Kiitos ihan kauheasti kaikista ihanista rakkauskirjeistä, joita en oo jostain syystä saanut.
Luulen, että metsiemme työmyyrä - postimies - on hukuttanut ne matkallaan tänne. Se postimies on varmaan vaan hirmu kateellinen, koska se haluaa mut omakseen ihan niin kuin kaikki muutkin, niin siksi se on repinyt ne kaikki kirjeet ja polttanut ne.
Eikä mun postiluukusta tule mitään. Edes laskuja.
Oon sitä ihmetellyt tässä tovin, mutta sitten tajusin. Ihminen osoittaa kiinnostusta sillä tavalla, ettei se tee mitään ja esittää kylmää ja etäistä. Niin sillä tavalla postimieskin nyt yrittää iskeä mua. Se ei vahingossakaan kopeloi mun luukkua.
No, koska mä en kuitenkaan ole kylmä ja etäinen, niin siksi lähin etsimään miehiä ihan ulkoa asti. Enkä mistä tahansa ulkoa enkä ketä tahansa miestä, vaan maalta maajussia.
Yhden maajussin näin ihan lähietäisyydeltä, mutta sitten se ehkä haistoi ihmisnaaran hajun ja lähti karkuun. Näin myös elämäni ensimmäisen kerran pöllön metsässä, mutta sitä ei varmaan lasketa maajussiksi. Tai mieheksi ylipäätään.
Kaikki te, joiden rakkauskirjeitä en ole saanut, niin voitte taas nielaista ja hengittää. Sen yhden maajussin perässä juoksin 9 km, mutta sitten kadotin sen. Tai kadotin sen ihan heti kun olin tavannutkin, sillä se ajoi autolla tosi kovaa ohi. Meistä ei vaan tullut mitään. Mua ei harmita kuitenkaan, koska yritin kaikkeni - 9 kilometriä. Oon siis vieläkin sinkku vaikka läheltä liippasi.
Jos te maajussit mietitte, että osaako tämmönen citypupu mitään, niin osaan ja tämä video sen myös todistaa.
Jään odottelemaan teidän rakkauskirjeitänne.
Terveisin,
Aikamoinen Halonhakkaaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.