Tosi usein, kun istun ratikassa tai bussissa Helsingissä ja katson murjottavia ihmisiä, mietin, miltä he näyttäisivät vastarakastuneina. Miten heidän poskensa alkaisivat punottaa, kun joku ihana halaisi niitä ja sanoisi, että ai vitsi sä oot niin söpö, sun hymy saa mut ihan hulluks, anna suukko.
Mietin sitä, koska rakkaus muuttaa ihmistä (ja sitä kautta koko maailmaa). Ja mielestäni sellaiset, jotka eivät ole sitä koskaan saaneet, pitäisi laittaa jonotuslistan kärkeen. Nimittäin sen puutoksen huomaa heidän kasvoiltaan ja koko olemuksestaan.
Lennolla Helsingistä Bangkokiin istuin erään ystävällisen ja ihanan
thaimaalaisen naisen vieressä. Meillä bondasi heti jotenkin tosi hyvin.
Hän oli asunut Suomessa jo kymmeniä vuosia - rakastunut nuorena tyttönä suomalaiseen mieheen ja eronnut sitten myöhemmin.
Puhuimme
rakkaudesta. Puhuimme haaveista ja tunteista, odotuksista elämältä. Puhuimme rakkauden etsimisestä.
Minä mietin speed deittailuja ja tindereitä, hän mietti aasialaisia naisia, jotka muuttavat miehen perässä milloin mihinkinpäin maailmaa.
Hassua sinänsä, että tässä kaikessa on kyse tismalleen samasta asiasta. Rakkaudesta.
Tai ei, haaveesta siitä.
Sillä nämä tunteet ja ajatukset onnesta ja välittämisestä ovat universaaleja. Se sama haave on meillä kaikilla, ainakin sinkuilla. Haave paremmasta, vaikka asiat ovat hyvin. Haave siitä, että juttu loksahtaa oikein kunnolla paikalleen. Haave siitä, että joku huomioi ja silittää uneen. Haave siitä, että toisen kainalo poistaisi mielestä pahan päivän.
Siinä haaveillessa vaan on tärkeää pitää mielessä, että hyvin suurella todennäköisyydellä se kainalo haisee hielle ja peiton alle saattaa lehahtaa tiukka pieru. Kun sen muistaa, niin se on hyvä haave. Semmoinen realistinen. Vaikka onhan se niin, että sen ihanan ihmisen hikikainalo ei ole yhtään niin paha kuin epä-ihanan. Ja sille ihanan pierulle voi nauraa, kun taas epä-ihanan pierut ei edes hymyilytä.
Mutta kaiken kaikkiaan tämä on jotenkin hassua. Se, että me kaikki halutaan rakkautta. Kaikki. Ja rakkaus on hyvä. Eli me kaikki halutaan hyvää. Mutta joskus joiltakin se vaan unohtuu matkan varrella - älä sinä ole yksi niistä.
Google-haut
tiistai 3. helmikuuta 2015
maanantai 2. helmikuuta 2015
Kirje Thaimaasta, osa 3 (video on tämäkin)
Ylitän itseni täällä niin monessa mielessä.
#entarttemiestämihinkään #määmatka
#entarttemiestämihinkään #määmatka
sunnuntai 1. helmikuuta 2015
Kirje Thaimaasta, osa 2 (videokirje on tämä)
Moikka!
Tässä on teille videokirje tältä aamulta. Määmatkan yksi tunnusmerkki on se, että koska ei ole aamulla puhunut kenellekään, ääni on syvällinen ja matala.
Paljon pusuja teijän sunnuntaihin! Mä lähen nyt skypettää uima-altaalle äitin kaa.
Tässä on teille videokirje tältä aamulta. Määmatkan yksi tunnusmerkki on se, että koska ei ole aamulla puhunut kenellekään, ääni on syvällinen ja matala.
