tavalla joka aamu (ainakin ihan vähäsen ja enimmäkseen pilven takana tähän aikaan täälläpäin maailmaa).

Minä sain eilen kuulla suru-uutisen läheisen poismenosta.

Nämä tällaiset hetket muistuttavat, että meidän jokaisen on aika lähteä joku päivä. Kaikkea muuta epäkivaa voi vältellä, mutta sitä ei kukaan.

Siksi haluaisin näin vuoden lopuksi muistuttaa, että viimeisten hengenvetojen äärellä millään muulla ei ole elämässä lopulta väliä kuin rakkaudella. Kaikki palautuu siihen, vaikka kuinka yrittäisi sinnitellä kiinni katkeruudessa, vihassa tai anteeksiantamattomuudessa.

Nyt uudenvuoden tienoilla on hyvä laskea irti niistä menneistä pahoista päivistä, kiittää hyvistä ja painaa oikein vasaralla mieleen, että mitä hyvää elämässä on. Paljon on siinä kaikkea, jos vaan uskaltaa katsella.

Minä aion viettää tämän uudenvuoden koirien kanssa kotona. Haen Subia ja Kokista ja katson Amerikan Piirakkaa. Mielikuvituspoikaystävä rapsuttaa minua selästä ja hipsuttaa tukkaani käskystä ja ampuu peräreäistään roomalaisia kynttilöitä ilokseni.

Ihanaa uuttavuotta, rakastaa toisianne myös selvinpäin. <3

perjantai 23. joulukuuta 2016

Lämmintä joulua

Ihanaa joulua kaikille lukijoilleni tasapuolisesti, paitsi vähän vähemmälle sille, joka pyytelee alastonkuviani.

Katsoin äsken jonkun romanttisen jouluelokuvan Netflixistä ja vähän itkin, vaikka elokuva oli ihan kamala. Siinä Sarah Jessica Parker seurusteli jonkun tyypin kanssa, joka rakastui Sarahin siskoon, ja Sarah rakastui miesystävänsä veljeen, ja kaikki olivat onnellisia ja äiti kuoli.

Kaikki tuossa elokuvassa oli niin omituista, että minusta siinä olisi voinut näytellä Ridge ja Thorne Forrester ja vaikka Brooke ja Brooken sisko. Sitten en olisi itkenyt, ehkä vähän oksentanut olisin. Tai no ei sittenkään olisi ollut hyvä, koska söin juuri tortilloita eikä niitä ole kiva oksentaa.

Eli kaikki hyvin sittenkin.

Minä olen valmistautunut rauhoittumaan ottamalla väkisin valokuvia koiristani, koska jotain kärsimysnäytelmää piti tähän pimeään arkeen saada. Mielikuvituspoikaystävän kanssa olemme lomariidoissa, kun päätimme availla tunnelukkoja tässä, kun on pyhät ja kuuluu nauttia vapaa-ajasta. Nyt on hyvä hetki murjottaa ja vittuilla salamyhkäisesti.

Täällä minun kotonani tuoksuu jo ihan joululta eli ähkypierulta.

Pitäkää huolta rakkaistanne älkääkä ruvetko pokailemaan sisarustenne puolisoita, vaikka elokuvissa se on ihan normaalia ja tekee kaikki lopulta onnelliseksi.

Pus.




keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Kirje Joulupukille

Rakas Joulupukki. <3 Mitä kuuluu? Minulle kuuluu hyvää.

Tänä vuonna olen ollut erityisen kiltti. En ole harrastanut seksiä juuri ollenkaan, muistaakseni pari kertaa joskus viime talvena. Silloinkin olin ihan hiljaa enkä lauennut. Makasin selälläni ja mietin, miten kiltti olen siinä maatessani ihan paikallani suu supussa ja jalat vähän levällään, ei liikaa. Tuntui niin kiltiltä.

Olen kyllä runkannut aika paljon. En tiedä, lasketaanko se mihin. Jos se lasketaan tuhmuuden puolelle ja saan risuja, niin saatan kiihottua niistä oksista ja siitä piiskausajatuksesta eli en oikein ole varma siitäkään, että kannattaako.

Siitä tulikin mieleeni, että oletko sinä Joulupukki kaikkien tonttujen isä vai mikä sinä olet niille. Ei se minulle tietenkään kuuluu, mutta mietin vain, että mitä teet naisystäväsi kanssa, kun ei ole joulu. Ja onko ne risut jo kerran käytetty, mitä annat eteenpäin. Sitä mietin vaan, että onko niissä oksissa jotain vikaa. Tekevätkö ne enemmän naarmuja tai muuta ikävää? Minua ei sellainen haittaa.

Olen minä myös sillä tavalla ollut vähän tuhma, että kirjoitin semmoisen kirjan, jota en itsekään pysty lukemaan. Siinä on kamalia sanoja, jotka eivät kiltille tytölle sovi, kuten kyrpä ja nussia. Muistaakseni käytin tällaisia sanoja. Voi myös olla, etten käyttänyt ja nyt vaan muuten vain mietin niitä koko ajan.

Oletteko naisystävänne kanssa avoimessa suhteessa, mietin nyt. Ei se minulle kuulu tietenkään, mutta mietin sitä, että jos illalla tulet ja olen vaikka juuri tullut suihkusta ja on niitä risujakin siinä. Ja sylissäsi saatan istua niin kuin kiltin tytön kuuluu. Vähän huonosti osaan pyyhettä kietoa sillä tavalla, ettei se tipu eli on siinä jotain riskiä vähän sitten.

Tontuista en niin välitä, jos sitä mietit nyt. Olen nimittäin nähnyt kuvia vain sellaisista satavuotiaista tontuista ja lapsitontuista. Tietysti, jos tunnet jotain minun ikäisiäni tonttuja (n. 30-40-vuotiaita), niin voit ottaa mukaan. Mietin jotain sellaista kaveria kuin Pete Parkkosen uusimmalla videolla on. Jotain semmoista ihan tavallista perusöljyttyä rakastajaa, jolla on kulkunen päässä tai jossain.

Ei minulla muuta tällä kertaa. Kaikkea hyvää sinne ja jos nyt menen runkkaamaan, niin minkälainen tonttu katselee. Haluaisin vain tietää. Ja mistä katselee? Onko ikkunan takana, saunassa vai parvekkeella? Mietin vain, että miten päin olen sitten tuossa sängyllä vai pitääkö mennä vessaan.

Hyvää Joulua ja nähdään pian! En toivo mitään lahjaksi paitsi uuden sängyn. Mielelläni ottaisi aika kalliin, ja jos voisit ottaa tuon vanhan mukaan samalla. Ostin sen aikoinaan Heinolasta omalla rahalla, maksoin 1000 markkaa. Voit siitä miettiä eli jos vaikka euroissa 1000 siihen sänkyyn laitat. KIITOS!

Rakkaudella,
Henriikka



Miten lähestyä kaveria seksimielellä?

"Semmoista kyselisin, että josko voisit kirjoittaa, miten kannattaisi lähestyä kaveria seksuaaliset ajatukset mielessä niin ettei se kaveri säikähdä?

Kun siis on yksi ystävä, jonka kanssa mielelläni vähän peittoa heiluttelisin, mutta kun hän on aika ujo ja kokematon, niin en tiedä miten asian kanssa etenisin, etten häntä pelästytä ja ystävyyttämme riko."


Moikka ja kiitos kysymyksestäsi! Voisin kirjoittaa.

Ei kannata ainakaan istua naamalle, ruveta masturboimaan kaverin ollessa luonasi tai yllättäen riisuutua alasti. Kaikkea on kokeiltu, ei toimi. Seksi saattaa onnistua, mutta ystävyys menee.

Haluaisin esittää sinulle vastakysymyksiä. Oletteko suudelleet tai olleet muuten lähekkäin? Pidätkö hänestä romanttisessa mielessä vai haluatko vain seksiä? Tarkoitatko kokemattomuudella, että hän on aikuinen ja kokematon vai että hän on 10-vuotias? Jos jälkimmäinen, olethan itsekin aikalailla samanikäinen. Jos et ole, ota yhteyttä esimerkiksi Sexpon seksuaalineuvontapalveluihin, niin saat apua.

Kun olet pohtinut mielessäni näitä asioita, toimi seuraavasti.

Puhu hänelle. Sä pystyt siihen. Sä osaat. Just niillä omilla sanoilla, jotka päähän popsahtaa. Jos hän on messissä, homma on siinä. Muista olla valmistautunut myös siihen, että saat pakit. Kunniota hänen päätöstään ja mieti, pystytkö olemaan hänen ystävänsä, vaikka seksiä ei välillänne tule olemaan.

Noin! Sillä se selviää. :) Nyt tulee joulukin kivasti niin on hyvin aikaa hoitaa tämmöiset mieltä vaivaavat jutut pois alta. Tämän voi ajatella semmoisena joulusiivouksena. Ei tarvitse enää ensi vuonna pohtia samaa asiaa.

Superisti rohkeutta tähän! Se menee just niiku pitääki.


torstai 1. joulukuuta 2016

24 asiaa, joissa olen hyvä

Ajattelin näin joulukuun kunniaksi tehdä listan asioista, joissa olen hyvä.

Yleensä lista tehdään siitä, mitä toivoisi toisen ihmisen olevan, mutta eihän siinä ole mitään järkeä. Semmoiset listat voivat rajata pois hyviä kandidaatteja kuten naapurirakennuksen talonmiehen (häntä ei osaa ajatella sillä tavalla ja on jo yli 60), kalamyyjän (haju) tai Robert Downey Jr. (ei muka voi koskaan saada).

Minä uskon puhtaasti siihen, että sydän kyllä kertoo, kuka on hyvä ja kuka paha.

Mutta tämän listan halusin tehdä, koska meillä oli kerran lukiossa tehtävänä kirjoittaa kolme hyvää asiaa itsestä enkä keksinyt mitään muuta kuin "liikunnallinen" ja sitten kaveri sanoi, että kirjoita "hauska". Aika tehtävälle alkoi loppua, joten kolmanneksi pistin "kiva". Mielestäni lista oli huono, ja se on vaivannut minua tähän päivään asti.

Joten nyt tulee uusi päivitetty versio - 24 asiaa, joissa olen hyvä!

1. Olen hyvä kirjoittamaan.

2. Uskallan mennä ruokapöytään ensimmäisenä ja aloittaa ruoan ottamisen.

3. Olen erittäin rohkea pissaamaan vessanovi auki.

4. Alastomuus.

5. Osaan pilkkoa kasviksia isoiksi paloiksi.

6. Jos joku on hävittänyt jotain ja autan häntä etsimään, löydän tavaran 110 % varmuudella. Jos minä en löydä, ei sitä löydä kukaan muukaan.

