Koska silloin on minun kirjani julkaisupäivä! HUI!
Ette voi uskoa, miten paljon minua hirvittää, jännittää ja pelottaa. Ihan hirmuisesti. Tarkoitan siis, että ihan saatanan perkeleen vitusti.
Lukiossa kaverini kysyi, mikä on suurin haaveeni. Häkellyin kysymyksestä, koska haaveeni ovat aina olleet aika pieniä ja ne liittyvät tosi arkisiin asioihin, kuten esimerkiksi siihen, että saan rauhassa laulaa kaukosäätimeen ja tanssia villisti ympäri kämppää tai saan syödä koko popcornipussin yksin.
Hetken mietittyäni vastasin kuitenkin, että kirjan kirjoittaminen, sillä kulutin lyijykynää päiväkirjoihini niin paljon. En tosin koskaan ajatellut sen toteutuvan, mutta se kuulosti paremmalta kuin popcorn-juttu.
En koskaan antanut muiden lukea tekstejäni. Tätä jatkui siihen asti, kunnes aloitin työt City-lehdessä ja julkaisin ensimmäisen blogitekstini tammikuussa 2011. Se oli ihan jäätävän pelottavaa.
Mutta vaikka minua onkin pelottanut omien juttujeni julkaiseminen, olen silti kohtuullisen reteellä kädellä hakannut niitä nettiin. Tämä rohkeus tulee siitä, että ajattelen kuolemaa aika paljon (sillä tavalla positiivisesti); eli jos tämä kaikki on osaltani huomenna ohi, niin mitä sitä himmailemaan, kun tuntuu oikealta kuitenkin.
Ja nyt se tapahtuu. Se kirja-juttu.
Se jännittää minua niin paljon, että olen nähnyt painajaisia jo monta viikkoa. Mutta kun isot asiat liikkuvat, maa tutisee.
Sanoinkuvaamattoman suuri kiitos teille blogin lukijat. Kiitos kiitos kiitos. Kiitos, että olette olleet täällä minun kanssani. Kiitos. Te olette hyvin suuri osasyyllinen siihen, että koko kirja on tulossa ulos. Te olette minun ystäviäni ja tukijoitani. Kiitos, että saan olla teidän kanssanne vähän hullu välillä. Kiitos kiitos kiitos.
Kiitos sinulle! Lähdin Määmatkalle sun inspiroimana, se oli helvetin hyvä juttu. Luin kirjasi esittelyn (tai mikä se ny onkaan) ja siinä sanottiin että ei saisi stalkata. Siis say whaaaat? Ei mulla kai ole muuta vaihtoehtoa kuin lukea se, koska stalkkaaminen on mun lempipuuhaa. Tosin se on säästänyt mut ainakin yksiltä treffeiltä hullun rasisti-ihmisen kanssa. Mutta olishan se helpompaa jos ei stalkkaisi... Kai.
VastaaPoistaOnneksi olkoon!! Määmatka täälläkin jo varattuna :) -Merja
VastaaPoista<3
VastaaPoistaOumaigaaad mää en jaksa oottaa kesäkuuhun asti!! Sää olet kaikist paras. <3
VastaaPoistaHenriikka, sä oot ansainnu tän! :)
VastaaPoistaNoniinhei waudewau! Ostoon lähtee ehdottomasti!
VastaaPoistaMoi Henriikka!
VastaaPoistaVuosi sitten elelin vielä sinkkuelämää, kunnes onni potkaisi palleaan niin lujaa, että henki salpaantui. Vaikka oma sinkkuelämä on taaksejäänyttä elämää (toivottavasti hamaan hautaan asti), tulet silti aika ajoin mieleeni ja päädyn blogia lukemaan. Sain tästä blogista lohtua yksinäisinä iltoina pieleen menneiden treffien jälkeen ja monet kerrat olen kyyneleet silmissä kikatellut jutuillesi. Ihanaa, että kirja tulee pian ulos. Aion sen lukea, vaikka aihe ei niin paljon enää omaa pyllyä hiosta, kun mielikuvituspoikaystävän edestä on tuo "mielikuvitus" pyyhkäisty vihdoin pois.
Sellaista minä tässä ajattelin kysyä, että oletkohan mahdollisesti liittynyt nykynuorison suosimaan snapchatiin? Olisi nimittäin ihan huisin hauskaa nähdä siellä juttujasi :) Jos et, niin harkitsethan liittymistä?
Kiitos, että jaksat jutuillasi ilahduttaa meitä ja kivaa alkavaa kesää! :) <3
Heissulihei! Kivaa on täältä mulle saada lukea, että teet niitä pelottavia unelma-juttuja. Onneksi olkoon ja kiitos sulle! Terveisin Anu
VastaaPoista