Abauttiarallaa viisi vuotta sitten siirryin lahkoon nimeltä "sinkut". Abauttiarallaa viisi vuotta sitten aloitin juoksemisen, koska minun oli pakko. Tuo hetki, kun meinasin yhden kilometrin aikana kuolla kadulle liian kovan vauhdin takia, oli ainoa hetki vuorokaudessa, kun en miettinyt lahkoani ja sen muita peniksellisiä jäseniä.
Abauttirallaa vuosi sitten juoksin elämäni ensimmäisen maratonin.
Tästä voi laskea matemaattisin kaavoin, että on tullut suhteellisen paljon laitettua jalkaa toisen eteen miesten takia. Tai ei miesten. Vaan oman järjissä pysymisen.
Samoihin aikoihin viisi vuotta sitten aloitin hotjoogan ja pilateksen. Siinä oli taas uusi haaste edessä. Piti saada mieli kuriin jököttämällä epämukavissa asennoissa paikallaan. Se voi kuulostaa helpolta, mutta on itseasiassa paljon vaikeampaa kuin esimerkiksi maratonin juokseminen.
Tulin juuri äsken puolentoista tunnin venyttelevästä hotjoogasta. Olen päässyt siihen pisteeseen, etten välitä muista joogaajista, osaan joogahengittää ja mikä parasta - laskea irti kaikesta.
Joogaohjaaja selitti yin joogan tarkoitusta. Sitä, että keholle pitää antaa aikaa venyä ja rentoutua. Ei saa pakottaa. Väkisin ei tapahdu mitään hyvää vaan enemmänkin huonoa. Niin kuin elämässä yleensäkin. Pitää uskaltaa laskea irti ja antaa elämän viedä. Pitää muistaa antaa itselle aikaa, vaikka kuinka tekisi mieli porskuttaa täysillä.
Minä kyynelehdin valtoimenaan yli puolet tunnista. Ne olivat onnenkyyneleitä. Tuntui, että vihdoinkin näin Henriikan. Niin kovin pitkästä aikaa. Tervehdin sitä. Pyysin anteeksi, etten ollut muistanut pitää siitä parempaa huolta. Pyysin anteeksi, etten ole ollut läsnä, kun se on tarvinnut minua. Pyysin anteeksi, että olen unohtanut sen, koska on muka ollut jotain tärkeämpää.
Se hymyili minulle ja sanoi, että ei se mitään. Että kaikki on hyvin.
Kehoni on kantanut minut läpi kamalan vaikeista ajoista. Minun elämäni on tämän kehon sisällä. Jos kehossani ei ole elämää, ei ole minua. Minun tehtäväni on pitää meistä huolta.
Tällaisia asioita en olisi ikinä tajunnut ilman harrastuksiani enkä ikinä olisi päässyt tähän pisteeseen, jossa olen nyt.
Namaste ja tsemiä kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.