Paljon pusuja teijän sunnuntaihin! Mä lähen nyt skypettää uima-altaalle äitin kaa.
perjantai 30. tammikuuta 2015
Kirje Thaimaasta, osa 1
Moikka ja terveisiä ihanan lämpimästä Phuketista! Täällä kaikki tosi hyvin.
Saavuin eilen hotelliini paikallista aikaa keskipäivällä. En tiedä tarkalleen paljon kello oli, koska olin niin tokkurassa. Suomessa nimittäin siihen aikaan kello seitsemän aamuherätys päräytti monet hereille. Minä en ollut nukkunut siihen mennessä vielä yhtään.
Mutta ei se haitannut. Siirryin aurinkorasvattuna hotellin uima-altaalle päiväunille eli sätkimään itseni hereillä aina 10 minuutin välein, kun tipuin milloin liukuportaista milloin lentokoneesta.
Sen jälkeen kävin tarkastamassa rannan, jossa olen monet askeleet ottanut ennenkin. Tämä on kolmas kertani tässä maassa, toinen kertani Phuketissa. Intian valtameressä oli ihana käydä taas pitkästä aikaa. Vesi on niin älyttömän lämmintä ja kirkasta.
Palatessani hotellille poikkesin markkinoille, josta ostin kilon mangoja ja sitten jotain toista hedelmää, joka oli kaunis, mutta vähän siinä oli semmoinen kevyt s(u)perman maku. Ehkä tosin vain haaveilin siitä, sillä tämä paikka on täynnä rakastuneita pareja.
Ja toki, minne tahansa menenkin, löydän aina kivekset (kuvassa keskellä). Niissä ei roikuta, ne laitetaan suuhun.
Kannoin kädessäni monta kiloa tuoreita hedelmiä ja monta kiloa tuoretta vettä. Saattanee olla, että ne parin tunnin päiväunet eivät aivoilleni riittäneet, sillä en löytänyt omaa hotellihuonettani. Tiesin, että tässä jossakin se on, mutta missä, ihmettelin. Kävin kahden oven takana seisomassa ja tuumimassa, että ei ole tämäkään. Hotelliavaimessani toki oli numero, mutta kaikki huoneet näyttivät olevan erinumeroisia.
Jossain vaiheessa tulin kuitenkin varmaksi, että tämä ovi sen täytyy olla. Ovessa oli täysin eri numero kuin avaimessani, mutta se ei päätöstäni horjuttanut. Järki puhui sanoja, joita sydämeni ei kuunnellut. Koska minusta tuntui siltä, että tämä on se oikea, rupesin ropeltamaan avaimella lukkoa. Tovin siinä ähellettyäni ovi avautui. Ei tosin avaimeni taikavoimasta vaan huoneen asukin.
Seistä jökötin vastakkain keski-ikäisen venäläisen killikkamahamiehen kanssa. Hän näytti siltä, että ei ole tuollaista räjähtänyttä valkoista akkaa tänne tilattu, joten minä pahoittelin ja lähdin respaan kysymään neuvoa. Sieltä sain autokyydin hotellihuoneen eteen.
Seuraavana yönä nukuin 13 tuntia ja tänään löysin huoneen ihan itse.
Namaste.
Saavuin eilen hotelliini paikallista aikaa keskipäivällä. En tiedä tarkalleen paljon kello oli, koska olin niin tokkurassa. Suomessa nimittäin siihen aikaan kello seitsemän aamuherätys päräytti monet hereille. Minä en ollut nukkunut siihen mennessä vielä yhtään.
Mutta ei se haitannut. Siirryin aurinkorasvattuna hotellin uima-altaalle päiväunille eli sätkimään itseni hereillä aina 10 minuutin välein, kun tipuin milloin liukuportaista milloin lentokoneesta.
Sen jälkeen kävin tarkastamassa rannan, jossa olen monet askeleet ottanut ennenkin. Tämä on kolmas kertani tässä maassa, toinen kertani Phuketissa. Intian valtameressä oli ihana käydä taas pitkästä aikaa. Vesi on niin älyttömän lämmintä ja kirkasta.