7. Olen äärimmäisen taitava keskustelija, koska tykkään istua hiljaa ja kuunnella.

8. Lasten kanssa leikkiminen ja piereskely.

9. Osaan hipsuttaa toista ihmistä hellästi, ja olen muutenkin aika hellä, mutta välillä raju.

10. Minulla on paljon oikeita kavereita ja mielikuvituskavereita eli olen hyvä kavereissa.

11. Osaan olla harjaamatta hiuksiani ja käymättä kampaajalle.

12. Olen hyvä käyttämään vaatteita, jotka äitini osti minulle, kun olin vielä lukiossa. #kokovartalopingviiniyöpuku

13. Tiskaaminen.

14. Koirankynnen leikkaaminen.

15. Masturbointi.

16. Seksiunet erityisesti silloin, kun olen kylässä enkä nuku huoneessa yksin.

17. Olen hyvä huomaamaan juhlissa, kun muiden vierailijoiden kahvikupit ovat tyhjentymässä.

18. Tarrojen liimaaminen.

19. Pystyn itkemään lähes kaikille asioille.

20. Olen kehittynyt kiipeilijänä kahden vuoden aikana valtavasti (köydessä, en boulderissa niinkään), ja viimeksi pääsin 7a-reitin puoleen väliin ja olisin mennyt sen loppuun, elleivät sormeni olisi tippuneet yksi kerrallaan maahan.

21. Osaan syödä yhtä ja samaa suklaalevyä tai karkkipussia kuukauden ajan.

22. Olen erityisen hyvä murisemaan täysin kontrolloimattomasti, jos joku yrittää ottaa minulta popcornia tai sipsiä tai ranskalaisia tai jotain, missä on paljon suolaa ja rasvaa.

23. Olen hyvä pelleilemään ja kertomaan livenä hillittömän hauskoja juttuja, joille aina joku nauraa.

24. Olen uskomattoman seksikäs ja viettelevä, kun sille päälle satun.

Olen ihan oikeasti näistä asioista ylpeä. Halusin kirjoittaa tämän listan myös siitä syystä, että meidän suomalaisten suusta tulee useimmiten "en mä osaa" ja "en mä tiiä" ja "ai kauheeta" ja "en mä kehtaa".

JOTEN NYT TULEEKIN KOTITEHTÄVÄ: Kirjoita oma listasi. Jos on vaikeaa keksiä kaikkia juttuja heti, voit kirjoittaa yhden jokaisena päivänä elämän loppuun asti tai sitten jouluun asti.

maanantai 28. marraskuuta 2016

Tilaa Mielikuvituspoikaystävä signeerattuna!

Kirjoitin teille ohjeet, miten tämä onnistuu.

1. MOI! :)
 
2. Nyt voi tilata Mielikuvituspoikaystävän signeerattuna määlahjaksi tai kaverille joululahjaksi! 

 
3. Hinta on kokonaisuudessaan 17,90 e (ei postikuluja).

 
4. Mee tänne: http://atena.fi/henriikanblogi

 
5. MUISTA kirjoittaa tilatessa kampanjakoodi: HENRIIKKA

 
6. Seuraa ohjeita siitä eteenpäin ihan itsenäisesti, sä osaat, mä luotan suhun. ❤ 

 
7. Kampanja on käynnissä viikon 28.11. - 4.12.

 
8. Muista tilata pukilta myös piiskaa. Piiskaa ja mielikuvituspoikaystävä.


9. Kovempaa sitä piiskaa.

10. Kunnolla.

11. Heippa!


tiistai 22. marraskuuta 2016

Parasta yksin asumisessa

Tiedättekö, mitä teen salaa iltaisin?

Minä tanssin. Tanssin ja heilun ja nyrkkeilen ja grapevineilen ja punnerran ja seksiliikun niin maan perkeleesti, että jos joku näkisi sen, se nauraisi niin, että kusisi housuunsa. Vedän nimittäin sellaisella tunteella kuin olisin Beyoncén taustatanssija.

Tai ei. Vedän sellaisella tunteella kuin olisin Beyoncé. Minulla on täällä ihan jäätävä mielikuvitusyleisö, ja se hurraa minulle, koska olen niin seksikäs (kts. kuva). Olen ihan hiestä märkä ja laulan tässäkin kuvassa "It's always darkest before the dawn", koska suu ei pysy kiinni.

Antti Tuiskun Keinutaan on myös kyllä niiiiin kova, että koiranikin osaavat jo sen kertsin tanssiliikkeet ulkoa. Ja äsken lauloin Elastisen mukana "Pahin vastukseni kattoo peilistä mua", ja katsoin itseäni silleen, että toiko pieni tirppana on pahinta, mitä on, ei pelota MORJES!



Muistan, että seurustellessa pahinta oli, ettei minulla ollut riittävästi salaista tanssiaikaa, mutta SINKKUNA JUMALAUTA ON JA MINÄ OTAN SIITÄ KAIKEN IRTI!

Ps. Olen nyt pari kertaa availlut Wordia ja tuijotellut tyhjää A4:sta. Olen tuijotellut sitä oikein kovasti ja intensiivisesti. Niin intensiivisesti, että olen löytänyt aivastuksen jälkiä näytöltäni. Ne ovat varmaan olleet siinä kauan. Ehkä olen aivastanut ne Mielikuvituspoikaystävän päälle.

Kerran olen kirjoittanutkin tyhjälle tiedostolle vähän jotain pientä: "ijsoahjodsye872." Suurensin sen kaikkeista isoimmaksi fontiksi. Vähän rapsuttelin häpyhuuliani ja huokaisin syvään. Oli niin kivaa siinä istua ja tuijotella.

Niin, että JOS kirjoittaisin uuden kirjan, niin mitä te sieltä haluaisitte lukea? Minä ja häpyhuuleni olemme yhtä avoinna kuin 24h Alepa. Antaa tulla vaan. Kaikki ehdotukset otetaan vastaan rakkaudella.

torstai 10. marraskuuta 2016

Pippelit, munat, lerssit ja kyrvät

Minulle tuli tänään hirmuinen huoli pojista ja miehistä. Siitä, että miesten seksuaalisuus näyttäytyy usein niin, että miehet ovat seksikoneita ja aina pitää olla mahtava stondis ja koko ajan täytyy haluta haluta haluta panna panna panna.

Siksi haluan vain sanoa, ettei pidä eikä täydy. On ihan normaalia, ettei aina huvita eikä aina seiso. Ei tarvitse juosta yöllä päivystykseen, jos ei yhtäkkiä saakaan lippua salkoon. Meillä kaikilla on erilaisia vaiheita seksuaalisuudessa. Välillä huvittaa ja välillä ei yhtään. Yleensä puhutaan vaan naisten seksuaalisuuden muutoksista, mutta ihan yhtälailla seksuaalisuus muuttuu, vaihtelee ja elää miehilläkin.

Niin ja onko sitäkään koskaan sanottu ääneen missään, että se on ihan just passeli, että reikään tamppaaminen kestää 3-5 minuuttia niin kuin suurimmalla osalla. Kyllä. Ei tarvitse jyystää 45 minuuttia muna verillä ja reikä rakkuloilla. Seksi on ihan helvetin paljon muutakin kuin pelkkä penetraatio tai jäykkä elin. Seksi ei ole pornoa.

Sen vain halusin sanoa.

Ja senkin haluan sanoa, että jos on huolta omasta munasta, niin mene lääkäriin ja kerro siitä. Se voi olla tosi vaikeaa, mutta tee se silti. Moneen asiaan ja huoleen on saatavilla apua. Ota se vastaan.

Rohkeutta! <3

tiistai 8. marraskuuta 2016

Kun käytät deittiappia ihan onnessas...

(Tämä on mainos mainos mainos maonis masoni simano samoni simona.)

Minä en kestä sitä, että tänään tulee viimeinen Ensitreffit alttarilla, koska kenen parisuhdetta nyt enää sitten pääsen stalkkaamaan ja analysoimaan. En kenenkään. Kukaan ei laske minua kotisohvalleen tuijottamaan riitoja ja rakkauden lämpöä, paitsi, että haluan nähdä vain riitoja enkä mitään äklöhempeilyä.

Mutta ei se mitään, koska kohta minä menen naimisiin itsekin, varmaan noin viikon päästä, koska kokeilin uutta Heya-deittiappia, joten heippatirallaa vaan!

perjantai 4. marraskuuta 2016

Apua seksittömään elämään

Minua kiehtoo hirveästi keskustelu siitä, että suomalaiset puuhaavat nykyään seksiä vähemmän keskenään. Että pariskuntien (kolmoskuntien ja neloskuntien myös?) pitäisi panna enemmän. Siitä se onni tulee, panemalla tulee.

Tässä oiotaan mutkia suoriksi vähän samalla tavalla kuin sanoisi masentuneelle ihmiselle, että ota itseäsi niskasta kiinni ja mene lenkille. Lenkillä käyminen ja seksi tekevät hyvää - mutta ainoastaan silloin, kun itse haluaa ja jaksaa tehdä niitä.

Liikunta saattaa rasittaa ennalta väsynyttä kehoa todella pahasti lisää. Kroppa ei vaan siedä enää sitä, että lihaksetkin kipeytyvät. Se luulee olevansa entistä sairaampi, ja uupumus voimistuu. Ja sanomattakin selvää, ettei seksistä tule nautinnollisempaa, kun sitä tekee väkisin.

Lampun vaihtaminen ei auta silloin, kun sähköverkossa on häiriö.

Toisaalta tämä teema mietityttää myös siksi, että olen itse sinkku enkä juurikaan harrasta seksiä muuta kuin sormieni, suihkuni ja vibraattorieni kanssa.

Olen silti onnellinen.

Huh huh.

HUH HUH.

Jos mietin oman elämäni onnellisuuspalettia, se on kaikkine suruineen ja iloineen sopivassa balanssissa. Vastoinkäymisiä tulee, mutta niin tulee onnellisuuden hetkiäkin. Seksi hyvän tyypin kanssa olisi ihan super hauskaa, mutta joskus elämässä tulee aikoja, kun sillä saralla on variaatiota vähemmän.

Toki olen työstänyt asiaa sinkkuaikanani paljon ja minulta on mennyt tovi aikaa hyväksyä ja sopeutua tämän tyyliseen elämään. Ja tietysti tämä on kohdallani oma valinta, koska en halua harrastaa seksiä kenen tahansa kanssa. Varmasti löytäisin baarista tai deittiappeista seksiseuraa alle tunnin sisällä. Mutta minä tiedän, etten nauttisi siitä. Kaikkea on jo kokeiltu. Hyvä seksi tarkoittaa minulle samaa kuin luottamus ja hyvä yhteys toisen kanssa. Itse akti on siinä toissijaista.

