Google-haut

Google-haut

maanantai 27. tammikuuta 2014

Kolmenkympin ripulit

Yllätys-päivitys!

Täytän huomenna 30 vuotta! KOLMEKYMMENTÄ! Ei tunnu missään.

No vähän peräreiässä tuntuu. Ripulia on ollut nyt jo kaksi päivää putkeen. Kolmenkympin ripulit. Ne eroaa kahdenkympin ripuleista seuraavalla tavalla: Kahdenkympin ripulin jälkeen riittää, että pesee pelkän pöntön. Kolmenkympin ripulin jälkeen pitää pestä myös suihkuverho ja seinät.

Joko sitä kolmekymppisenä istuu pöntöllä liian syvässä kumarassa tai sitten reikä on löystynyt lepattamaan. Muutoksia joka tapauksessa on havaittavissa.

Toinen selkeä kolmekymppisen ihmisen merkki on selfiet. Kolmekymppinen ihminen ei osaa ottaa selfietä, koska se on kaksikymppisten juttuja.

Todisteena alla oleva kuva. Voin ihan rehellisesti myöntää, että yritin ottaa tämän kuvan ajatuksella "Peilin avulla saan itselleni kaksi seksikästä kieltä ja makuuhuonekatseen". En pysty sanomaan mitään.


Vanheneminen on jostain syystä ollut aina minun heiniäni. Olen aina pitänyt siitä eikä se ole koskaan ahdistanut. En haluaisi olla nuorempi päivääkään. En kadu mitään enkä ole jättänyt mitään haluamaani asiaa tekemättä enkä yhtään sanaa sanomatta. Aina kun yritän, yritän kaikkeni. 

Joskus, kun yritän kaikkeni, mies tuijottaa ihmeissään jotenkin silleen, että mitä vittua sä teet mun peniksellä. Ja minä tuijotan takaisin (katso tuo ylläoleva makuuhuonekatse), että yritän kaikkeni. Molemmat tietävät siinä vaiheessa, että ei ole seuraavassa tekstiviestissä vinkkaussilmiä eikä sydämiä. Ei ole seuraavaa tekstiviestiä.

Mutta kyllä minäkin niitä miehiä tuijotan välillä, kun ne jyrsivät vaginaani kuin luppakorvakani porkkanaa. Joten tämä on ihan ok.

Tällä mentaliteelilla vedin jo vikkelänä siittiönä isäni kiveksissä ja vedän edelleenkin. -->


Antaa tulla elämä! Suoraan kasvoille!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Pili auttaa yksinäistä sinkkunaista

Moi!

Jotta voi tavata elämänsä rakkauden, pitää ensin tietää, millainen on ite.

Sitten, kun katsoo itseään kotivideolta ja tajuaa, millainen epäilyttävä ihminen on ite, ja että puolet maailman miehistä on sinkkuja, ja että siinä on ihan liian vähän vaihtoehtoja siihen nähden, mitä on just tajunnu itestä, niin voi laajentaa rakkauden etsimistä silleen, että ottaa naisetkin mukaan, koska muuten ei koskaan ikinä tapaa ketään.

Muutenkin, mitä enemmän tapaa ihmisiä, sitä enemmän oppii itsestä. Vanhana tietää itsestä ihan hirveästi ja sitten kuoleekin jo pois.

Toivottavasti elän tosi ruttuiseksi ja vanhaksi kurpaksi ja rakastun ennen kuin kuolen. Olen rakastanut paljon, mutta ollut rakastunut vain muutaman kerran. Molemmat tuntemukset on ihania ja tärkeitä, mutta niillä on iso ero. Paljon isompi kuin mikään John Holmes.

Tällä videolla Pili auttaa löytämään sen oikean. Ai mikä Pili? No Pili ja Pilin nahkainen pää. Älä huoli, se näkyy videolla. Löysin myös itsestäni 7 ominaisuutta, jotka voisin laittaa johonkin sinkkuhakemukseen. Ja sitten löysin hädissäni vielä yhden ekstra-ominaisuuden, kun tajusin, että oon vähän outo ja Pili kieltää olemasta kenenkään oudon kanssa.

Silloin, kun iskee paniikki ja semmoinen olo, että kukaan ei rakasta eikä kosketa, niin on pakko näyttää tissit julkisesti. Älkää tuomitko. Se on vaan rakkauden kaipuuta.




maanantai 20. tammikuuta 2014

Alastonkuvia, osa 2

Mitä vikaa on mussa?
Eikö tunnu mitään sun kalussa
kun sä katsot kuvia näitä
Eikö tee mieli vähän jo ajatella häitä


Kun alemmas sä selaat
ja housun nappeja alas kelaat
oot silleen et tää on se himonussija
ja vähän ehkä kutittelet sun pusseja


Tissikuvia tänne nyt heti eikä kohta
sä hakkaat pöydän reunaan sun lohta
Miksei ton runkkarin housut jo valu
Tässähän veltostuu koko kalu
 

Vaan yhä ylemmäs nousee housut kohti mun nenää
Sä mietit ettet voi kattoa enää
Mut hei ymmärrä et mun kupeita ne lämmittää
Kun yksin saa elämää jännittää

Ja mikä tää vika kuva on?
Se pilas sun erektion
Vai nykiikö ehkä sittenkin vähän sun penis
Sä mietit, kumman kaa tässä nyt ulos menis?