Palatessani hotellille poikkesin markkinoille, josta ostin kilon mangoja ja sitten jotain toista hedelmää, joka oli kaunis, mutta vähän siinä oli semmoinen kevyt s(u)perman maku. Ehkä tosin vain haaveilin siitä, sillä tämä paikka on täynnä rakastuneita pareja.
Ja toki, minne tahansa menenkin, löydän aina kivekset (kuvassa keskellä). Niissä ei roikuta, ne laitetaan suuhun.
Kannoin kädessäni monta kiloa tuoreita hedelmiä ja monta kiloa tuoretta vettä. Saattanee olla, että ne parin tunnin päiväunet eivät aivoilleni riittäneet, sillä en löytänyt omaa hotellihuonettani. Tiesin, että tässä jossakin se on, mutta missä, ihmettelin. Kävin kahden oven takana seisomassa ja tuumimassa, että ei ole tämäkään. Hotelliavaimessani toki oli numero, mutta kaikki huoneet näyttivät olevan erinumeroisia.
Jossain vaiheessa tulin kuitenkin varmaksi, että tämä ovi sen täytyy olla. Ovessa oli täysin eri numero kuin avaimessani, mutta se ei päätöstäni horjuttanut. Järki puhui sanoja, joita sydämeni ei kuunnellut. Koska minusta tuntui siltä, että tämä on se oikea, rupesin ropeltamaan avaimella lukkoa. Tovin siinä ähellettyäni ovi avautui. Ei tosin avaimeni taikavoimasta vaan huoneen asukin.
Seistä jökötin vastakkain keski-ikäisen venäläisen killikkamahamiehen kanssa. Hän näytti siltä, että ei ole tuollaista räjähtänyttä valkoista akkaa tänne tilattu, joten minä pahoittelin ja lähdin respaan kysymään neuvoa. Sieltä sain autokyydin hotellihuoneen eteen.
Seuraavana yönä nukuin 13 tuntia ja tänään löysin huoneen ihan itse.
Namaste.
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
Muistakaa lempiä myös itseänne prinsessat, prinssit ja hirviöt
Viisivuotiaana minulla oli seinällä juliste
prinsessa Victoriasta. En tiennyt, kuka tämä kaunis tyttönen oli, mutta
sillä ei ollut väliä, koska julisteet oli kova juttu. Eräänä päivänä,
kun makoilimme äidin kanssa sängyllä ja katselimme Victoriaa, äiti
kertoi, että tuo tuossa on prinsessa.
Olin pöyristynyt, että miten oma äitini saattoi väittää toista tyttöä prinsessaksi, koska minunhan sen prinsessan piti olla. Tämä oli niin traumaattinen kokemus, että muistan sen edelleenkin elävästi.
Olin pöyristynyt, että miten oma äitini saattoi väittää toista tyttöä prinsessaksi, koska minunhan sen prinsessan piti olla. Tämä oli niin traumaattinen kokemus, että muistan sen edelleenkin elävästi.
Sen jälkeen haaveilinkin sitten omasta (muovi)kruunusta ja muistutin tästä haaveesta useita kertoja päivässä. Mutta eihän sellaisia hienouksia Heinolan paikallisissa pikkuputiikeissa ollut. Joten sain tavallisen hiuspannan, jossa oli kultaisia palleroita. Se oli tuotu kaukaisilta mailta (Lahesta). Yritin olla lahjasta iloinen, mutta vaikeaahan se oli.
Aika vieri eteenpäin ja minusta tuli kiukkuinen teini, joka rakastui
palavasti kahden vuoden välein aina siihen oikeaan. Tämä "oikea" oli
tietysti eri poika joka kerta. Siinä unohtuivat kruunut.
Pari vuotta sitten olin mummolassa äitini kanssa, ja hän kaivoi laukustaan tämän.
