Google-haut

Google-haut

tiistai 30. toukokuuta 2017

Hyvästit ystävälle

Moikka!

Kaikki, jotka seuraavat minua Instassa, Facessa tai Kalliossa, tietävätkin jo, että jouduin viikko sitten jättämään hyvästit rakkaalle ystävälleni Tipu-dobermannille.

Tipulla oli jo pitkään ollut nisäkasvaimia, ja ne levisivät imusolmukkeisiin, jotka estivät nesteen kiertämisen kehossa. Pelkäsin hyvästejä pitkään ja itkin niitä etukäteen pitkin vuotta. Pelkäsin sitä, että pystynkö luopumaan, kun aika on, vai pitkitänkö lopetusta sen takia, että haluan hengata koirani kanssa vielä viikon tai pari lisää, vaikka sillä ei ole enää hyvä olla.

Tipulla ei näyttänyt olevan kipuja eikä se muutenkaan tajunnut, että lähtö lähenee. Se oli ihana hönökkä loppuun asti. Tipun aika olisi koittanut joka tapauksessa muutaman viikon sisään, joten päätös oli lopulta helppo. En halunnut, että se ehtii kärsiä yhtään, joten lopetus tapahtui muutaman päivän sisään siitä, kun neste alkoi kertyä Tipun takajalkaan.

Viimeisinä päivinä syötiin nakkeja ja jätskiä, pureskeltiin palloja ja nuuhkittiin pissaa ulkona rakkaudella ja hartaudella. Ystäväni kävivät kylässä jättämässä hyvästit Tipulle. Yhdessä itkettiin, ja Tipu tuijotti täpäkkänä, että lopettakaa se vollotus ja antakaa lisää nakkeja ja lihapullia.

Nyt meillä on ollut Dadan kanssa totuttelemista elämään kahdestaan. Kovin hiljaista on ollut. Dada ei oikein nukkunut kunnolla pariin yöhän, kun unikaveri oli poissa, enkä minäkään. Mutta me selvitään tästä ja ollaan onnellisia, että saatiin olla Tipun kanssa yli 10 vuotta. Ihan mahtavaa!


Henkilön Henriikka Rönkkönen (@henriikkaronkkonen) jakama julkaisu



Luopuminen rakkaasta on aina ihan tosi vaikeaa ja kamalaa, siitä ei pääse mihinkään. Mutta juuri siksi pitää opetella nauttimaan yhteisistä hetkistä, kun niitä vielä on jäljellä. On tärkeää pysähtyä miettimään, mitä hyvää voi tehdä toisen puolesta tänään. Miten voi piristää toista? Miten voisi antaa toiselle sellaisen pienen hetken, jossa hänellä on hyvä olla. Se ei ole itseltä pois. Itseltä pois on vasta sitten, kun toista ei enää ole, eikä toisen hyväksi voi tehdä enää mitään.

Siksi nyt on aika.

Rakkautta. <3

tiistai 16. toukokuuta 2017

Päivämeikkitutorial

Moikka!

Minä olen ehkä yksi maailman laiskimmista meikkaajista, vaikka naama punottaa ja on täynnä finnejä, paiseita, mustapäitä ja räkää. Hoidan tämän ongelman usein niin, etten katso peiliin.

Mutta joskus käytän meikkiä vähäsen. Tässä on yksi tosi helppo ja näppärä vinkki, miten saa kauniin päivämeikin, joka peittää finnit.

maanantai 15. toukokuuta 2017

Kolme isoa asiaa on tapahtunut

Moi! Täältä tulee nyt viikkokatsaus Herniikan elämään viikon ajalta.

Kirjoitin lukujärjestykseeni, että päivitä blogia maanantaisin. Kirjoitin tämän jo kolme vuotta sitten, mutta jotenkin aina tulee tiistai ja jokainen tietää, että tiistaisin kaikki on jo liian myöhäistä, koska viikonloppukin on tulossa ja pyykit pesemättä ja sadetta luvassa.

