Eilen:
Käyn anomassa Yhdysvaltojen sosiaaliturvatunnusta. Tunnuksen
saamiseen menee 2-4 viikkoa.
Palaan kotiin.
Haluan nettiliittymän. Soitan nettifirmaan. Tarvitsen
sosiaaliturvatunnuksen.
Ei ole.
Saadakseni liittymän ilman sosiaaliturvatunnusta joudun maksamaan
50 dollarin maksun, jonka ehkä saan joskus takaisin. Puhelu kestää kolme tuntia.
Haluan sähköt mökkiini. Soitan sähköfirmaan. Tarvitsen
sosiaaliturvatunnuksen.
Ei ole.
Kähisevä naisen ääni sanoo lähettävänsä minulle
sähköpostilla kaavakkeen, joka pitää printata, täyttää, allekirjoituttaa notaarilla
ja faksata sähköyhtiöön.
Sähköposti ei tule perille.
Ilmenee, että kähisevä naisen ääni kirjoitti
sähköpostiosoitteeni näin: henrika.ronkonen.
Kun vihdoin saan kaavakkeen, pyöräilen yliopistolle tulostamaan
sitä.
Kaavake ei tulostu.
En saa printata, koska en ole rekisteröitynyt kursseille
vielä. Pääsen rekisteröitymään vasta 20. päivä maanantaina.
Tulen kotiin. On ilta. Nukun.
Tänään:
On aamu, lähden käymään virastossa, jossa saan printattua
papereita. Virastotäti ei ole paikalla. Odotan puoli tuntia.
Saan avaimet kopiohuoneeseen, josta löytyy ikivanha
tietokone. Se ei printtaa papereitani. Lähetän liitteet virastotädin
assistentille, joka printtaa ne puolestani.
Menen pankkiin ja notaari lyö leimansa paperiin. Kysyn,
voiko notaari faksata paperin eteenpäin.
Ei voi.
Lähden faksausliikkeeseen. Faksaan paperin.
Tulen kotiin.
Soitan kaasuyhtiöön. Haluan kaasusopimuksen, jotta saan
mökkiini lämmintä vettä. Tarvitsen sosiaaliturvatunnuksen.
Ei ole.
Kaasunainen sanoo lähettävänsä sähköpostiini kaavakkeen,
joka pitää tulostaa, täyttää, allekirjoituttaa notaarilla ja faksata kaasuyhtiöön.
Saavumme nykyhetkeen. Sähköposti ei ole saapunut. Se on ehkä
lähtenyt henkilölle enbrica.romkon.
Homma luistaa kuin anaaliseksi ilman liukastetta.
Morjes.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.