Google-haut

Google-haut

tiistai 22. elokuuta 2017

Syksy ei saavu koskaan

Olen odottanut syksyä nyt jo viikon. Olen maannut paikallani viltin alla. Välillä olen seissyt hellan ääressä ja keittänyt vettä, josta voin tehdä teetä, mitä en halua juoda. Juon vain kahvia.

Se ei tule. Minulla on hiki koko ajan. Yhdeksän aikaan illalla näen ulkona vielä eteeni, naapurit eivät ole muuttunut tummiksi hahmoiksi pimeydessä, joihin törmäämistä pitää vältellä kuin jossain videopelissä. Huoh.

Olen yrittänyt katsoa kauhuelokuvia ja murhamysteerisarjoja, mutta pelkotilojeni syntymistä häiritsevät ulkoa kuuluvat lasten leikkimisen äänet sekä jatkuvat grilli-ilottelut ja puheensorina. Kello 19.00 pitäisi jokaisen vaipua oman kotinsa keinovalaistukseen eikä "ottaa viimeisiä irti tästä loppukesästä". Miten voin luoda itselleni traumoja ja painajaisia, jos elämä jatkuu näin?

Parvekeyrittini eivät kuole vaan elävät elämänsä tuuheinta ja hedelmällisintä aikaa. Aina, kun vien biojätteen pois, katselen parvekkeella olevaa minttuani ja basilikaani aggressiivisesti. Joka ikinen päivä joudun keksimään jotain ruokaa niiden kanssa. En jaksa enää. Haluaisin jo syödä viikko sitten ostamani einekset, mutta onneksi ne säilyvät tammikuuhun 2018. Silloin on varmasti jo syksy.

Ulko- ja sisäliikunnan lopetin hyvissä ajoin 1.8.2017, koska arvelin säiden huonontuvan minä hetkenä hyvänsä ja jumppasalien täyttyvän yli-innokkaista ihmisistä.

En tiedä, mitä tehdä. Olen arvioinut sään väärin, ja se hävettää. Minulle tulee tästä kaikesta huono itsetunto.

Kauanko tätä pitää vielä jaksaa?

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Mitä teet, kun tunnet olosi yksinäiseksi?

Sain tällaisen kysymyksen ja siitä tein videon. Olkaa hyvä!



tiistai 8. elokuuta 2017

Kaikki palaa alkuun

Kello on nyt 20.53 ja laitoin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kattolampun päälle, jotta näen kirjoittaa. Se tarkoittaa, että syksy tulee ja että osaan käyttää valokatkaisijaa.

Kuuntelen tunnelmaan sopivaa kappaletta Spotifystä. Se on Silta-sarjan tunnari, Choir of Young Believersin Hollow Talk. Erityisesti tykkään koko kappaleesta, mutta osaan laulaa siitä vain yhden kohdan, ja se menee näin: "And everything goes back to the beginning." (Luulin pitkään, että kappaleessa lauletaan tanskaa paitsi että välillä vähän englantia "up in the ass"-tyylisesti jotain sinnepäin, mutta ei, kyllä se on kokonaan englantia.)

Kiinnitin tuohon kohtaan huomiota, sillä mielestäni asiat menevät aina alkuun, takaisin jonnekin, mistä ne ovat lähteneet jolkottelemaan teille tietämättömille. Me ihmiset kohtaamme uusia tilanteita ja tunteita, opimme elämästä joka päivä. Käymme henkisesti ja fyysisesti paikoissa, joista jää muistoksi arpia ja timantteja, joskus tyhjät kädet. Sitten kuitenkin lopulta palaamme sinne, mistä olemme lähteneet. Olemme ehkä vähän muuttuneet, joskus paljonkin, mutta silti tulemme takaisin omana itsenämme.

Käymme ihmissuhteissa. Vierailemme tunteissa. Lähdemme usein mahtipontisesti, reppu täynnä tavaraa, torvet soiden. Tulemme takaisin, joskus vuosienkin päästä, ryytyneenä mutta usein helpottuneina. Tulemme takaisin vihasta ja katkeruudesta, rakkaudesta ja ilosta. Tulemme pois peloista.

On olemassa keskipiste, jossa meidän ei tarvitse nojata mihinkään, jossa ei tarvitse ottaa tukea mistään tai pitää kiinni.

Paikka, jossa voimme hetkeksi laskea irti kaikesta. Se voi tuntua pelottavalta paikalta, koska usein siellä ollaan vähän uupuneina kaiken sen ryytymisen jälkeen. Ja koska siellä ollaan aina yksin.

Mutta ei tarvitse olla huolissaan. Se on oikeasti tosi turvallinen paikka. Se on sinun paikkasi. Se olet sinä. Sinä olet universumi ja avaruus. Sinä olet koti.

Joten mieti tarkkaan, ketä lasket sisään. Ja muista lukita ovi, kun taas jaksat lähteä seikkailulle. Muista, kuka olet. Kun et kadota reissussa itseäsi, kotiintulo ei tunnu niin pahalta.

Ihanaa elokuuta, antaa syksyn tulla.

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Aikuistumisen kynnyksellä

Olen edennyt henkisessä kypsymisessäni siihen pisteeseen, että ostin itselleni vyölaukun. Koirani rupesi irvistelemään ihan holtittomasti, kun kiristin laukun vyötärölleni. Hän kai toivoi, että pakkaan sinne tavarani ja muutan vihdoinkin pois.
En aio muuttaa koskaan pois. Varsinkaan nyt, kun vasta eilen tajusin, että parvekkeenoveni on ollut auki viimeiset neljä vuotta. Olen aina kuvitellut, että ovi on lukossa, kun kahva on alhaalla. Mutta ilmeisesti ovessa on kahva toisellakin puolella, ja se on ihan yhtä toimiva kuin sisäpuolella olevakin. Se on se pieni nappula siinä kahvan yläpuolella, jolla oven saa lukkoon. Tiedoksi vaan muillekin peräreiättömille palleroille, joiden Muumitaloa ei lukita yöksi.

Insta Storieni seuraajat tietävätkin jo, että olen ruvennut purskuttelemaan kookosrasvaa suussani aamuisin 15 minuuttia, koska se valkaisee hampaita ja pitää suun terveenä muutenkin. Näin luin internetistä. Uskon kaiken, mitä luen. En yleensä pysty tämänlaisiin ylimääräisiin pitkäkestoisiin suorituksiin, mutta koska haluan nyt onnistua, sanoin itselleni vihaisesti, että kännykkää saa näprätä vasta, kun lasti on suussa. Näin aamut menevät kivasti.

Nyt Instagarmissa kaikki kyselevät minulta asioita purskutteluun liittyen. Ei välttämättä kannata. Minä en tiedä yhtään, mitä olen tekemässä. Itse kirjoitin ensin "google" tuonne yläriville ja sitten hiiren vasemmalla napilla painoin ja laitoin "kookosrasvan purskuttelu" siihen yhteen kohtaan ja luin kaiken ja uskoin. Suosittelen tätä taktiikkaa kaikille, joilla on kysymyksiä ja huolia.


Mukavaa viikkoa!