(se jää aina harjaamattomaan puskaani kiinni)
"Pienenä aina halusit omaa kruunua ja sinua harmitti, kun et saanut. Ole hyvä. Prinsessa."
"Pienenä aina halusit omaa kruunua ja sinua harmitti, kun et saanut. Ole hyvä. Prinsessa."
Olin sanaton. Äidit. <3
Näin se elämä vaan pistää ojennukseen pienetkin asiat, jotka unohtuu jonnekin. Siitä syystä on välillä hyvä pysähtyä ja miettiä, mitkä haaveet ovat toteutuneet, eikä vain keskity siihen, mitä ei vielä ole tai ehkä koskaan tule olemaan.
Tänään meikeläisellä on 31 vuotta plakkarissa ja synttärilahjaksi ostin itselleni määmatkan Thaimaaseen (kyllä, upotan varpaani hiekkaiseen maaseen senkin nussijat).
Tänä päivänä päässäni soi yksi lyyrinen lausahdus Ilkka Alangolta: "Jatkaa on hyvä, kun on kädet täynnä voimaa kuljettaa tätä laivaa."
Muistakaa tekin aina välillä lempiä itseänne älkääkä vaan piiskatko (ellette ole juuri siitä lajista innostuneet). Tässä maailmassa on jo ihan tarpeeksi surua, huolta, murhetta, stressiä ja kiirettä. Ne asiat osaavat kyllä tulla elämään ilman kutsuakin, mutta hymy, ilo ja lempi eivät välttämättä.
Pus!
Pus!
tiistai 27. tammikuuta 2015
Rakkauskirje kaikille sekopäisille runkkareille
Moi kaikki ihanat,
Olen julkaissut tämän kuvan joskus aikaisemminkin, mutta laitan sen nyt uudestaan, koska täällä pyörii myös paljon nuoria seuraajia.
Minulla on maailman pienimmät sporttitissit, mutta kun niitä hakkaa nyrkeillä yhteen, ne näyttävät ihan megaisoilta. Joten jos joskus tuntuu, että kaikki muut ovat jotenkin täydellisempiä kropasta kuin itse, niin kannattaa muistaa, että kaikki on asennosta, kuvakulmasta, nyrkeistä ja filttereistä kiinni.
Joka ikisestä ihmisestä saa otettua seksikkäitä kuvia. Joka ikisestä.
Kyse on vaan siitä, kuka julkaisee ne kuvat ja kuka ei. Joten ei kannata ajatella, että on ruma, koska et sä oo. Ei kannata ajatella, että sellaisilla kuvilla saa hyvän miehen, joka rakastaa silloinkin, kun kaikki on päin ripulireikää. Ei saa.
Niillä tissipersekuvilla saa peräänsä juurikin niitä tissipersemiehiä, jotka eivät muusta välitä. Eikä kukaan halua sellaista ystävää, joka on kiinnostunut vain ulkokuoresta. Ei kukaan. Koska lopulta semmoinen saisi vain pahan olon itselle.
Minä kirjoitin 1,5 vuotta seksiblogia City-lehdelle ja täälläkin puhun avoimesti seksistä, koska mielestäni se on erittäinkin ihana ja herkkä asia ja tärkeä voimavara. Kuulen usein, että "sulla on varmaan paljon vientiä ja miehiä". Tällä avoimuudella olen saanut kuitenkin yhteydenottoja toki hyviltäkin tyypeiltä (kiitos!), mutta enimmäkseen niiltä "annatko persettä" ja "mulla seisoo, jos haluut seksiä".
Minä en ole kiinnostunut sellaisesta enkä tule koskaan olemaankaan. Se on yksinkertaisin tapa nähdä seksi. Kun minä sanon panettaa, joku random lupautuu helpottamaan tätä panetusta. Siinä ollaan kuitenkin kaukana siitä, mitä seksuaalisuus ja nautinto ovat. Jos nyt tässä vaiheessa mietit, että miten niin, mene jumalauta kirjastoon ja kiireesti.
