Mistä tunnistaa, että yrittää väkisin?

Veikkaisin, että joka ikinen sinkkuihminen tietää, miten vaikeaa on tavata sellaista ihmistä, jonka kanssa ajatusmaailma mätsää ja vetovoima napanöyhtäisten killikkamahojen välillä on yhtä vahva kuin jeesusteippi.

Eikä sekään vielä riitä, että tapaa jonkun kivan, sillä sen lisäksi molempien pitää olla samassa paikassa. Tällä tarkoitan, että henkisessä paikassa. Esimerkiksi, jos itse on käynyt vaikeita aikoja läpi, ja toinen vasta on aloittamassa oman selviytymisoppaan otsikon keksimistä, saattaa vastaan tulla pieniä kommunikointiongelmia.

Homma voi mennä helposti väkisinyrittämiseksi. Väkisinyrittämisen tunnistaa siitä, että molemmilla on enemmän paha olo kuin hyvä.

Väkisinyrittämisen tunnistaa siitä, että toisesta ei tule perheenjäsentä.

Hänestä ei tule sellaista ihmistä, jolle voi soittaa vaikka keskellä yötä, jos on oikeasti hätä. Hänestä ei tule sellaista ihmistä, joka seisoo eturivissä miekka ojossa puolustamassa, kun joku kohtelee väärin. Hänestä ei tule sellaista, joka tietää persoonasi ja temperamenttisi, ja on silti puolustamassa sinua. Miekka ojossa. Eturivissä.

Hänestä ei tule sellaista, joka kannustaa, tsemppaa ja rohkaisee sinua, kun et ole varma, pystytkö. Hänestä ei tule sellaista, joka vittuilee rakkaudella.

Hänestä ei tule perheenjäsentä*.




* Perheenjäsen = ihminen, johon voi luottaa (assosioituu puheessa usein verisukulaisuuteen, mutta käsittää paljon laajemmin elämän kaikki tärkeät henkilöt)