Lopuksi haluaisin kehottaa niitä pariskuntia, joille seksistä tai seksittömyydestä on tullut murhe, menemään terapiaan. Menkää menkää menkää. Kokeilkaa edes. Voitte saada sieltä uudenlaisia työvälineitä kommunikointiin, jos homma on äitynyt nälvimiseksi tai puhumattomuudeksi. Voitte saada sieltä sähköverkon takaisin päälle, ja se voi järkyttää, jos on pitkään elänyt pimeydessä - nimittäin joskus se voi tarkoittaa myös eroa.

Myös yksinasuvia, jotka ovat huolissaan omasta seksuaaliterveydestään, rohkaisisin puhumaan ammattilaisen kanssa.

Rohkeutta!

tiistai 25. lokakuuta 2016

Sinkkubloggaaja taas alasti

Minä tiedän blogitilastoista, että siellä ollaan googlailtu "henriikka rönkkönen alasti" ja päädytty sitten tänne, koska olen otsikoinut joitain blogauksia esimerkiksi sanalla "tissikuvia".

Toistaiseksi olette löytäneet vain seksikkään kuvan minusta kokovartalopingviiniyöpuvussa ja kuvan perseestäni.

Ai niin, ja tissini tietysti!

Nyt saatte hieman lisää, koska joulukin lähestyy ja varpunen tiistaiaamuna.


Tämä kuva siitä syystä, että minua rassaa edelleekin ISOSTI se, että mediassa ja somessa on näkyvillä vain yhdenlaista vartalotyyppiä seisomassa yhdenlaisessa "pylly takana huulet edessä"-asennossa.

Kävin korkkaamassa viikonloppuna Mäkelänrinteen uimahallin, se oli ollut remontissa viime keväästä. Meinasin pyörtyä sinne, kun en nähnyt yhtäkään "pylly takana huulet edessä"-asentoa naisten pukuhuoneessa. Olin jo ihan, että mikä helvetti näitä naisia vaivaa. Siinä seisovat ihan normaalisti pyllyt vertikaalisesti vartaloon nähden ja näyttävät tavallisilta - kauniilta.

Miestenpuolelle en päässyt katsomaan, pullistelevatko miehet suihkussa siksbäkkejään samalla, kun pesevät 60 kilon kahvakuulalla kainaloitaan.

Olen itse semmoinen nakupelle, että puen vaatteet päälle ainoastaan sen takia, että voin riisua ne. Yllä olevassa kuvassa yritin saada vangittua reisiselluliittimonttuni, mutta päiväpeittoni sumensi ruudun jokaisessa kuvassa ja minä luovutin. Ei elämä voi olla sellaista, että taistelee päiväpeittoja vastaan.

Minun pyllyssäni ja reisissäni on paljon tavaraa, mistä ottaa kiinni. LÄSKIÄ SAATANA! <3 

Minulta itseltäni kesti melkein 30 vuotta oppia hyväksymään kroppani, vaikka olen aina ollut äärimmäisen hoikka, semmoinen läpipaskoja.

Minä tiedän myös, etten ole ainoa, joka on paininut tai painii edelleen näiden asioiden kanssa. Joskus itsekin kipuilen vartaloni kanssa. Esimerkiksi juuri viime kesänä itkin yhden illan, koska mielestäni vartaloni on niin ruma. Se meni onneksi ohi. Tiesin, että se menee ohi. Tiesin, että minulla on vain huono päivä. 

Tämä kipuilu liittyy myös siihen, että koen välillä, etten ole riittävä. Yleensä miehille, monesti myös moneen muuhunkin asiaan, mutta erityisen isosti asia nousee mieleeni juuri miesten kautta. Minulla on paljon työstettävää vielä tällä saralla, mutta olen tullut pitkälle jo.

Haluaisinkin sanoa teille kaikille lukijoilleni ja seuraajilleni ja stalkkaajilleni, että sinä et ole yksin näiden asioiden kanssa. 

Sinä olet rakastettava just noin. Sinun kehosi on sinun kulkuneuvosi ja nautinnon lähteesi. Pidä siitä hyvää huolta ja helli sitä. Se on ihan mielettömän upea. Sinä olet ihan mielettömän upea. <3

maanantai 17. lokakuuta 2016

10 vastausvaihtoehtoa kysymykseen "Miten sä voit olla vielä sinkku?"

Rakas sinkku,

"Miten sä voit olla vielä sinkku?" -kysymys saattaa tuntua hämmentävältä ja siihen voi olla vaikea vastata äkkiseltään mitään. Kysymys esitetään usein kohteliaisuutena, mutta on ilmiselvää, että vastauksesta odotetaan paljastuvan jotakin järkyttävää.

Tässä muutamia valmiita vastausvaihtoehtoja, joista voit napata omasi.

Virke on hyvä aloittaa "En tiedä, ehkä se on se, että..."

1. syön aamupalaksi vihersmoothien, johon laitan kuusi (6) Raimo-pupuni papanaa

2. kissani rupeaa kiroilemaan kovaan ääneen, kun tuon kumppaniehdokkaan luokseni

3. puraisen suuseksin jälkeen miehen terskan irti

4. suoristan öisin salaa kumppaniehdokkaan häpykarvat

5. ulostan vain suuhun

6. nukun vielä vanhempieni vieressä, ja se on jostain syystä kumppaniehdokkaille ongelma, erityisesti silloin, kun harrastamme seksiä

7. en usko klitorikseen

8. menen treffeille muuttoautolla, jossa on kaikki tavarani

9. oon kyllä ihan normaali, mutta aiztsum kraaaputs ajajajajaja mokra mokra MOKRA

10. *viheltää Ukko Nooan peräreiällä*


ja lopettaa "...mutta en tiiä sitten, voi olla joku muukin syy."

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Mitä meille masturboiville yksineläjille pitäisi oikein tehdä?

Kaikenmoisia huolia maailmassa.

Minulta kysytään usein haastatteluissa mielipidettä kahteen kaikenmoiseen huoleen. Toinen on se, että suomalaiset masturboivat nykyään enemmän ja harrastavat tutkimuksen mukaan vähemmän muunlaista seksiä. Niin, että mitä pitäisi tehdä? Toinen on se, että sinkkujen määrä kasvaa suurissa kaupungeissa koko ajan ja voi herranjestas, mitä pitäisi tehdä. MITÄ PITÄISI TEHDÄ?!

Minua vähän naurattaa nämä tämmöiset kaikenmoiset huolet. Se voi johtua siitä, että olen osa tätä kasvavaa sinkkujen määrää enkä harrasta minkään muunlaista seksiä kuin sooloseksiä, koska se on ihan sairaan kivaa ja olen siinä ihan älyttömän hyvä ja reipas tyttö ja tiedän täydellisesti, minkälaista hellää kosketusta mahtava pimppini kaipaa, ja myöskin siksi, että olen seitsemän ja puolen vuoden aikana yrittänyt opettaa jo niin montaa miestä tutustumaan pimppiini ja koskemaan siihen hellästi ja tutkailemaan sitä joka puolelta, mutta oppi ei vaan kertakaikkiaan tunnu menevän perille, joten en nyt vaan toistaiseksi jaksa tehdä sitä hommaa, koska minun pitää kunnioittaa pimppiäni ja sen onnellisuutta myöskin.

Minusta on ihanaa, että suomalaiset masturboivat enemmän. HYVÄ ME! Ihan superia! Antakaa palaa! Vihdoinkin negatiivinen kielletyn leima alkaa haalistua tämän asian ympäriltä.

Mitä seksiin tulee, en ymmärrä huolta. On ihan äärimmäisen tärkeää tietää, mistä itse nauttii ja löytää kumppanin/kumppaneiden kanssa yhteinen seksuaalinen rytmi, jotta kaikki voivat hyvin. Se, mikä seksimäärä kenellekin sopii, ei ole mikään mittari.

Seksistä puhutaan nykyään avoimemmin, mikä on myös voinut tuoda näihin kyselyihin rehellisempiä vastauksia. Jos päässä takoo "seksiä pitää harrastaa 2,73 kertaa viikossa", on ihan hirveän kiva vastata lomakkeeseen, että joo joo kyllä meilläkin, vaikka kumppanin värkki on umpeutunut 10 vuotta sitten ja vehje sulautunut reiteen kiinni 80-luvulla. On älyttömän rohkeaa sanoa, että hei meillä sekstaillaan kerran kuukaudessa ja me molemmat ollaan tyytyväisiä siihen. Kokeilkaapa sanoa se jollekin, vaikka panisittekin enemmän. Katsokaa sääliviä reaktioita, punaisia poskia, pöyristyneitä silmiä.

Samanlaisia katseita saa sinkkuna, kun kertoo, ettei ole pannut vuoteen. Ai kauheeta. Jollakin on aina sanansa sanottava toisen ihmisen seksielämästä. Aina. Toisen ihmisen seksielämä on aina ihan perseestä. Joko pannaan liikaa, että kyllä siinä on nyt jotain häikkää, kyllä se kohta loppuu. Tai sitten pannaan liian vähän, että oletteko miettineet eroa, että kyllä se kohta loppuu.

Seksuaalisesti tyytyväinen voi olla niin monella eri tasolla.

Ja sitten me sinkut, joita vaan sikiää lisää kaikissa kaupungeissa. Ai että. Joku sinkkurutto varmaan. Voi että. Mitä meille pitäisi tehdä? Huh huh.

Minä haluan sanoa sen verran, että saattaa olla mahdollista, että sinkkuihminenkin on onnellinen. Saattaa olla. Ehkä. Onnellinen. Onnellinen nukahtaessaan tahmainen käsi sängyn reunan ulkopuolella roikkuen, kun ei ole jaksanut omien iltahellyyksien jälkeen enää nousta pesemään sitä.

En tiiä sitten. Onhan se huolestuttavaa. Se semmoinen. Mahdollisuus siihen, että on onnellinen itsekseen. En tiiä. Huh huh. Rankkaa.

perjantai 14. lokakuuta 2016

Terveisiä Nykytreffeiltä - olen täällä livebloggaamassa!

 Moi ja terveisiä täältä EMMAsta Nykytreffeiltä! APUA!

Olen täällä siis livebloggaamassa, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että kirjoitan blogialustaani tekstiä, joka heijastetaan reaaliajassa isolle valkokankaalle.

