Siinä se nyt on.
Tää menee mulla niin tunteisiin, että vuorotellen itken ja nauran vartin välein. (Aamupäivällä vielä puolen tunnin välein, nyt supistukset tihenee selkeesti.) Mielikuvituspoikaystävä oli silleen, et ei tässä oo mitään uutta. Et ihan normihenriikka. Normiperjantai.
Kävin eilen nimikirjoittamassa ennakkotilaukset ja liimailemassa niihin tarroja. Ne on ensi viikolla tilaajilla. Ja ensi viikolla ainakin Suomalaisesta kirjakaupasta pitäisi kirjoja saada. Mielikuvituspoikaystävän voi tilaa myös netistä, täältä.
Vuosi sitten olin tähän aikaan burn outin eli börniksen lamauttama. (Niistä tunnelmista voi lukea täältä lisää.) En jaksanut tuolloin oikeastaan mitään. Muistan, että kävin stadikalla uimassa vähän niin kuin väkisin ja 20-30 minuuttia oli maksimiaika, jonka pystyin vedessä olemaan. Ei vaan jaksanut uida ja koko ajan oli pelko päällä, että hörppään vettä ja hukun. Oli semmoinen olo, ettei hallitse omaa kehoaan. Ja pari viikkoa sitten uin pitkästä aikaa ja yllättäen 1h 20 minuuttia, 3 km. Maailman parasta on, kun jaksaa taas! Jee!
Ja nyt tämä kirja. Uskomattomia asioita tapahtuu. Menee tunteisiin. Itkun paikka taas.