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Henriikan opetuslaulutuntivideo - Nämä viisi juttua sinun tulee tietää laulamisesta!

Moi!

Koska oon vähän semmoinen lupauksenpitäjälintunen, niin tässä blogauksessa pidän yhden lupauksen. Eli esittelen mun yhtä suurta taitoa, jota yleensä pidän piilossa kaikilta, mutta joskus yön pimeinä tunteina jossakin mikrofonipaikassa se pääsee esiin. Se ei pääse esiin missään kotimikrofonipaikoissa vaan enemmänkin julkisissa karaokemikrofonipaikoissa.

Ja silloin, kun se pääsee esiin, niin silloin kukaan muu ei oikeestaan pääsekään laulamaan enkä minä lähde lavalta. Ja vaikka joku yrittäisikin tulla sinne lavalle omalla vuorollaan, niin kohteliaasti otan mikrofonin toisen ihmisen kädestä pois ja laulan niiden kappaleen vaikken sitä osaakaan. Täysillä laulan. 

Tähän rituaaliin kuuluu myös se, että ennen tämän taidon esiinpääsemistä, hoen noin kuusi (6) tuntia putkeen, että en laula. Varmasti en laula. En todellakaan laula.

Sitten kuitenkin laulan ja kaikilla on videomateriaalia siitä sitten esitellä myöhemmin.

Mutta koska nyt on uusi vuosi ja uudet kujeet, niin olen päättänyt vetää oikein kunnon Posket eli Cheeckit. Tai no, vedetään samantien ihan sinne syväkurkkuun asti. On mussa nimittäin sen verran laulajan vikaa enkä sitä häpeä yhtään. Nyt päätin siis laskea sen vian esiin ihan julkisesti tässä ja nyt.

Tällä videolla mä siis näytän, mitä pitää osata ja tietää, jotta pääsee laulutaidoissa ihan sinne isolle lavalle asti.




Keksin myös tässä sanatkin lauluun samalla kun venailin, että video latautuu Youtubeen:

Viisi opettavaista juttua sulle
jotta sä voit laulaa mulle
serenadin kivan
takana mun lähi-Siwan

Ouu ouu
rakkaus polttaa
aaah
se polttaa
ouu ouu

Serenadin jälkeen saat multa lovee
vaikka vasten mun ulko-ovee
vaginastahan mä puhun nyt
joko sä oot syttynyt

Ouu ouu
rakkaus polttaa
aaah
se polttaa
ouu ouu




Tämmösen namiskan osasin laittaa tänne ni sitä voi painella hellästi:

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Jos olisin mies, voisin siirtyä laulamaan sopraanona poikakuoroon

Moikkuli!

Minä se taas täällä. Henriikka! Melkein kuin Henri - mies. Onnenpolkukin löytyy tuosta navasta suoraan häpyyn. Mustaa karvaa kasvaa aivan liian paljon siinä.

Jos olisin mies, niin kulkisin tuolla kylillä ja kapakoissa varmaan nimellä "Syväkurkuttaja". Olisin semmoinen survooja ja katupora, joka pistäisi naiset kakomaan. En ymmärtäisi naisten perään mitään, paitsi jos perästä puhuttaessa tarkoitettaisiin peräreikää. Enkä siitäkään mitään muuta ymmärtäisi kuin että turvallisesti voi heittää lämpimät sisälle.

Olisin hellä, kun haluaisin vähän vaginaa vilaista, muuten en. Olisin silleen, että en välitä. Tossun alle en mene. Sitten se nainen tietysti antaisi paksut märät rukkaset. Ja minä itkisin, että siinä meni elämäni nainen enkä saisi sitä enää koskaan takaisin. Sitten joisin humalat ja kello 03.49 pokailisin baarissa naulakkoa jallukolat rinnuksilla.

Niin tavallaan ihan kiva, että olen nainen.

Silti haaveilen omasta pikku pippelistä, millä voisi sohia sorvailla ja mahtailla peilin edessä. En haluaisi isoa vaan pienen ja näppärän, akrobaattisen peniksen.

Vaginalla ei nimittäin mahtailla. Jos yrittää katsella sitä mahtaillen, pitää ensin asetella peili maahan, sitten asettua jalat levälleen siihen eteen, sitten nostaa peili maasta, koska se on kaatunut, sitten siirtää asentoa, kun läskit puristuvat istuessa ilkeästi vasten lattiaa. Vaginaa alkaa paleltaa ja se kuivuu pystyy ja rapisee lattialle. Sitä katsellessa tuntuu, että tässäkö se nyt on se maailman mahti, mistä puhutaan ja mikä saa kaiken sekaisin. Tämä pieni rusina.

Ei tunnu ylväältä se. Vaikka pitäisi kyllä tuntua! Pikku rusinat ovat aivan liian aliarvostettuja.

Tajusin tätä videota tehdessäni, että jos olisinkin syntynyt mieheksi, en olisi sellainen enää niin paljon. Voisin mennä laulamaan sopraanona poikakuoroon.




