Minä tanssin. Tanssin ja heilun ja nyrkkeilen ja grapevineilen ja punnerran ja seksiliikun niin maan perkeleesti, että jos joku näkisi sen, se nauraisi niin, että kusisi housuunsa. Vedän nimittäin sellaisella tunteella kuin olisin Beyoncén taustatanssija.
Tai ei. Vedän sellaisella tunteella kuin olisin Beyoncé. Minulla on täällä ihan jäätävä mielikuvitusyleisö, ja se hurraa minulle, koska olen niin seksikäs (kts. kuva). Olen ihan hiestä märkä ja laulan tässäkin kuvassa "It's always darkest before the dawn", koska suu ei pysy kiinni.
Antti Tuiskun Keinutaan on myös kyllä niiiiin kova, että koiranikin osaavat jo sen kertsin tanssiliikkeet ulkoa. Ja äsken lauloin Elastisen mukana "Pahin vastukseni kattoo peilistä mua", ja katsoin itseäni silleen, että toiko pieni tirppana on pahinta, mitä on, ei pelota MORJES!
Muistan, että seurustellessa pahinta oli, ettei minulla ollut riittävästi salaista tanssiaikaa, mutta SINKKUNA JUMALAUTA ON JA MINÄ OTAN SIITÄ KAIKEN IRTI!
Ps. Olen nyt pari kertaa availlut Wordia ja tuijotellut tyhjää A4:sta. Olen tuijotellut sitä oikein kovasti ja intensiivisesti. Niin intensiivisesti, että olen löytänyt aivastuksen jälkiä näytöltäni. Ne ovat varmaan olleet siinä kauan. Ehkä olen aivastanut ne Mielikuvituspoikaystävän päälle.
Kerran olen kirjoittanutkin tyhjälle tiedostolle vähän jotain pientä: "ijsoahjodsye872." Suurensin sen kaikkeista isoimmaksi fontiksi. Vähän rapsuttelin häpyhuuliani ja huokaisin syvään. Oli niin kivaa siinä istua ja tuijotella.
Niin, että JOS kirjoittaisin uuden kirjan, niin mitä te sieltä haluaisitte lukea? Minä ja häpyhuuleni olemme yhtä avoinna kuin 24h Alepa. Antaa tulla vaan. Kaikki ehdotukset otetaan vastaan rakkaudella.
Yksi suuri kysymys johon maailma kaipaa vastausta on tietenkin se, että miten olla sinut itsensä kanssa. Että jos yhtään kolahtaa, niin siinä sulle pikku purtavaa alkupalaksi:D
VastaaPoistaTerveisin fani
Hyvä idea edellisellä. Miten olla sinut ittensä kans kun koko muu maailma tuntuu säälivän naista jolla ei ole puolisoa tai lapsia...Paitsi että.. Haluatko jatkaa sinkkuuden käsittelyä vai uitko toisille vesille?
VastaaPoistaKoirakirjakin ois nimittäin jees;)
VastaaPoistaJoo, muakin kiinnostaisi tuo miten yleensä sinkkunaista vähän säälitään. Sinkkuna joutuu selittelemään miksi ei seurustele, miksi ei kelpaa kenellekään. Vaikka todellisuudessa ei olisi edes ihastunut viimeiseen kolmeen vuoteen. Mielikuvituspoikaystävässä oli aika paljon sellaista kasvutarinaa ja yhdenyönjuttuja. Mutta mitä jos kirja keskittyis vaan siihen ajoittain aika tappavan tylsään sinkkuarkeen? Tosin voi olla aika vaikea kirjoittaa hyvä kirja sellaisesta. Toisaalta, jos se olisi edes hitusen viihdyttävämpi kuin se tappavan tylsä arki ja ajoittaiset yksinäisyyden angstikohtaukset, niin voisi hyvin tulla luetuksi
VastaaPoistaSen jälkeen kun on kertonut että on sinkku, alkaa kyselyt että "käytkö baareissa" tai " mitä teet yksin kotona" aivan kuin sinkun arki ois ihan erilaista. En minä katso telkkaria illalla vaan bailaan ja metsästän miehiä. Huokaus. Anteeksi tämä purkaus...
VastaaPoistaMiten olisi erokirja?
VastaaPoista