Huomenna alkaa koulu. Leivoin suomen kielen opiskelijoille pullia.
Fiktioboksi:
- Tykkään leipomisesta, teen sitä useasti ja olen hyvä siinä.
- Leipominen on mielestäni helppoa.
- Kun leivon, käytän aikaa puolet vähemmän kuin keskivertoleipoja.
- Osaan leipoa ihan missä päin maailmaa tahansa.
Faktaboksi:
- Leivoin viimeksi noin seitsemän vuotta sitten.
- Joka kerta joku osio menee vituiksi.
- Olen malttamaton ja suurpiirteinen enkä välitä mittasuhteista.
- Käytän leipomiseen aikaa vähintään tuplamäärän.
- Täällä maapallon toisella puolella käytetään unsseja ja fahrenheitteja. Jumalauta. Miksi?
Tästä lähdettiin. Olen vielä ihan innoissani.
Ensimmäinen ongelma tulee vastaan alle viiden minuutin. Kuivahiiva ja unssit.
Googletan ja lasken. Aikaa kuluu. Käytän laskutaitojani koko pitkän matikan cum laude approbaturin voimalla. Tuloksena ei synny minkäänlaista ratkaisua vaan syvä vitutus, jonka turvin isken kaikki kolme pussia pataan.
Seuraavaksi koitti se ainoa hetki, jolloin olin varma, että teen jotain oikein. Lisää muna. Yksi muna.
Laskeskelin voimäärää tyytyväisenä.
Mutta vituiksi meni. Nimittäin jossain vaiheessa alkoi tuntua, että sitä saattaa olla vähän liikaa.
Hiivan piti olla jotakin "taikina kohoaa turbovauhtia"-tavaraa, mutta meikeläisen taikina ei kohonnut mihinkään.
Tosinaiset ei mitään kaulimia käytä. (Totuus: Etsin paniikissa jokaisen kaapin läpi kolme kertaa enkä löytänyt sellaista.)
Lopulta sain kuin sainkin väännettyä kunnon jytkyn.
Keskelle piti painaa vako. Osasin.
Uuni oli jossakin lämpötilassa.
Neljän tunnin jälkeen...
TSADAM!!
(Jos nämä näyttävät tietokoneennäytölläsi mustilta, tarkista näyttösi asetukset. Pullissa ei ole paljon mitään vikaa.)