Muutenkin, ulkokuori on aika helposti rusentuvainen. Yksi kännykkää näpräävä autokuski, yksi silmänräpäys ja oma kroppa saattaa olla paskana. Yksi raskas vuosi ja kehossa onkin 20 kiloa enemmän massaa kuin aikaisemmin. Yksi yllättävä jäinen kohta, kaatuminen kasvot edellä kaiteeseen ja peilistä katsookin erinäköinen ihminen.
Joten kannattaa mieluummin keskittyä olemaan sekopäinen runkkari, sillä se ei koskaan lähde susta mihinkään. Sekopäinen runkkari voi oppia rakastamaan itseään, kroppa ei koskaan.
Rakkaudella,
masturbaattori84
Olen julkaissut tämän kuvan joskus aikaisemminkin, mutta laitan sen nyt uudestaan, koska täällä pyörii myös paljon nuoria seuraajia.
Minulla on maailman pienimmät sporttitissit, mutta kun niitä hakkaa nyrkeillä yhteen, ne näyttävät ihan megaisoilta. Joten jos joskus tuntuu, että kaikki muut ovat jotenkin täydellisempiä kropasta kuin itse, niin kannattaa muistaa, että kaikki on asennosta, kuvakulmasta, nyrkeistä ja filttereistä kiinni.
Joka ikisestä ihmisestä saa otettua seksikkäitä kuvia. Joka ikisestä.
Kyse on vaan siitä, kuka julkaisee ne kuvat ja kuka ei. Joten ei kannata ajatella, että on ruma, koska et sä oo. Ei kannata ajatella, että sellaisilla kuvilla saa hyvän miehen, joka rakastaa silloinkin, kun kaikki on päin ripulireikää. Ei saa.
Niillä tissipersekuvilla saa peräänsä juurikin niitä tissipersemiehiä, jotka eivät muusta välitä. Eikä kukaan halua sellaista ystävää, joka on kiinnostunut vain ulkokuoresta. Ei kukaan. Koska lopulta semmoinen saisi vain pahan olon itselle.
Minä kirjoitin 1,5 vuotta seksiblogia City-lehdelle ja täälläkin puhun avoimesti seksistä, koska mielestäni se on erittäinkin ihana ja herkkä asia ja tärkeä voimavara. Kuulen usein, että "sulla on varmaan paljon vientiä ja miehiä". Tällä avoimuudella olen saanut kuitenkin yhteydenottoja toki hyviltäkin tyypeiltä (kiitos!), mutta enimmäkseen niiltä "annatko persettä" ja "mulla seisoo, jos haluut seksiä".
Minä en ole kiinnostunut sellaisesta enkä tule koskaan olemaankaan. Se on yksinkertaisin tapa nähdä seksi. Kun minä sanon panettaa, joku random lupautuu helpottamaan tätä panetusta. Siinä ollaan kuitenkin kaukana siitä, mitä seksuaalisuus ja nautinto ovat. Jos nyt tässä vaiheessa mietit, että miten niin, mene jumalauta kirjastoon ja kiireesti.
Muutenkin, ulkokuori on aika helposti rusentuvainen. Yksi kännykkää näpräävä autokuski, yksi silmänräpäys ja oma kroppa saattaa olla paskana. Yksi raskas vuosi ja kehossa onkin 20 kiloa enemmän massaa kuin aikaisemmin. Yksi yllättävä jäinen kohta, kaatuminen kasvot edellä kaiteeseen ja peilistä katsookin erinäköinen ihminen.
Joten kannattaa mieluummin keskittyä olemaan sekopäinen runkkari, sillä se ei koskaan lähde susta mihinkään. Sekopäinen runkkari voi oppia rakastamaan itseään, kroppa ei koskaan.
