Vuosi 2016 alkaa olla paketissa.
Maailmankaikkeutta ei kyllä yhtään kiinnosta nämä ihmiseläimen vuosilaskelmat, mutta meille se on tärkeää.
Päiviä laskemalla voi määritellä monia asioita, hyviä ja huonoja. Voi syyttää päivää, vaikka päivässä itsessään ei ole mitään vikaa. Voi kiittää päivää, vaikka aurinko nousee samalla tavalla joka aamu (ainakin ihan vähäsen ja enimmäkseen pilven takana tähän aikaan täälläpäin maailmaa).
Minä sain eilen kuulla suru-uutisen läheisen poismenosta.
Nämä tällaiset hetket muistuttavat, että meidän jokaisen on aika lähteä joku päivä. Kaikkea muuta epäkivaa voi vältellä, mutta sitä ei kukaan.
Siksi haluaisin näin vuoden lopuksi muistuttaa, että viimeisten hengenvetojen äärellä millään muulla ei ole elämässä lopulta väliä kuin rakkaudella. Kaikki palautuu siihen, vaikka kuinka yrittäisi sinnitellä kiinni katkeruudessa, vihassa tai anteeksiantamattomuudessa.
Nyt uudenvuoden tienoilla on hyvä laskea irti niistä menneistä pahoista päivistä, kiittää hyvistä ja painaa oikein vasaralla mieleen, että mitä hyvää elämässä on. Paljon on siinä kaikkea, jos vaan uskaltaa katsella.
Minä aion viettää tämän uudenvuoden koirien kanssa kotona. Haen Subia ja Kokista ja katson Amerikan Piirakkaa. Mielikuvituspoikaystävä rapsuttaa minua selästä ja hipsuttaa tukkaani käskystä ja ampuu peräreäistään roomalaisia kynttilöitä ilokseni.
Ihanaa uuttavuotta, rakastaa toisianne myös selvinpäin. <3
Mainio kirjoitus. Oleellisen äärellä. Hyvää Uutta Vuotta!
VastaaPoistaKuuntelin mielikuvitus poikaystä kirjan äänikirjana kävellessä. Ja joskus kävellessä väsyn tai tulee kiire ja haluankin mennä loppumatkan ratikalla. Mutta sitten piti laittaa kirja pois, kun en halunnut että kukaan spårasssa kuulee kaikkia niitä sanoja vahingossa kuulokkeistani. Mahtava kirja, kiitos.
Hyvää uutta vuotta Henriikka! Sä olet aivan mahtava nainen ja esikuva, rohkea, hauska ja aito tyyppi. Oon saanut sun blogista niin paljon naurua ja iloa elämääni. Kiitos siitä.
VastaaPoista