(Tähän yksi jumalauta. Jännittää niin helvetisti! Jengi tuijottaa, mutta onneksi on viiniä, jonka kaadoin jo pöydälle. Huomaan myös, että ajatukset harhailee koko ajan kaikkialle ja ihmiset harhailee kaikkialle ja kaikki harhailee kaikkialle, mutta kivaa on!)

EMMAssa on siis tällä hetkellä semmoinen näyttely, jonka nimi on Kosketus. Noh. Minä - vanha kunnon heinolalainen runkkari - luulin, että niitä taideteoksia saa räpeltää, olin jo sormi ojossa menossa tökkimään semmoista kaunista timanttihässäkkää. Mutta ei. Ei saa koskea. Henriikka ei. (kuva lavastettu)



Mutta siis täällä on juuri nyt treffitapahtuma: Sinkut ovat valinneet yhden taideteoksen, jonka äärelle he menevät juttelemaan jonkun kivan tyypin kanssa. Sitten seuraavaksi etsitään uusi tyyppi, joka on kiinnostunut eri taideteoksesta ja höpötellään tämän kanssa. Samalla juodaan viiniä ja skumppaa, ja kaikilla on kivaa.

Näen täältä pallotuolistani koko ajan kohtaamisia. Tyypit ovat löytäneet uutta juttuseuraa. Ihan mieletöntä!



Toivoisin ihan hirveästi vastaavanlaisia tapahtumia lisää. Ihmiset, jotka toivovat elämäänsä uusia tuulia, kaipaavat tämänlaisia kohtaamisia.

Ja sitä kosketusta, josta tämä näyttelykin kertoo. Nimittäin jos jotain puuttuu sinkkuihmisen elämästä, se on läheisyys. Sitä ilman elää kyllä erinomaisesti ja onnellisesti, mutta siinä vaiheessa, kun joku oikeasti rutistaa ja halaa, saattaa kroppa joutua jonkunlaiseen shokkireaktioon, että mitä helvettiä, voiko tämä tuntua näin hyvältä.

Yksi näyttelyn teemoista on Ihminen ja valta. Valtahan näkyy kaikkialla koko ajan, jokaisessa kohtaamisessa on toisella enemmän valtaa kuin toisella. Sinkkuihmisenä olen törmännyt eräänlaiseen vallankäytön muotoon, joka liittyy juuri treffailuun ja uusien ihmisten tapaamiseen.

Tämä näkyy käytännössä siis niin, että toinen ei vastaa viesteihin, katoaa tai ei sano suoraan, ettei ole kiinnostunut. Tyyppi siis roikuttaa toista elämässään mukana vähän niin kuin vararakkautena tai varapanona, vaikkei halua tutustua tähän paremmin. Tällainen käytös taas aiheuttaa yleensä vastapuolelle - siis hänelle, joka jää epätietoisuuden tilaan - todella paskan olon. (Olen kirjoittanut aiheesta blogauksen ja myös ehkä saatoin kirjoittaa saman jutun kirjaani, mutta en muista, koska en ole lukenut sitä.)

Nyt minulla on enää 10 minuuttia aikaa, sitten homma on ohi ja julkaisen tämän blogitekstin. Eikäkö julkaisen tämän nyt.

On ollut ihan huippukokemus, jengi on uskaltanut tulla juttelemaan ihan taukoamatta melkein. Se tuntuu tosi kivalta. <3

KIITOS!


tiistai 11. lokakuuta 2016

Miten voi löytää sen oikean?

(Nostan tämän vuoden vanhan tekstin tähän, koska aihe tuntuu olevan aina ajankohtainen.)

Minulta on kysytty monta kertaa, miksen ole Tinderissä. On kysytty, etsinkö oikeasti miestä. Haluaisinko jotain sutinaa?

Vastaan näihin kysymyksiin nyt tässä yhdellä kertaa. Kaikki on muuttunut viimeisten kahden vuoden aikana paljon. Tai minä olen muuttunut.

En etsi miestä. Toivoisin rakkautta elämääni, mutta en etsi.

Seksiäkin olisi kiva saada, mutta sitä varsinkaan en etsi. Enää. Olen kokeillut jo fuckbuddya ja suckbuddya ja ties mitä, mutta niistä en saa mitään itselleni. Harvoin edes orgasmia.

Tinderin kertakäyttökulttuurista en pitänyt. Ihmiset ovat rakastuneet ilman kyseistä sovellustakin, joten en kanna huolta siitä. Kaikki muutkin asiat ovat elämässäni järjestyneet, niin miksei myös rakkaus. Siihen vaan menee aikaa, ja kuten Dalai Lamakin jo aikoinaan sanoi:

"Hyvää kannattaa odottaa, paitsi jos joutuu odottamaan ulkona pakkasessa, niin sitten kannattaa mennä sisälle ja keksiä jotain muuta tekemistä, esimerkiksi voi syödä suklaata ja kääriytyä vilttiin ja tekstata ihanalle ystävälle ja avautua siitä, miten taas tuli seistyä ulkona, koska ei sovi toista odotuttaa pakkasessa, joten voipi olla, että silloin on odottanutkin väärää ihmistä tai jotain." - Dalai Lama -

Toki moni kaverini on löytänyt Tinderistä kumppanin, ja se on superihanaa. Enkä minäkään tiedä, haluanko vielä joku päivä sittenkin katsella miesten kuvia sieltä. Tällä hetkellä en jaksa. Haluan tehdä muita asioita kuin etsiä miestä. Börnis on muuttanut paljon suhtautumistani tähän "etsimiseen". Haluan pitää huolta itsestäni ja etsimisestä minulle tulee lopulta vain yksinäisempi olo. Unohdan siinä samalla nauttia elämästäni ja siitä, miten hyvin minulla on kaikki asiat. Olen terve ja minulla on rakkaita ihmisiä niin paljon elämässäni, etteivät käteni ylttäisi mitenkään halaamaan heitä kaikkia samanaikaisesti.

Se, etten ole Tinderissä, tuo kehooni semmoisen tunteen, että nyt jään paitsi jostain. Että siellä se mies odottelee minua. Sipaisee kohta jonkun toisen naisen sydäntä ja sinne meni sekin. Mutta minä en luota siihen tunteeseen, että se kertoisi jotain tulevaisuudestani. Se enemmänkin kertoo omista peloistani kuin mistään muusta.

Minusta ihanasti sanoi Ensitreffit Alttarilla -ohjelmassa se pappismies, että ei ehkä ole olemassa "sitä oikeaa" vaan ennemminkin "paras mahdollinen". Ihanasti sanottu. Todella. Se muistuttaa ihmisten epätäydellisyydestä ja piirteistä, jotka myös välillä ottaa päähän. Eikä sitä sovi sinkkuna unohtaa, että toinen vituttaa aina välillä. Siitä tulee helposti semmoinen ajatus, että ei ole oikea tämä, kun nyt vituttaa niin paljon. Mutta voi olla paras mahdollinen vitutus. Joku toinen voisi vituttaa vielä enemmän.

Jos olisi helppoa laskea irti ja antaa elämän viedä, me kaikki tekisimme sen heti ja olisimme helpottuneita. Mutta kun se ei ole helppoa. Sitä pitää harjoitella joka päivä. Pitää muistaa pitää haaveista kiinni, mutta sillä tavalla kevyesti, ettei vahingossa yritä pakottaa niitä. Ne eivät pidä pakotuksesta. Ne lakkaavat olemasta, kun niitä pakottaa. Ne muuttuvat synkiksi ja ahdistaviksi, jos niille on kovakourainen.

En minä tiedä, mitä elämässäni tapahtuu. En tiedä edes, olenko niin onnekas, että saan nähdä huomisen. Kaikkea voi sattua. Mutta sen tiedän, että kun olen laskenut irti rakkauden etsimisestä, olen voinut paremmin. Olen harjoitellut irtilaskemista neljä vuotta ennen kuin se jotenkin alkoi onnistua. Lasken siitä edelleenkin irti joka päivä uudestaan ja uudestaan. Ja vaikka olisin rakastunut, laskisin silti irti siitä, sillä toista ihmistä ei voi kontrolloida - pitää luottaa, että hän silti palaa.

Niin, miten voi löytää sen oikean? Heitän tähän loppuun nyt hirveän kliseisen paskan, mutta se on vaan niin totta. Peilistä. Peilistä sen voi löytää.

maanantai 10. lokakuuta 2016

Ikäero kumppaneiden välillä

Voisitko kirjoittaa pohdintaasi aiheesta ikäero potentiaalisten kumppanien välillä? Kuinka paljon nuorempaa voi lähestyä romanttisessa tai seksuaalisessa mielessä ennen kuin se muuttuu creepyksi?

Voisin!

Haluaisin painottaa tässä kahta asiaa. Toinen on laki ja toinen creepiys.

Laki
Katso netistä, mitä laki sanoo suojaikärajasta.

Creepiys

Kenen mielestä creepiksi?

Naapureiden mielestä? Kavereiden? Sukulaisten? Sen, ketä lähestytään? Sinun mielestäsi?

Jos vastasit jonkun kolmesta ensimmäisestä vaihtoehdosta, voin sanoa, että siinä on kohtuullisen painava taakka kannettavaksi, jos lähtee miellyttämään muita asioissa, jotka koskevat omaa hyvinvointia.

Jos vastasit neljännen vaihtoehdon, kysy häneltä. Minä eikä kukaan muukaan voi sanoa sitä, mikä on kenenkin mielestä creepiä. Creepiys on subjektiivinen kokemus. Yhdet meistä tykkäävät oman ikäisistä tyypeistä, toiset nuoremmista, kolmannet vanhemmista, neljännet eivät ole muodostaneet vielä mielipidettään, viidennet haluavat kokeilla ensin tietääkseen mielipiteensä, kuudennet eivät halua kokeilla, seitsemännet tuomitsevat sinut, kahdeksannet koko sukupuolen, jota edustat, yhdeksännet tuntevat olonsa imarrelluiksi ja kymmenennet unohtivat jo, mitä tässä listaillaan.

Jos vastasit viimeisen kohdan, annan tehtäväksesi kirjoittaa aiheesta omaan päiväkirjaasi 10 sivun mittaisen esseen. Kirjoittaminen jäsentää ajatuksia. Täten päiväkirjasi sivuilta alkaa pikku hiljaa hahmottua oikea vastaus. Jos ei vielä tänään, niin aivan varmasti joku päivä, kun jatkat sinnikkäästi kirjoittelua.

The End.