Rakkaudella,
masturbaattori84
maanantai 26. tammikuuta 2015
Määmatka lähestyy ja Tinder on vähän semmoinen että...
Moikka!
Minä täytän ihan kohta 31 vuotta ja Thaimaa-määmatkakin lähestyy hirmuista vauhtia. Tuntuu tosi nuorelta paitsi, että kämmenet ovat tulessa, koska kivekset. Tuntuu samalta kuin olisi puoliunessa runkannut kaksin käsin penistä koko yön ja tajunnut vasta aamulla, että se onkin kaktus.
Olen saanut määmatkaani liittyen äidiltä jo useita kymmeniä viestejä ja puheluita. On muistuteltu rokotuksista ja ripuleista. On tullut linkkejä lööppilehtien artikkeleihin, joissa paljastetaan, miten vaarallinen Thaimaa oikeastaan onkaan. On puhuttu lentosukista, hyttysistä ja ilmastoinnista. Paras neuvo kuitenkin on ollut ohjeistus suihkutettavan aurinkorasvapullon käyttöön. Että miten sitä suutinta pitää painaa, jotta pullo ruikkii rasvaa oikein eikä väärin.
Onneksi on äitit. Pakko rakastaa.
Tinderissä olen ollut vähän, mutta en paljon. Ymmärsin kuitenkin aika pian, miksi porukka hakee sieltä panoseuraa. En ole ajatellut seksiä pitkään aikaan, koska elämässäni ei ole miestä. Mutta heti kun katselin kuvia miehistä, niin jo alkoi panettaa.
Tuli semmoinen ajatus päähän, että näillä kaikilla on penis. Penis. Penis. Penis. Penis. Penis. Penis. Penis. Enkä sen ajatuksen jälkeen pystynyt miettimään mitään muuta. Ihan suoraan sanottuna oli pakko vetää handuun. En ole uskaltanut avata Tinderiä sen jälkeen.
Hyvää yötä!
Minä täytän ihan kohta 31 vuotta ja Thaimaa-määmatkakin lähestyy hirmuista vauhtia. Tuntuu tosi nuorelta paitsi, että kämmenet ovat tulessa, koska kivekset. Tuntuu samalta kuin olisi puoliunessa runkannut kaksin käsin penistä koko yön ja tajunnut vasta aamulla, että se onkin kaktus.
Olen saanut määmatkaani liittyen äidiltä jo useita kymmeniä viestejä ja puheluita. On muistuteltu rokotuksista ja ripuleista. On tullut linkkejä lööppilehtien artikkeleihin, joissa paljastetaan, miten vaarallinen Thaimaa oikeastaan onkaan. On puhuttu lentosukista, hyttysistä ja ilmastoinnista. Paras neuvo kuitenkin on ollut ohjeistus suihkutettavan aurinkorasvapullon käyttöön. Että miten sitä suutinta pitää painaa, jotta pullo ruikkii rasvaa oikein eikä väärin.
Onneksi on äitit. Pakko rakastaa.
Tinderissä olen ollut vähän, mutta en paljon. Ymmärsin kuitenkin aika pian, miksi porukka hakee sieltä panoseuraa. En ole ajatellut seksiä pitkään aikaan, koska elämässäni ei ole miestä. Mutta heti kun katselin kuvia miehistä, niin jo alkoi panettaa.
Tuli semmoinen ajatus päähän, että näillä kaikilla on penis. Penis. Penis. Penis. Penis. Penis. Penis. Penis. Enkä sen ajatuksen jälkeen pystynyt miettimään mitään muuta. Ihan suoraan sanottuna oli pakko vetää handuun. En ole uskaltanut avata Tinderiä sen jälkeen.
Hyvää yötä!
perjantai 23. tammikuuta 2015
10 kohdan analyysi Tinderistä
Vietin eilen yli kaksi tuntia kirjastossa netissä roikkuen, kun päivitän uutta vanhaa iPhone4:stani. Sitten vietin kotona kaksi tuntia etsien appseja, jotka katosivat päivityksen aikana.