Nyt kuitenkin sattui vahingossa maanantai ja tässä ollaan.

Kolme jännittävää asiaa on tapahtunut.

1. 

Aloitin työstämään #kakkosta eli jatko-osaa Mielikuvituspoikaystävälle (jota on myyty jo 25 000 kappeletta WHAAAAAAT). Kakkosen työstäminen on aina vähän jännittävää. Pitäisi nimittäin olla tosi rentoutunut ja luottaa siihen, että ihan sama, onko ykkönen vai kakkonen, kunhan työstäminen onnistuu, mutta ei se aina niin helppoa ole.

Olen istunut Kallion kirjastossa läppärini ja kahvitermarini kanssa ja jännittänyt sitä hetkeä, kun pitää mennä siihen yhteen ainoaan toimivaan vessaan, koska ei voi koskaan tietää, kuka sieltä tulee ulos, vai onko ovi jäänyt vahingossa auki ja siellä joku istuu pöntöllä muna kädessä. Minä en järkyty mistään, mutta jännittävää on ollut ja kaikkea nähty.

2. 

Olin Turun Akateemisessa lauantaina tunnin pituisessa seksikeskustelussa ihanien ihmisten kanssa eli Heli Heinon ja Nina Honkasen. Heli on kirjoittanut kirjan Venuksen vuosi, ja se kertoo vaihdevuosi-ikäisen naisen seksuaalisuudesta, ja Ninalta ilmestyi juuri Onnelliseksi-tietokirja, joka käsittelee seksuaalisuutta kohdusta hauta-arkkuun.

Minua ei sitten koskaan lakkaa jännittämästä kaikki asiat. Yritin siinä meidän haastattelun lomassa juoda vettä muovimukista, mutta se ei onnistunut, koska molemmat käteni tärisivät niin paljon, ihan kuin T-Rex olisi ollut tanssimassa ripaskaa selkäni takana. Yritin myös laittaa päätä kohti mukia (ajattelin, että voinko juoda kuin koirat), mutta niskani alkoi nykiä käsieni kanssa samaan tahtiin. Päätin olla juomatta, koska olen itsenäinen rohkea nainen.

Ali Helin otti pari kuvaa meistä. En ole ihan varma, mitä teen ja kenen kanssa, mutta sellaista elämäni useimmiten on.



Sain myös uusia ihania faneja, joista toinen on niinkin nuori kuin 76-vuotias! Ehkä maailman siisteintä. Terkkuja misukoille, ja kaikille muillekin, jotka tulivat paikalle kuuntelemaan. <3


3.

Sitten lopuksi tietysti kaikkein tärkein, merkityksellisin ja suurin uutinen erityisesti Sinkkublogini kannalta. Tai sinkkuuteni.

Melkein nyt viikon ajan kakkani on kellunut.

Yritän aina paperilla peittää sen, mutta vessan vetämisen jälkeen aina joku pieni iivana siinä polskuttaa pinnalla. Tänään googletin, miksi kakka kelluu. Internetin mukaan ruoansulatukseni ei oikein toimi, vaikka olen todella terveellisesti syönyt. Tämä ehkä johtuu siitä, että on ollut niin jännittävä viikko ja yksi ilta itkin joogatessa tunnin vahingossa ja spontaanisti. En pysty välillä kontrolloimaan eritteitäni. Minä en kuitenkaan usko, että kelluva kakkani johtuu huonosta ruoansulatuksesta vaan siitä, että se haluaa takaisin sisälle lämpimään niin kuin meistä jokainen aina silloin tällöin.

Se haluaa takaisin kakkoseen.

Ja näin ympyrä sulkeutuu ja blogikirjoitus loppuu kolmosen kakkoseen.

Rakkautta teidän viikkoon! Toivon kaikkea hyvää teille.