(Ps. Haluaisin myös painottaa, että lähestyminen ei ole usein niinkään se ongelma vaan se, miten lähestytään. Esimerkiksi alastonkuvien lähettäminen tuntemattomille on usein pikkuisen liikaa. Mutta tämä toki pätee kaikenlaiseen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa eikä ole siis ikäeroon sidoksissa. Aivan kuten sekin, että jos vastausta ei tule tai saa pakit, pitää siirtyä nöyrästi sivuun.)

perjantai 7. lokakuuta 2016

Ei stressiä treffivaatetuksesta ystävät!

Muistan, kun vielä joskus viisi vuotta sitten pukeuduin niille yksille treffeille, joilla kävin, oikein todella ylisiististi. Pistin meikkiä enemmän kuin normaalisti ja ajelin kaikki ylimääräiset karvat pois, jopa naapurin lammaskoirasta. 

Olin niin sanotusti melkein valmis kävelemään suoraan alttarille asti tällingeissäni, vain valkoinen mekko puuttui.

Se oli niitä aikoja, kun olin ihan kauhean epävarma kaikesta ja yritin luoda itsestäni illuusioon eli havaintoharhan, mikä on tietysti aina varma taktiikka saavuttaa terve ihmissuhde.

Nykyään, kun käyn treffeillä sen kerran tai kaksi vuodessa (olen kohtalaisen hidas näissä jutuissa, kun jokaisesta ihmisestä tuntuu jäävän jälki aika pitkäksi aikaa), en mieti, mitä laitan päälle vaan pukeudun niin kuin näkisin kaveria. Meikkaan korkeintaan ripsivärin verran, jos sitäkään, niin kuin normaalistikin. Tämä tietysti johtuu myös siitä, että en tee treffeillä yleensäkään mitään sellaista, mikä vaatisi juhla-asuja.

MUTTA!

Minusta on kiva pukeutua nätisti, kun on semmoinen sopiva tilaisuus. JA NYT MINULLA ON! 




Saan lainata tätä ihanaa Ivana Helsingin mekkoa viikon päästä perjantaina Nykytreffit-tapahtumassa EMMAssa, jossa olen livebloggaamassa. KUIN SIISTIÄ! 

Eikä siinä kaikki. Tapahtumassa on Ivanan vaatelainaamo eli kaikki treffailijat voivat vetää Ivanaa ylleen tai alleen, ja ostellakin vaatteita!


Minä en juurikaan koskaan shoppaile enkä käy vaatekaupoissa, mutta tämä mekko minun on ehkä pakko ostaa. Se on niin kiva!


Nähdään viikon päästä! :)

perjantai 30. syyskuuta 2016

3 seksitoivetta

Olipa kerran 32-vuotias iloinen prinsessa nimeltä Herniikka.

Eräänä päivänä hän käveli sisään Heinolan antikvariaattiin, jossa hän nuorena teininä kävi pällistelemässä nahkeasivuisia pornolehtiä ja ottamassa niistä oppia alastomista ihmiskehoista, seksistä ja seksuaalisuudesta. Astuessaan tuohon samaan kauppaan, Herniikka tunsi, miten aika lakkasi olemasta, ja hän löysi ne samaiset pornolehdet samalta hyllyltä uudestaan.

Herniikka otti yhden lehden käteensä rohkeasti ja itsevarmasti, mitä hän ei silloin nuorena tietenkään uskaltanut tehdä, ja avasi keskiaukeaman. Hän silitteli hennosti lehdessä olevan kauniin nuoren naisen poskea, sillä nainen näytti istuvan epämukavassa asennossa esittelemässä vulvaansa.

Herniikka rapsutti naisen sisäreideltä jotain kuivunutta kokkaretta pois, kun yhtäkkiä tämän jalkovälistä pöllähti ulos savuinen olento, joka sanoi: "Moi Herniikka! Kiva nähdä sinua täällä taas katselemassa minua! Minä olen Vulvan Henki. Saat 3 seksitoivetta ja minä toteutan ne. Ole hyvä Herniikka, anna mennä."

"Kiitos, ihana Vulvan Henki", Herniikka vastasi hänelle.

"No ensinnäkin toivon, että minulla olisi vuoden ajan penis tästä päivästä alkaen", Herniikka sanoi heti ensimmäisenä miettimättä ollenkaan sitä, että oli juuri menettänyt yhden toiveen. Mutta kun hän tunsi vehkeen hameensa alla puuvillaisissa legginseissään, hän oli onnellinen ja mietti, että onneksi hänellä on vain mielikuvituspoikaystävä, koska todelliselle tämä voisi olla liikaa.

"Mitä seuraavaksi? Sinulla on vain 10 sekuntia aikaa toivoa seuraavaa", Vulvan Henki sanoi tomerana, koska häntä palelsi täällä kylmässä maailmassa, ja hän halusi painua takaisin vittuun, koska siellä on vitun lämmintä.

"Voi apua niin pian! Toivon, että aikuiset oppivat sanoittamaan maailmasta kauniimman", Herniikka melkein huusi.

"Nyt en ymmärrä tätä", Vulvan Henki kommentoi häpykarvat kurtussa, ja Herniikka sai lisäaikaa.

"Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että aikuiset eivät sanoisi pojalle pahoja vähätteleviä sanoja, kun tämä haluaa laittaa mekon päälle tai mennä balettiin. Aikuiset eivät sanoisi tytölle pahoja vähätteleviä sanoja, kun tämä haluaa leikkiä autoilla tai pelata jääkiekkoa. Aikuiset sanoisivat lapsille, jotka ovat ihastuneita, että heillä voi olla tyttö- tai poikaystävä ja voi olla montakin yhtä aikaa, jos kaikki tietävät toisistaan. Se tarkoittaa, että aikuiset..."

"Kyllä kyllä kyllä, minä tajuan nyt", Vulvan Henki sanoi ja heilautti taikasauvaansa, ja Herniikka tunsi rakkauden lämmön valuvan alas taivaalta ja saavan hänet ihan häkellyksiin.

"Ja seuraavaksi toivon..." Herniikka aloitti ja painoi keskiaukeman tyttöä vasten rintaansa miettien samalla kuumeisesti, mihin hän käyttää viimeisen toiveensa.

"Kaksi sekuntia", Vulvan Henki päätti äkkiä, ja Herniikka ei ehtinyt huutaa muuta kuin "pillu".

"Siis mitä?" Henki tuohtui, koska hänellä ei ollut koko päivää aikaa Herniikan pillutteluihin.

Herniikka oli niin paniikissa, ettei kertakaikkisesti sentään tiennyt mitä sanoa, ja Vulvan Henki alkoi valua kohti keskiaukemaa. Silloin Herniikka katsoi keskiaukeaman nuoren tytön kaunista punaisena kimmeltävää vulvaa ja mokelsi äkkiä jotain.

"Pillun kuvia", hän vastasi nopeasti, että saisi toivottua edes jotain hyvää ennen kuin kolmas toive valuisi takaisin Vulvan Hengen mukana kohti kotipesää. "Pillun kuvia nuorten kirjoihin."

"Siellähän on jo, tätä on toivottu jo iät ja ajat sitten", Henki vastasi ja katsoi Herniikkaa pöyristyneenä tämän tietämättömyydestä.

"Ei ei ei. Ei mitään karjalanpiirakoita ja Minni Hiiren vaginan kuvia. Kun minä tarkoitan, että ihan oikean vulvan näköisiä kuvia. Vaikka piirrettyinä. Ja seksiasentoja ja erektiomunia myös. Ne kaikki kuuluvat pillu-kategoriaan nykypäivänä", Herniikka huijasi vanhaa Henkeä ja jatkoi määrätietoisesti.

"Itse asiassa nykypäivänä 'pillu' tarkoittaa rehellistä seksikuvakirjaa nuorille, mutta tätä kirjaa ei ole vielä tehty, joten sen takia sinäkään et tiennyt siitä. Ja lisäksi siellä seksikuvakirjassa on semmoinen Dear Eki kysymys- ja vastaus-palsta", Herniikka lauleli viehkosti Hengelle.

"Aha selvä, wot evö", Vulvan Henki sanoi ja taikoi kaikkiin kouluihin ja koteihin tämän kirjan, ja katosi nopeasti takaisin keskiaukeamalle.

"Mitä tapahtui?" prinsessa-Herniikka mietti järkyttyneenä ääneen, kun hän käveli ulos antikvariaatista muniaan raapien.

Ja niin maailma alkoi muuttua pikku hiljaa hyväksyvämmäksi, porno alkoi väistyä opetusmateriaalin roolistaan, ja Herniikka ripusti jäykkään penikseensä melkein joka aamu yöpaitansa vuoden ajan.

Sen pituinen se.

torstai 22. syyskuuta 2016

Mielikuvituspoikaystävää voi myös kuunnella

Moi!

Minun kirjaani voi myös kuunnella äänellä, jonka kuulen! Minäkin vahingossa vähän jouduin tämän äänen pieksemäksi, mutta olen vielä toistaiseksi hengissä. Sinusta en voi tietenkään mennä takuuseen eli ihan omalla vastuulla sitten.


Esimerkiksi BookBeatissa pääsette kuuntelemaan Mielikuvituspoikaystävää: tässä linkki. Linkin kautta saatte kuukauden ilmaiseksi, vaikka siinä ensin lukeekin, että kaksi viikkoa, mutta klikkailkaa vaan etiäpäin, niin kyllä se siitä sitten järjestyy. Alennuskoodi on siis "kuminyrkki" (sain itse valita sen. <3 ), jos menette rekisteröitymään siitä BookBeatin etusivulta.

Moikka!

perjantai 16. syyskuuta 2016

Ei hitto melkein unohdin, että huomenna Kauppakeskus Kaareen klo 12.30!

Olen siellä Suomalaisessa kirjakaupassa haastattelussa. Kannelmäessä. Siellä olen. Minä ja mielikuvituspoikkis ja häpykarva. Klo 12.30.

Olispa kiva nähdä sut siellä! :)

Minä olen taas ihastunut!

EIKÄ! APUA! MITÄ?!

No minäpä kerron vähän.

Muistatteko, kun jo melkein pari vuotta sitten rakastuin kiipeilyyn? Yritin kovasti olla liikaa hehkuttamatta sitä täällä, koska muualla puhuin aiheesta taukoamatta - jopa kun istuin yksin vessanpöntöllä kakanvääntöhommissa. No ei vaan. En koskaan istu yksin niissä hommissa, koska koirani seisovat aina vastapäätä ja tuijottavat minua.

Kun löysin kiipeilyn, koin voimakkaita rakkaudenväristyksiä kehossani. Leijuin ilmassa ja puhuin vaan niistä kivesten mallisista otteista siellä Salmisaaren kiipeilyareenalla.

Rakasta kiipeilyä vieläkin yhtä paljon, mutta eri tavalla - sillä tavalla maltillisesti ja lempeästi ja joskus vähän liian intohimoisesti ilmeisesti, koska sormeni meinaavat tippua pois, kun ne eivät kestä enää.

