Viime kesänä koin elämäni ensimmäistä kertaa, miltä tuntuu, kun mieltä painaa sydänsuru tai ahdistus, ja tuo murhe jää kotiin, kun tekee jotain muuta eli näkee ystäviä, käy uimassa tai kiipeilemässä. En ole koskaan aikaisemmin pystynyt siihen, vaikka kuinka olen työstänyt milloin mitäkin kriisiä ja milloin kenenkin kanssa. En ole koskaan aikaisemmin pystynyt jättämään taakkaa kotiin. Se oli palanut minuun kiinni.
Elämä on raskasta elää sillä tavalla. Kun kivatkin jutut tuntuvat vaikeilta jaksaa.
Mutta nyt voin sanoa, että vuosien työ on vihdoinkin alkanut tuottaa tulosta. Tunnelukot paukkuvat ja vanhat ajatuspolut kasvavat heinää, sillä olen löytänyt uusia teitä.
Ihan kuin teininä olisin lähtenyt väärään metsään ja pysynyt siellä kadoksissa liian kauan.
En halua enää sellaista sekamelskaa elämääni täyttämään. En halua kuunnella sitä vihapuhetta itseäni kohtaan, jota mieleni suolsi.
Haluan opetella rakastamaan ja kunnioittamaan omaa kehoani ja ajatuksiani. Toivon joku päivä löytäväni sellaisen kumppanin, joka kunnioittaa niitä yhtä paljon ellei enemmänkin. Haluan aloittaa seksielämäni uudestaan uuden ihmisen kanssa uudella tavalla itseäni kuunnellen.
Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa alusta.
Voimia ja rakkautta kaikille myrskyihin ja sateenkaariin. Tiedän, miltä tuntuu, kun ulospääsyä tai helpotusta pahaan oloon ei tunnu tulevan mistään eikä mitenkään. Mutta koita jaksaa, olet mieletön ja vahva tyyppi. Sinua tarvitaan tähän kaoottiseen maailmaan tuomaan lämpöä.
Elämä on kieltämättä välillä aika perseestä, mutta onko se sittenkään niin huono asia. Perseet ovat kuitenkin aika kivoja.
Pus.
Kiva perse.
VastaaPoistaOot ihana. Sun tekstit iskee ja uppoaa, niin kuin vaan semmoset voi, jotka on kirjotettu rehellisesti suoraan sydämestä. Haluan vain sanoa, että kiitos. <3
VastaaPoista