Olen odottanut syksyä nyt jo viikon. Olen maannut paikallani viltin alla. Välillä olen seissyt hellan ääressä ja keittänyt vettä, josta voin tehdä teetä, mitä en halua juoda. Juon vain kahvia.
Se ei tule. Minulla on hiki koko ajan. Yhdeksän aikaan illalla näen ulkona vielä eteeni, naapurit eivät ole muuttunut tummiksi hahmoiksi pimeydessä, joihin törmäämistä pitää vältellä kuin jossain videopelissä. Huoh.
Olen yrittänyt katsoa kauhuelokuvia ja murhamysteerisarjoja, mutta pelkotilojeni syntymistä häiritsevät ulkoa kuuluvat lasten leikkimisen äänet sekä jatkuvat grilli-ilottelut ja puheensorina. Kello 19.00 pitäisi jokaisen vaipua oman kotinsa keinovalaistukseen eikä "ottaa viimeisiä irti tästä loppukesästä". Miten voin luoda itselleni traumoja ja painajaisia, jos elämä jatkuu näin?
Parvekeyrittini eivät kuole vaan elävät elämänsä tuuheinta ja hedelmällisintä aikaa. Aina, kun vien biojätteen pois, katselen parvekkeella olevaa minttuani ja basilikaani aggressiivisesti. Joka ikinen päivä joudun keksimään jotain ruokaa niiden kanssa. En jaksa enää. Haluaisin jo syödä viikko sitten ostamani einekset, mutta onneksi ne säilyvät tammikuuhun 2018. Silloin on varmasti jo syksy.
Ulko- ja sisäliikunnan lopetin hyvissä ajoin 1.8.2017, koska arvelin säiden huonontuvan minä hetkenä hyvänsä ja jumppasalien täyttyvän yli-innokkaista ihmisistä.
En tiedä, mitä tehdä. Olen arvioinut sään väärin, ja se hävettää. Minulle tulee tästä kaikesta huono itsetunto.
Kauanko tätä pitää vielä jaksaa?
Kyllä jaksaa..sano!!!
VastaaPoistaHuippu juttuja "työnnät" tuutistasi.... mistä tuutista??
Saapuu saapuu! Ulkona sataa ja tuulee ja on kylmä ja varpaat kastuu ja hame nousee korviin ja ratikat on täynnä ja koululaisia joka paikassa ja kyllä se on syksyn merkki. Ovet ja ikkunat kii, kynttilät palamaan ja sohvalle villasukkien kanssa. Tätä luvassa seuraavat kolme kuukautta.
VastaaPoista