Nyt minulla on uusi ihastus.

Se on ollut minulla jo jonkin aikaa, mutta nyt se vaan vahvistuu ja kasvaa vähän sillä tavalla kuin ystävyys muuttuu romanttisesti rakkaudeksi.

Se uusi juttu on.... DUM DUM DUM...

Minun kouluni! Seksuaalineuvojan opinnot! Meillä on niin huikeita luentoja ja luennoitsijoita ja ohjaajia ja opiskelijoita, että pääni meinaa räjähdellä. Tänäänkin, kun aivastin, niin jotain aivonpalasia sieltä lenteli ulos. Hihaan lenteli ja siinä vieläkin vähän kimmeltää. (minulla on varmaan kauniit aivot, veikkaan)

Tämmöiset asiat elämässä ovat hirmu tärkeitä. Semmoiset, että on omia juttuja, joista nauttii, ja voi sitä kautta kokea ihastumista, innostusta ja rakkautta.

Puolitoista vuotta sitten opettelin elämään arkea uudestaan börniksen eli burn outin jälkeen, ja nyt
olen julkaissut kirjan (mitä en IKINÄ olisi uskonut, jos joku olisi sen minulle ennustanut, vaan olisin raapinut kynsillä liitutaulua sellaisen ihmisen seurassa ja katsonut häntä pahasti silmiin), kirjastani on otettu viides painos, se oli kesällä kolmanneksi luetuin koko Suomessa ja elokuussakin vielä viidenneksi luetuin, ja nyt minä käyn tätä koulua, ja olen antanut häpykarvanikin kasvaa talvea varten ja myös siksi, että päätin kokeilla, miltä tuntuukaan, kun minulla on oma pikku eteismatto.

Elämä on kyllä aikamoinen seikkailu.

Mutta seikkailuun kuuluukin juuri se, että välillä tullaan rinnettä alas niin, että tyrät rytkyy ja peräpukamat paukkuu, ja välillä ihaillaan maisemia, istutaan retkituolissa ja juodaan kuksasta kahvia.

~ (<------ häpykarva)

tiistai 13. syyskuuta 2016

Mistä tunnistaa, että yrittää väkisin?

Veikkaisin, että joka ikinen sinkkuihminen tietää, miten vaikeaa on tavata sellaista ihmistä, jonka kanssa ajatusmaailma mätsää ja vetovoima napanöyhtäisten killikkamahojen välillä on yhtä vahva kuin jeesusteippi.

Eikä sekään vielä riitä, että tapaa jonkun kivan, sillä sen lisäksi molempien pitää olla samassa paikassa. Tällä tarkoitan, että henkisessä paikassa. Esimerkiksi, jos itse on käynyt vaikeita aikoja läpi, ja toinen vasta on aloittamassa oman selviytymisoppaan otsikon keksimistä, saattaa vastaan tulla pieniä kommunikointiongelmia.

Homma voi mennä helposti väkisinyrittämiseksi. Väkisinyrittämisen tunnistaa siitä, että molemmilla on enemmän paha olo kuin hyvä.

Väkisinyrittämisen tunnistaa siitä, että toisesta ei tule perheenjäsentä.

Hänestä ei tule sellaista ihmistä, jolle voi soittaa vaikka keskellä yötä, jos on oikeasti hätä. Hänestä ei tule sellaista ihmistä, joka seisoo eturivissä miekka ojossa puolustamassa, kun joku kohtelee väärin. Hänestä ei tule sellaista, joka tietää persoonasi ja temperamenttisi, ja on silti puolustamassa sinua. Miekka ojossa. Eturivissä.

Hänestä ei tule sellaista, joka kannustaa, tsemppaa ja rohkaisee sinua, kun et ole varma, pystytkö. Hänestä ei tule sellaista, joka vittuilee rakkaudella.

Hänestä ei tule perheenjäsentä*.




* Perheenjäsen = ihminen, johon voi luottaa (assosioituu puheessa usein verisukulaisuuteen, mutta käsittää paljon laajemmin elämän kaikki tärkeät henkilöt)

torstai 8. syyskuuta 2016

Miksi sinkkuus ja treffikulttuuri eivät tunnu kohtaavan?

Minulta kysytään poikkeuksetta aina haastatteluissa Tinderistä ja treffailusta nykypäivänä.

Minusta on hyvä, että on olemassa sellaisia applikaatioita kuin Tinder, sillä ei ole oikeaa tai väärää tapaa kohdata uusia ihmisiä. (Paitsi kidnappaus. Kidnappaus on väärä tapa.)

On hyvä kuitenkin muistaa, että esimerkiksi juuri Tinderin kuvakollaasi luo illuusioon siitä, että rakastuminen tai pariutuminen/kolmiutuminen/neliytyminen jne. on helpompaa.

Se ei ole helpompaa. Treffeille pääseminen on helpompaa - ei rakastuminen.

Tämä siitä syystä että.

Kuvittele itsesi yläasteelle. Siellä oli joku kiva, jota katselit. Aina välitunnilla tuijottelit ja punastelit, kun se huomasi. Se oli niin söpö.

Kuvittele sitten, että sen ihana kotialbumista otetaan viisi valokuvaa ja laitetaan ne samaan pinoon tuhannen muun ihmisen valokuvan kanssa. Sinne sekoitetaan. Shlap shalp shalp (sekoitusääniä).

Noin.

Nyt mieti, ettet tunnekaan sitä ihanaa tyyppiä. Sitten sinulle annetaan käteen tuhannen ja viiden valokuvan pino, ja sinun kuuluu valita sieltä se, kehen voisit ihastua.

Osuisiko valinta siihen ihanaan, jota katselit välitunnilla? Tuskin. Tsägällä ehkä.

Tämä mielikuvaharjoitus ei tietenkään tarkoita, etteikö valokuvista voisi löytyä joku toinen kiva tyyppi. Ja lisäksi tässä puhutaan tunnemylläkän keskellä elävistä teinistä, jotka eivät muutenkaan ymmärrä itsestään tai mistään muustakaan juuri mitään. Mutta toisaalta - kuinka moni meistä aikuisistakaan lopulta ymmärtää?

Tinder on hyvä olla olemassa, mutta siihen ei kannata ladata kaikkia panoksia. Aina, kun on sellainen fiilis, että jaksaa taas tutustua uusiin ihmisiin, kannattaa mennä ja tehdä se. Aina, kun tuntuu, ettei jaksa nyt, silloin ei tarvitse.

Minä uskon vahvasti, että meitä sinkkujakin aletaan pikku hiljaa ymmärtää paremmin. Vielä 70-luvulla yli 24-vuotiaat sinkkuihmiset joutuivat maksamaan vanhanpiian ja -pojan veroa. Tällaiset pyörät kääntyvät hitaasti.

Ajatus siitä, että "ota vaan joku, niin oot parempi ja onnellisempi ihminen", alkaa murtua. Treffailukulttuuri muuttuu. Aletaan ymmärtää, ettei kipinä välttämättä synny siitä, että istuu jonkun tuntemattoman tyypin kanssa sieraimet vastakkain kahvipöydän ääressä. Tutustumisessa tarvitaan tilaa, liikkumavaraa, happea - ei toisen nenäkarvojen kimmellystä (välttämättä).

Siksi minä olen erittäin onnellinen, että Nykytreffit-tyylisiä tapahtumia järjestetään. Siellä sieraimetkin voivat osoittaa eri suuntaan, kun katselee ja kuuntelee kivoja elämyksiä. Mutta silti voi salaa silmäillä toista ja miettiä, että tuon karvan minä nyppäisin, jos uskaltaisin koskea.

maanantai 5. syyskuuta 2016

Haluatko kivoille treffeille?

KALENTERI TYHJÄKSI PERJANTAINA 14.10!

Koska silloin sulla on treffit ehkäpä!

EMMA - Espoon modernin taiteen museo järjestää tapahtuman, jossa teemana on Nykytreffit. 200 ensimmäistä pääsee juttelemaan mielenkiintoisten taidejuttujen äärelle jonkun kivan uuden tyypin kanssa. ILMOITTAUDU TÄÄLTÄ.

Jos et mahtunut tuohon joukkoon, ei hätää. Paikan päälle mahtuu väkeä ihan huolella, ja siellä tapahtuu kaikkea muutakin hauskaa kuin treffailua. Esim. öööö minä olen siellä livebloggaamassa. Mitä siitä tulee? En tiedä. En ole koskaan ikinä kirjoittanut niin, että joku katselee vierestä. Miten jännittävää!

Lisäksi siellä soi hyvä musiikki, on tanssiesitystä, sokkotreffeilyäkin ja tietty baari auki. Eli tule joka tapauksessa. Ei ole mitään sisäänpääsymaksujakaan.

Kuin kivaa, että sinkuille järjestetään jotain näin siistiä!

Nähdään siellä!

Lisätietoja tapahtumasta tässä.

Facebook-event tässä.




torstai 1. syyskuuta 2016

Tänään Akateeminen!

Kyllä!

Tänään Helsingin keskustan Akateemisessa kirjakaupassa olen minä ja mun mielikuvituspoikkis klo 17!

Nähään siellä! :)


maanantai 29. elokuuta 2016

10 kysymystä mielikuvituspoikaystävästä

1. Onko mielikuvituspoikaystävä aina mukana?

Ei ole. Mielikuvituspoikaystävä ei ole silloin paikalla, kun olen jonkun seurassa. (Paitsi kaikkiin kirjakauppahaastatteluihin olen ottanut sen mukaan, se seisoo siinä vierellä koko ajan. Alasti.)

2. Milloin mielikuvituspoikaystävä on yleensä paikalla?

Kotona.

3. Miksi mielikuvituskaveri? 

 Miksi ei?

4. MIKSI?

Se helpottaa oloa. Se helpottaa yksinoloa. Se estää flippaamasta eli mm. pommittamasta viesteillä kivaa tyyppiä, jonka on vasta tavannut. Se estää yltiövoimakkaiden tunteiden muodostumisen siinä vaiheessa, kun mikään ei ole vielä varmaa eikä toisesta tiedä vielä mitään. Se ikään kuin suojelee sydäntä, koska mielikuvituspoikaystävään ei sisälly tunnelatausta (toisin kuin oikeaan ihmiseen usein).

5. Voiko mielikuvituspoikaystävä särkeä sydämen?

Ei voi, koska siihen ei sisälly tunteita. Mielikuvituspoikaystävä tulee ja menee, ja se muuttuu sen mukaan, ketä ikinä ajatteleekaan. Mielikuvituspoikaystävä on neutraali.