Ja lopulta, latasin Tinderin.
Olen vuorokauden aikana viettänyt siellä yhteensä noin 30 minuuttia. Vasta. Ikähaarukkani on laaja 26-vuotiaista nelikymppisiin. Kilometrit toki täysillä.
Ensinnäkin, minä uskon taas siihen, että meressä on kalaa, koska Tinder.
Toisekseen, en ole uskaltanut painaa vielä sydäntä, vaikka vastaan on tullut vaikka ja mitä söpöläisiä, koska mitä jos tulee match ja ne alkaakin jutella ihan hulluna. Äiti on opettanut, ettei vieraille miehille pidä jutella. Ja siis toistan, en oikeasti ole uskaltanut painaa. Katson vain hymyillen, että söpö, söpö, söpö ja ruksi. Mutta olenkin amatööri tässä vielä. Kohta automaatilla sydäntä kaikille.
Kolmannekseen, painoin yhden kerran sydäntä yhdelle jollekin, koska sillä oli hauska teksti kuvan alla.
Neljännekseen, painoin toisenkin kerran jollekin toiselle, mutta vahingossa, koska panikoiduin.
Viidennekseen, mitään ei tapahtunut siitä huolimatta. Ei matcheja, ei juttelua, ei treffejä, ei avioliittoa. Kyynel. Lopetan kaiken.
Kuudennekseen, ei se mitään, koska kivekset.
Seitsemännekseen, minusta on hauskaa, miten eri tavalla ihmiset kuvaavat itsensä. Vessaselfie näyttäisi olevan kuumaa kamaa. Hellyyttävää on myös se, kun vastaan tulee joku perus Jorma ja kuvassa näkyy sohva. Sohvalla ei istu ketään.
Kahdeksannekseen, kuvan alla oleva teksti ratkaisee paljon. Erityisen herttainen oli esimerkiksi Pedro ja teksti: "Minulla on ruskeita silmiä :)"
Yhdeksännekseen, minulla on sinisiä silmiä.
Kymmenennekseen, Tinder on vähän kuin pippeli - sitä tekee mieli hipeltää jatkuvasti ja jännittää, että koska tulee.
Heippa!
Ps. Aion ottaa tänään elämäni ensimmäisen etukameraselfien. Siitä tulee varmasti upea.
Ja lopulta, latasin Tinderin.
Olen vuorokauden aikana viettänyt siellä yhteensä noin 30 minuuttia. Vasta. Ikähaarukkani on laaja 26-vuotiaista nelikymppisiin. Kilometrit toki täysillä.
Ensinnäkin, minä uskon taas siihen, että meressä on kalaa, koska Tinder.
Toisekseen, en ole uskaltanut painaa vielä sydäntä, vaikka vastaan on tullut vaikka ja mitä söpöläisiä, koska mitä jos tulee match ja ne alkaakin jutella ihan hulluna. Äiti on opettanut, ettei vieraille miehille pidä jutella. Ja siis toistan, en oikeasti ole uskaltanut painaa. Katson vain hymyillen, että söpö, söpö, söpö ja ruksi. Mutta olenkin amatööri tässä vielä. Kohta automaatilla sydäntä kaikille.
Kolmannekseen, painoin yhden kerran sydäntä yhdelle jollekin, koska sillä oli hauska teksti kuvan alla.
Neljännekseen, painoin toisenkin kerran jollekin toiselle, mutta vahingossa, koska panikoiduin.
Viidennekseen, mitään ei tapahtunut siitä huolimatta. Ei matcheja, ei juttelua, ei treffejä, ei avioliittoa. Kyynel. Lopetan kaiken.
Kuudennekseen, ei se mitään, koska kivekset.
