No mä katoin ja sanoin, että tietty (vaikka en oo koskaan tehny muuta ku valmislasagneja).
Mielikuvituspoikaystävä meni suihkuun hieromaan saippualla itteään kaikkialta. Kaikkialta hieromaan meni. Ja sen jälkeen se nukahti alasti mun sängylle. Raikkaana ja puhtaana. Siinä pötköttää.
No mä tein sitten sen lasagnen, koska mun mielikuvituspoikkis oli todellakin ansainnu sen. Mä ihastelen nyt tässä tätä lopputulosta.
Siinä ohjeessa kyllä luki, että lasagne on valmis, kun sen pinta on kauniin ruskee. En vaan heti tajunnu, että siis koko vuoan pinta on kauniin ruskee ulkoreunoja ja pohjaa myöten. Enkä varsinkaan tajunnu, että myös uunin pohja on samanlainen, kun lasagne on valmis.
Mut semmonen mä oon, etten aina tajuu näitä ohjeita ihan heti. Nyt mun kuitenki täytyy mennä rasvaamaan mun mielikuvituspoikaystävän karhutappelussa saamia haavoja vähän. Ja hieromaan sen lihaksia. Rasvalla.
(Mietitte varmaan, millon oon viimeks harrastanu seksiä. Se oli sillon vuonna 1879 keväällä vaginapierun aikaan.
Kyllä jokaisella pitää olla yks karhutappelumielikuvituspoikaystävä, joka tulee sun asuntoon haalareissa, yläosa auki, poran kanssa ja se poraa sun kiviseinää niin paljon ja niin kovaa, että naapuritkin kuulee. Se poraa ja poraa, painaa sitä päätä sinne reikään. Tekee hikistä työtä, että pääsee syvemmälle. Painaa sitä poraa. Painaa painaa poraa lujasti ja tiukasti...)
Kokeile ens kerralla laittaa uunin pohjalle vaikka uunipelti ja siihen vielä paperi, niin ei kulu turhaa mielikuvituspoikaystävän rasvausaikaa uunin putsaamiseen.
VastaaPoista