Kun tulee se tunne, ettei kukaan rakasta...

Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin. Jotka ovat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin, polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään. Niin se ystäväni on, niin se on, että eksymättä et löydä perille.

- Tommy Tabermann -

Törmäsin Tommyn runoon just äsken. Se sai ajattelemaan semmoisia ajatuksia, että tämähän sopii sinkkuelämäänkin kauhean kätevästi.

Varsinkin silloin kannattaa ajatella eksymistä ja rupisia polvia, kun tulee se tunne, ettei koskaan kukaan rakasta. Ja että on ihan tyhmä. Ja että kaikki tykkää vaan ihan toisenlaisista tytöistä. Ja ettei ikinä tapaa sellaista, joka menisi sitä samaa polutonta polkua sinne tänne päin puskia ja vierisi rinnettä alas ihan mukkelismakkelis.

Se tunne tulee jossain vaiheessa vastaan kaikille. Siis se, ettei kukaan koskaan. Joillekin useammin, joillekin harvemmin. Joillekin se tulee, vaikka ne olisivatkin parisuhteessa. Ja se onkin ihan hyvä tunne ajatella, mutta lopunkaikkiaan aika tyhmä, sillä eihän semmoinen pidä paikkansa. Etteikö kukaan koskaan muka.

Elämä järjestää aina. Pitää vain malttaa.

Ja uskaltaa.

(Näin syvälliseksi vetää Amsterdamin reissu. Huh)