EIKÄ! APUA! MITÄ?!
No minäpä kerron vähän.
Muistatteko, kun jo melkein pari vuotta sitten rakastuin kiipeilyyn? Yritin kovasti olla liikaa hehkuttamatta sitä täällä, koska muualla puhuin aiheesta taukoamatta - jopa kun istuin yksin vessanpöntöllä kakanvääntöhommissa. No ei vaan. En koskaan istu yksin niissä hommissa, koska koirani seisovat aina vastapäätä ja tuijottavat minua.
Kun löysin kiipeilyn, koin voimakkaita rakkaudenväristyksiä kehossani. Leijuin ilmassa ja puhuin vaan niistä kivesten mallisista otteista siellä Salmisaaren kiipeilyareenalla.
Rakasta kiipeilyä vieläkin yhtä paljon, mutta eri tavalla - sillä tavalla maltillisesti ja lempeästi ja joskus vähän liian intohimoisesti ilmeisesti, koska sormeni meinaavat tippua pois, kun ne eivät kestä enää.
Nyt minulla on uusi ihastus.
Se on ollut minulla jo jonkin aikaa, mutta nyt se vaan vahvistuu ja kasvaa vähän sillä tavalla kuin ystävyys muuttuu romanttisesti rakkaudeksi.
Se uusi juttu on.... DUM DUM DUM...
Minun kouluni! Seksuaalineuvojan opinnot! Meillä on niin huikeita luentoja ja luennoitsijoita ja ohjaajia ja opiskelijoita, että pääni meinaa räjähdellä. Tänäänkin, kun aivastin, niin jotain aivonpalasia sieltä lenteli ulos. Hihaan lenteli ja siinä vieläkin vähän kimmeltää. (minulla on varmaan kauniit aivot, veikkaan)
Tämmöiset asiat elämässä ovat hirmu tärkeitä. Semmoiset, että on omia juttuja, joista nauttii, ja voi sitä kautta kokea ihastumista, innostusta ja rakkautta.
Puolitoista vuotta sitten opettelin elämään arkea uudestaan börniksen eli burn outin jälkeen, ja nyt
olen julkaissut kirjan (mitä en IKINÄ olisi uskonut, jos joku olisi sen minulle ennustanut, vaan olisin raapinut kynsillä liitutaulua sellaisen ihmisen seurassa ja katsonut häntä pahasti silmiin), kirjastani on otettu viides painos, se oli kesällä kolmanneksi luetuin koko Suomessa ja elokuussakin vielä viidenneksi luetuin, ja nyt minä käyn tätä koulua, ja olen antanut häpykarvanikin kasvaa talvea varten ja myös siksi, että päätin kokeilla, miltä tuntuukaan, kun minulla on oma pikku eteismatto.
Elämä on kyllä aikamoinen seikkailu.
Mutta seikkailuun kuuluukin juuri se, että välillä tullaan rinnettä alas niin, että tyrät rytkyy ja peräpukamat paukkuu, ja välillä ihaillaan maisemia, istutaan retkituolissa ja juodaan kuksasta kahvia.
~ (<------ häpykarva)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.