6. Onko mielikuvituspoikaystävä täydellinen poikaystävä?

Ei ole. Mielikuvituspoikaystävä on mielikuvitusta eikä se liity todelliseen parisuhteeseen mitenkään.

7. Nostaako mielikuvituspoikaystävä riman niin korkealle, ettei kukaan kelpaa?

Ei.

8. Häh?

Mielikuvituspoikaystävä on ikioma itseluotu terapeutti. Ei liity mikään rima tähän.

9. Voiko sen kanssa harrastaa seksiä?

Tietysti voi, koska mielikuvituksessa voi panna ketä vaan.

10. Miksi mielikuvituspoikaystävä on niin ihana?

Koska se on ystävä. Se kuuntelee. Se ymmärtää, että nyt on semmoinen hetki, että pitää laittaa muut asiat sivuun ja olla läsnä. Sitä jokainen ihminen kaipaa.

Ja lisäksi minun mielikuvituspoikaystäväni himoitsee minua seksuaalisesti ja on tosi tuhma. Nytkin se seisoo takanani alasti. Se laittoi juuri peniksensä hartialleni ihan vaan huvikseen. Tämän se tekee aina kirjakauppahaastatteluissakin. Välillä on vaikea keskittyä, kun on muna hartialla.

(Ps. Nähdään torstaina Akateemisessa kirjakaupassa Helsingin keskustassa klo 17, koska minulla on sielloin muna hartialla ja mikrofoni kädessä ja haastattelu käynnissä!)

keskiviikko 24. elokuuta 2016

Miten yksipuolisesta ihastuksesta pääsee yli?

(tää teksti on vanha, mutta tää teema mietityttää jatkuvasti, huomaan sen blogitilastoista)

"Voisitko kirjoittaa jonkun multimerkityksellisen ja elämän pelastavan teksin, miten yksipuolisesta ihastuksesta pääsee yli, vaikka mies on ihana ja täydellinen, eikä siinä ole mitään vikaa ja lässynlää. Kyllä se on nyt niin, että miehet antaa olettaa eikä oleta antaa."

Totta kai voin!

Ihan ensimmäiseksi kuitenkin.

Tietäähän se tyyppi, että tykkäät siitä? Oletko ihan varmasti suoraan sanonut? Olen kuullut nimittäin huhua, että täydellisen persoonan omaavat ihastukset ovat sittenkin epätäydellisiä - ne eivät osaa lukea telepaattisesti ajatuksia eivätkä ymmärrä sivulauseista yhtään mitään vihjeitä.

Jos se ei tiedä, soita tai laita viestiä sille just nyt heti. Ei mitään muttia ja apuva-huutoja. Toimintaa perkele!

Jos olet toiminut jo, voit jatkaa lukemista.

Yksipuolinen ihastus on vähän kuin jatkuvasti kutiseva peräreikä - se ikävä tunne, kun housuissa kirvelee eikä julkisesti voi näyttää tunteitaan eli esimerkiksi ihan pikkuisen raapia sieltä väliköstä.

Mutta eipä mitään hätää.

Ensinnäkin yksipuolisia ihastumisen tuntemuksia tulee läpi elämän vastaan aika montakin kertaa, joten siitä ei kannata ottaa ressiä, että voi vittu tää on nyt se kaikkein paras. Se ei ole. Woop woop!

Toisekseen ihastumisia ja pöksyt märäksi saavia tyyppejä tulee vastaan, vaikka olisi suhteessakin. Sille ei voi mitään eikä tarvitsekaan voida. Se on ihan normaalia.

Mutta siis.

Vaikka sen ihanan saisikin jotenkin salakavalasti hetkellisesti koukkuun, niin se yrittäisi räpistellä pois koko ajan eikä sellaista räpistelyä jaksa kukaan katsella.

Ja lopulta se olisi pahempi kuin se kutiseva peräreikä, sillä se olisi enemmänkin vuotava peräreikä. Mieti nyt, jokainen pieru annostelisi kalsareihin ruokalusikallisen paskaa. Yhtäkkiä huomaakin selittelevänsä kavereille kaikenlaista, kun ei viitsi istahtaa. Eli kaikki kuitenkin menisi huonompaan suuntaan.

Jotenpa.

Jos se tyyppi ei ole nyt sun kainalossa, vaikka se tietää, että sä tykkäät siitä, niin tee siitä mielikuvituspoikaystävä tai -tyttöystävä ja anna sen oikean tyypin niin sanotusti mennä. Heippatirallaa vaan!

Monet neuvovat tällaisessa tilanteessa, että unohda se tyyppi, mutta faktahan on se, ettei se onnistu nythetijust. Voi toki kokeilla "mä en tartte miehiä/naisia"-mantraa tai laastareita tai ties mitä.

Mielikuvituspoikaystävätyttöystävä-taktiikka on sen takia niin oivallinen, ettei tarvitse taistella väkisin omia tuntemuksiaan vastaan. Ne tunteet lähtevät vasta ajan kanssa. Joten, kun hyväksyy tilanteen ja antaa tunteiden vaan killua siinä ihon alla, ne alkavat pikku hiljaa haihtua. Tämä on semmoinen kärsivällisyystreeni.

Toki se on syvältä ripuliperseestä, kun ei ihastusta saa itselleen. Me kaikki tiedetään se. Mutta muista aina se vuotava peräreikä. Ei sitäkään kukaan halua.





keskiviikko 17. elokuuta 2016

Juna Turkuun (huomenna)

Huomenna Turku! Suomalainen kirjakauppa klo 19! Minä olen siellä. Siellä olen minä.

San snää mnuu snuuks, snuuks mnääki snuu sano. (Raumaa, ei liity tähän mitenkään, tuli vaan mieleen)

(Heräsin juuri päiväunilta ja olen istunut tässä koneella nyt vartin enkä saa mitään muuta kirjoitettua, kun kaikki lauseet jää kes



tiistai 16. elokuuta 2016

Laulu mahdottomasta rakkaudesta

Tein teille korvia hivelevän kauniin laulun mahdottomasta rakkaudesta. <3



Alkuperäinen on tietty tuttuputtu Reino Helismaan upea Päivänsäde ja Menninkäinen, jota rakastan yli kaiken.

keskiviikko 10. elokuuta 2016

Vähän tisseistä

Rakkaat tissit!

Te olette ihania. Kaikki. Kaiken kokoiset ja näköiset.

Siinä te vaan hengailette, roikutte, puristutte, nökötätte, pompitte. Siinä etulinjassa heti. Te olette osa kehoa. Ihan tavallinen osa.

Mutta silti teillä on hirveästi valtaa. Naisen rinnat ja nännit ovat niin vaaralliset. Niitä ei saa näyttää. Naisen nänni on niin hurja. Hurja ja vaarallinen. Petoeläin. Tappaja.

Huh. Ihan kylmiä väreitä menee, kun mietin, että nukun sellaisten tappajien kanssa.

Vaginasta puhumattakaan. Tsiisus.

Minä löysin kesän alussa patin tissistäni. Kävin viikko sitten mammografiassa. Tänään jatkotutkimuksissa ultraäänessä.

Siellä selvisi, ettei ole vaarallinen patti. Minulla on tiiviit rinnat ja niihin kertyy nestepaakkuja. Ei ole rasvakudosta yhtään, tiivis paketti on koko setti.

Olen kiitollinen, että vain hyviä patteja löytyi. Niitä oli aika monta. Seitsemän jälkeen lopetin laskemisen. "Täälläkin on patti. Ja tässä on myös. Täällä on kaksi päällekäin." Jne.

Muistakaa rakkaat ystäväni tutkia rintojanne säännöllisesti. Muistakaa muistakaa muistakaa. Jos ette itse jaksa, antakaa se tehtävä kumppanillenne. Hän varmasti jaksaa.

Pusuja teidän tisseille! <3

(VAROKAA! Vaarallinen kuva alapuolellanne. Se todettiin vaaralliseksi Instagramin ja Facebookin puolesta.)



tiistai 9. elokuuta 2016

Huomenna Turku klo 16.30

Moi!

Minulla oli ihan hirveän mukavaa Tampereella! Oli niin kivasti porukkaakin paikalla! Kiitos. <3

Huomenna sitten Turkuun WADAP! Akateeminen kirjakauppa klo 16.30. Nähdään siellä!

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Huomenna Tampere klo 22

Moi!

En ole ikinä vielä esiintynyt kirjakaupoissa, mutta huomenna torstaina 4.8. sekin neitsyys menee. Ja se menee hellästi ja varovaisesti (tuskin) Tampereella Suomalaisessa kirjakaupassa (Hämeenkatu 18) klo 22. Tulkaa sinne kaikki pällistelemään!

lauantai 23. heinäkuuta 2016

10 asian lista

Moi!

No koska te varmaan jo haluatte tietää, että mitä minulle taas kuuluu, niin okei sitten.

1. Hyvää.

2. Otin Netflixin ja elämänlaatuni parani 110 %. Paitsi öisin on ollut rankkaa, koska näen ohjelmista painajaisia. On murhaajia ja vankiloita ja kaikkea. Siirryin vähän kevyempään materiaaliin eli Oranssi on uusi musta -sarjaan, mutta lesbonaiset eivät ole tulleet uniini. Minusta tämä on väärin.

3. Kävin Vallisaaressa ja siellä oli ihanaa! <3



4. Nelonen.

5. Minun kaverini, Thomas Alva Edison sanoi, että hän ei epäonnistunut vaan löysi 10 000 tapaa, jolla homma ei toiminut. Thomas, maa friend. Tämmöistä ajattelutapaa kaivattaisiin tähän maailmaan lisää.

6. Kun olen 90-vuotias, vaginani on kuin ilmastointihormi, mutta toimiiko klitorikseni vielä. Nimim. Huolestunut

7. Puristelen reisiäni lähes päivittäin. Mietin aina, että voisiko niistä selluliittimuhkuroista juoda shotteja. Uskoisin, että siihen muhkuraan saisi ainakin Barbille sopivan annoksen. Tai muurahaisille boolin tms.

8. Kiipeilystä johtuen sormeni on niin kipeä, etten saa sitä taivutettua. Onko se keskisormi? Ei ole. Se on tyhmä etusormi. Soosoo-sormi. Kuka sitä haluaa sojotella? En minä ainakaan. (ehkä kyseessä on nivelrikko tai jotain, en vielä googlettanut, mutta netistä varmaan kyllä löytyisi, että se on perus etusormisyöpä)

9. Tissit. Koska miksi ei.

10. Ota parvekekukka, ne sanoi. Siitä tulee kivaa, ne sanoi.



Leikkasin kukasta melkein kaiken pois ja heitin biojätteeseen. Parin päivän päästä asuntoni oli satojentuhansien öttiäisten uusi koti. Niissä kukanvarsissa asui ihan helvetisti eläimiä, jotka päästivät itsensä valloilleen biojätteeni mehuisassa turvassa. Oli kyllä kivaa se. Kyllä oli mukavaa. Satojatuhansia. Ei ollut yksinäistä. Muistin pyytää anteeksi niiltä ennen kuin huuhdoin ne paperin sisässä vessanpöntöstä alas.