R.I.P.
Siwan banaani

tiistai 7. tammikuuta 2014

Maajussi? Is it me you're looking for?

Moi!

Kiitos ihan kauheasti kaikista ihanista rakkauskirjeistä, joita en oo jostain syystä saanut.

Luulen, että metsiemme työmyyrä - postimies - on hukuttanut ne matkallaan tänne. Se postimies on varmaan vaan hirmu kateellinen, koska se haluaa mut omakseen ihan niin kuin kaikki muutkin, niin siksi se on repinyt ne kaikki kirjeet ja polttanut ne.

Eikä mun postiluukusta tule mitään. Edes laskuja.

Oon sitä ihmetellyt tässä tovin, mutta sitten tajusin. Ihminen osoittaa kiinnostusta sillä tavalla, ettei se tee mitään ja esittää kylmää ja etäistä. Niin sillä tavalla postimieskin nyt yrittää iskeä mua. Se ei vahingossakaan kopeloi mun luukkua.

No, koska mä en kuitenkaan ole kylmä ja etäinen, niin siksi lähin etsimään miehiä ihan ulkoa asti. Enkä mistä tahansa ulkoa enkä ketä tahansa miestä, vaan maalta maajussia.

Yhden maajussin näin ihan lähietäisyydeltä, mutta sitten se ehkä haistoi ihmisnaaran hajun ja lähti karkuun. Näin myös elämäni ensimmäisen kerran pöllön metsässä, mutta sitä ei varmaan lasketa maajussiksi. Tai mieheksi ylipäätään.

Kaikki te, joiden rakkauskirjeitä en ole saanut, niin voitte taas nielaista ja hengittää. Sen yhden maajussin perässä juoksin 9 km, mutta sitten kadotin sen. Tai kadotin sen ihan heti kun olin tavannutkin, sillä se ajoi autolla tosi kovaa ohi. Meistä ei vaan tullut mitään. Mua ei harmita kuitenkaan, koska yritin kaikkeni - 9 kilometriä. Oon siis vieläkin sinkku vaikka läheltä liippasi.

Jos te maajussit mietitte, että osaako tämmönen citypupu mitään, niin osaan ja tämä video sen myös todistaa.

Jään odottelemaan teidän rakkauskirjeitänne.



Terveisin,
Aikamoinen Halonhakkaaja

torstai 2. tammikuuta 2014

Henriikan villit uudenvuodenlupaukset

Moi!

Uusi vuosi tulla tupsahti suoraan niskaan. Se on kiva rituaali tämä uuden vuoden juhliminen. Voi palata menneeseen ja miettiä, että mitä tuli tehtyä. Ja sitten olla silleen, että samat jutut teen ihan varmasti ensi vuonnakin.

Minua, Henriikka Rönkköstä, on vähän niin kuin moitittu huonoksi sinkuksi, koska en pokaile miehiä baarissa tai missään. Panen niitä kyllä, jos ne sattuvat muna ojossa eteen, mutta en varsinaisesti metsästä ketään.

Niin nyt, vuonna 2014, tähän tulee muutos. Alan pokailla miehiä ihan villinä. Ja villi on myös tämä suunnitelma, että miten.

Nyt sen paljastan koko kansalle. DUM DUM DUM...

Alan hymyillä ihan poskettomasti täysin tuntemattomille miehille. Ihan täysin lasken pedon irti nyt. Hampaita näytän kaikille. Varokaa vaan!

Teen sen, vaikka äiti onkin kieltänyt, ettei tuntemattomia miehiä saa katsoa, koska ne voivat villiintyä ja niillä voi alkaa housuissa pullottaa ihan miten sattuu, jos nainen tuijottaa niitä suoraan silmiin. Ja jos naisen katse harhautuu pullotukseen, niin jo lentää sieltä ydinohjus farkkukankaan läpi naisen kasvoille tahi rinnoille. Helminauha koristaa naisen rinnuksia, jos miehelle hymyn vilauttaa. Ja kun selän kääntää, jotain lämmintä tuntuu alaselässä, siellä valuu pakaroita pitkin.

Mutta kaiken tämän uhalla aion alkaa hymyillä. En sano niille mitään, tietenkään. Koska ei tässä nyt kannata mitään kiirettä pitää, tämmöisissä vakavissa asioissa. Kävelen vaan ohi sitten äkkiä. Ja tasa-arvon nimissä hymyilen tietysti naisillekin.

Tein myös uudenvuodenlupauksistani videon, josta - kuten yleensäkin -  tuli juuri sellanen kuin ei pitänyt. Mutta se kuvastaa vaan elämää. Tai oikeastaan se kuvastaa minua. Siitä piti tulla tähtitieteilijä, mutta siitä tulikin runkkari. Hitsinpimpeli!

Kysyn nyt myös itseltäni, että miksi kuvasin nuo välispiikit eilen, uudenvuodenpäivänä. En osaa vastata. Kuvanlaatu ja naaman laatu ovat suoraan kakkosesta, mutta se tuntuu niin kotoisalta, että ei se mitään.

Pus pus!