Moikka!

Ps. En ole nähnyt peräpukamiani koko kesänä. Ne saattoivat tippua Alepan jäätelöaltaan eteen, kun siinä vähän rapsuttelin, en huomannut kameroita. Hameen alta tipahtivat varmaan. Löytötavaratoimistossa ei löytynyt kuvailemiani pukamia. Laittakaa privana viestiä, jos olette ottaneet mukaan.

torstai 21. heinäkuuta 2016

Kesäterveisiä vähän ja en taida olla enää sinkku!

KATSO VIDEO -->

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Minusta tulee vielä hyvä seksuaalineuvoja

Näin yksi yö unta, että olin melkein just harrastamassa seksiä miehen kanssa, mutta kummallakaan ei ollut kondomeita.

Joten.

Katsoin tarkkaavaisesti miehen jäykkää penistä ja sitä reikää siinä päässä. Käytin kaikkia aivosolujani ja mietin sitä reikää. Vuotavaa reikää.

Ja sitten sanoin miehelle, että laita siihen reiän päälle laastari.

Win.

torstai 30. kesäkuuta 2016

Sukupuoli ei sijaitse jalkojen välissä

Minun on aina ollut vaikeaa olla "nainen".

Minun on aina ollut vaikeaa edustaa sitä sukupuolta, joka minulle syntymän jälkeen määriteltiin, koska koen epäonnistuvani edustustehtävässäni toistuvasti - joka päivä, nytkin. Ehkä asetan mallin "naisesta" itse päähäni, ehkä se on asetettu sinne jo lapsena. Se malli on hyvin stereotyyppinen ja liittyy käyttäytymiseen ja pukeutumiseen.

Minä en istu sievästi. En jaksa käyttää meikkiä. Hiukseni leikkaan edesmenneen koirani trimmaussaksilla. Piereskelen julkisesti. Käytän samoja vaatteita monta päivää putkeen enkä jaksa käydä shoppailemassa. Olen mennyt jo liian monta kertaa juhliin pelkissä tennareissa, koska olen unohtanut, että naiset käyttävät sisällä korkokenkiä. Tykkään "likaisista" hajuista. Puhun törkyjä. Puhun seksistä. En jaksaisi käyttää rintaliivejä, ja minua ärsyttää, että rintani saisivat täyden huomion, jos en käyttäisi liivejä julkisesti. (Tosin en minäkään saa katsettani irti naisen rinnoista, koska ne ovat niin kauniit.) Minusta on ihana katsella naisia ja naisen kaunista vartaloa, ja toisinaan taas olen naisille mustasukkainen heidän upeudestaan. Joskus pääni meinaa räjähtää, jos lähden naisporukalla johonkin, koska voi sitä säätämisen ja kälätyksen määrää. Minut tekee surulliseksi se, että naiset eivät usko itseensä ja haukkuvat kilpaa itseään ja kehoaan.

Seksuaalisuuteni (joka on siis eri asia kuin kokemus sukupuolesta) määrittely on ollut minulle helppoa, koska minulla on vagina, joka kaipaa penistä, ja tämä on yleisesti hyväksyttyä. Vaikka olen aina ollut ihastunut maskuliinisiin miehiin, minusta olisi ihanaa olla se osapuoli, joka saa survoa melaansa tiukkaan kosteaan reikään. Minulla taitaa olla peniskateus.

Minä en usko, että olen yksin näiden tuntemusteni kanssa. Ja siihen on selitys.

"Vuoden 2015 alussa sukupuoli-identiteettejä arveltiin olevan maailmassa noin 7 285 000 000", kirjoittaa ihanasti Juha Kilpiä kirjassaan Nimestä minut tunnet.

Se tarkoittaa, että minulla on oma sukupuoli-identiteettini. Ja sinulla. Ja sinulla ja sinulla ja sinulla siellä takarivissä. Kaikilla on omansa eikä kenenkään muun oikeus ole sitä määrittää toisen puolesta.

Minä muistan, kun joskus nuorempana ihmettelin ihan tosissani sitä, miksei pikajuoksija Caster Semenyan housuihin kurkata, jotta selviää se jahkailu sen sukupuolen kanssa. Nyt hävettää.

Hävettää tosi paljon. Minä en ymmärtänyt silloin. En ollut kuullutkaan sanaa intersukupuolinen. Tiesin vain hermafrodiitin, ja se kuulosti haukkumasanalta ja sirkusnähtävyydeltä.

Minulla on sukupuoleen ja seksuaalisuuteen liittyviä pinttyneitä käsityksiä ja stereotypioita päässäni. Sinullakin on. Ja sinulla ja sinulla ja sinulla siellä takarivissä. Mutta ei hätää.

Rohkeutta on ottaa uutta tietoa vastaan, ja muuttaa ajattelutapaansa sen pohjalta. Rohkeutta ei ole pysyä jääräpäisesti vanhassa kannassa vain siksi, että se tuntuu turvallisemmalta.

Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen itsemurhatilastot ovat korkeampia kuin niiden, jotka ilmaisevat sukupuoltaan omalle synnynnäiselle sukupuolelle ominaisesti, ja jotka kokevat itsensä selkeästi heteroseksuaalisiksi.

Tämä tilasto pitää saada nollantumaan, ja siihen tarvitaan kaikkien apua - minun, ja sinun ja sinun ja sinun siellä takarivissä. Kaikkien.

Rohkeutta!

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Vulvan käyttöohjeet

Minulta on toivottu kirjoitusta vulvan käyttöohjeista. Jeee!

Ohjeita on kolme (3). Miten helppoa! Niin vähän!

Kuvittele, että edessäsi on nainen levällään. Ei sillä tavalla levällään, että suolet valuvat pois aukileikatusta vatsasta valkoisille lakanoille vaan sillä tavalla kauniin vulvallisesti.

Siinä se nyt on. Lettu levällään tai suljettuna, voit valita. Nainen on tyytyväinen. Sillä on vatsa täynnä ruokaa ja sen hartioita on hierottu vähän. Pyllyäkin on hierottu. Sen juttuja on kuunneltu ja sen kainaloita kutiteltu. Ai ai. Nyt tulee pesää niin, että lotisee.

Ja sitten ne käyttöohjeet. Kolme vaan!

1. Koske hellästi. (Jos et ole ihan varma, mitä "hellä" tarkoittaa, jatka lukemista ennen seuraavaan ohjeeseen siirtymistä.)

Ehkä saattaa vähän kiihotus laskea, mutta kuvittele silti, että tämä kaunis karvareunuksinen lettu on kuin kosketusnäytöllinen kännykkä. Ei auta nimittäin hakkaaminen ja kovastipainaminen, jos haluaa saada sähköpostit auki. Kosketa niin hellästi, ettet ole ihan varma, kosketatko ollenkaan. Koska kyllä kosketat. Ihan varmasti. Klitoris on nimittäin niin herkkä. Ja naisen on aina helpompi sanoa "jooh kovempaa" kuin "ööö ei niin kovaa".

2. Käytä sylkeä. (Jos et ole varma, mitä sylki tarkoittaa, jatka lukemista ennen seuraavaan ohjeeseen siirtymistä.)

Sormi (tai kieli) ei liiku letun pinnalla kivasti ilman sylkeä vaan se jää nahkeasti ikään kuin paikalleen hankaamaan yhtä kohtaa, mikä tuntuu siltä kuin siihen olisi kasvamassa pian Veijo Vesirakkula. Suurin osa naisista ei halua sellaista Veijoa klitoriksensa viereen.

3. Älä pelkää. Katso sitä suoraan sen punaiseen välkehtivään lihaan. Uskalla. Vulva on sun puolella.

Rakkautta kesään!

keskiviikko 8. kesäkuuta 2016

Hurja viikko

Moi ja terveisiä rauhallisuudesta!

Viime viikot oli kaikkea muuta. Minulla oli hirmuisesti haastatteluita, mikä oli ihan huikeeta, mutta olin tosi väsynyt, koska jännitin aika paljon kaikkea. Jännitän normaalistikin aika paljon kaikkea, niin nyt oli oikein supertärinäviikot.

Mutta olen hengissä ja onnellinen! En osannut odottaa yhtään, että kirja saa tällaisen vastaanoton. En edelleenkään tiedä, monta kirjaa on painettu, koska en ole kysynyt. Minulle sillä ei ole ollut väliä, myydäänkö sitä viisitoista kappaletta vai viisi sataa, koska haaveeni oli kirjoittaa kirja ja se toteutui. Mutta olen hämmentyneen onnellinen, että kirjasta on niin moni ihminen saanut jotain itselleen. Tuntuu aivan törkeän hyvältä. Kiitos paljon kommenteista ja palautteesta. <3

En ole vielä ehtinyt keksiä uusia haaveita, joita kohti lähtisin hitaasti valumaan, mutta onhan tässä koko loppuelämä aikaa.

Mielikuvituspoikaystävä on ollut silleen, että sä puhut ihan hirveesti musta kaikkialla et tosi kiva hei kohta me päädytään jonnekin lööppilehtiin, ja mä sanoin sille, että mun on ollut pakko puhua, koska sä olet niin ihana ja ihanista asioista pitää joskus puhua vahingossa telkkarissa ja radiossa.

En ole itse kuunnellut radiohaastatteluita enkä katsonut tv-esiintymistä. En pysty tekemään sitä, koska ne on menneitä eikä niitä voi muuttaa ja livenä tulee höpöteltyä vaikka mitä. En ole myöskään avannut kirjaani kertaakaan sen jälkeen, kun siitä tuli virallinen kirja eikä vain Word-tiedosto. Ei pysty. Ei kertakaikkisesti sentään pysty.

Mutta tässä on linkkejä haastiksiin, jos joku niitä haluaa katsella ja kuunnella:

MeNaiset
Nyt-liite
Aamulehti
YleX

RadioRock
YlePuhe
RadioAalto
RadioSuomiPop

Ylen Aamutv

Radio Nostalgian haastattelua en löytänyt ja Itä-Hämeen (Heinolan lehti) juttu oli ilmeisesti vain printissä ja Etelä-Suomen Sanomien juttu on vielä tulossa.