Seitsemännekseen, minusta on hauskaa, miten eri tavalla ihmiset kuvaavat itsensä. Vessaselfie näyttäisi olevan kuumaa kamaa. Hellyyttävää on myös se, kun vastaan tulee joku perus Jorma ja kuvassa näkyy sohva. Sohvalla ei istu ketään.
Kahdeksannekseen, kuvan alla oleva teksti ratkaisee paljon. Erityisen herttainen oli esimerkiksi Pedro ja teksti: "Minulla on ruskeita silmiä :)"
Yhdeksännekseen, minulla on sinisiä silmiä.
Kymmenennekseen, Tinder on vähän kuin pippeli - sitä tekee mieli hipeltää jatkuvasti ja jännittää, että koska tulee.
Heippa!
Ps. Aion ottaa tänään elämäni ensimmäisen etukameraselfien. Siitä tulee varmasti upea.
torstai 22. tammikuuta 2015
keskiviikko 21. tammikuuta 2015
10 kohdan analyysi Ensitreffit alttarilla -ohjelmasta
Pari lukijaa pyysi minulta kommenttia ohjelmasta Ensitreffit alttarilla, jossa siis parit tapaavat ensimmäistä kertaa vihkimisseremoniassa.
Ohjelma on tullut nyt muutamia kertoja. Olen nähnyt kaksi viimeisintä jaksoa.
Ensinnäkin jumalauta, että on rohkeaa porukkaa.
Toisekseen pareista näki heti, kenellä synkkaa ja kenellä ei.
Kolmannekseen Olli on ihana. Se vaalea huumorismies.
Neljännekseen, jos minä menisin joskus naimisiin, haluaisin tehdä sen juuri näin enkä mitenkään muuten. En nimittäin selkeästikään osaa valita rakkauden kohteitani itse, koska jokainen niistä on juossut karkuun ihan saatanallista vauhtia papatit perseestä lennellen. Joten mielelläni luovuttaisin tämän valintamahdollisuuden jollekin toiselle.
Viidennekseen en tosin ole varma, miten psyykeeni reagoisi siihen, että olenkin yhtäkkiä jonkun kanssa yhdessä ihan tosta noin vaan, joten ne papatit saattaisivat lennellä omasta reiästäni.
Kuudennekseen siirryn kohta älypuhelinten moderniin aikakauteen, koska sain uuden vanhan iPhone4:sen eli käytännössä siis Tinderin ja etukameran JUMALAUTA. Voi sitä selfien määrää.
Seitsemännekseen, miehet haluan antaa teille yhden ilmaisen vinkin ja kertoa, että tällä tavalla ette saa naista ettekä persettä.
Kahdeksannekseen, kivek.
Yhdeksännekseen, set.
Kymmenennennekseen, nähdään Salmisaaressa, kiipeän teidät suohon.
Moikka!
Ohjelma on tullut nyt muutamia kertoja. Olen nähnyt kaksi viimeisintä jaksoa.
Ensinnäkin jumalauta, että on rohkeaa porukkaa.
Toisekseen pareista näki heti, kenellä synkkaa ja kenellä ei.
Kolmannekseen Olli on ihana. Se vaalea huumorismies.
Neljännekseen, jos minä menisin joskus naimisiin, haluaisin tehdä sen juuri näin enkä mitenkään muuten. En nimittäin selkeästikään osaa valita rakkauden kohteitani itse, koska jokainen niistä on juossut karkuun ihan saatanallista vauhtia papatit perseestä lennellen. Joten mielelläni luovuttaisin tämän valintamahdollisuuden jollekin toiselle.
Viidennekseen en tosin ole varma, miten psyykeeni reagoisi siihen, että olenkin yhtäkkiä jonkun kanssa yhdessä ihan tosta noin vaan, joten ne papatit saattaisivat lennellä omasta reiästäni.
Kuudennekseen siirryn kohta älypuhelinten moderniin aikakauteen, koska sain uuden vanhan iPhone4:sen eli käytännössä siis Tinderin ja etukameran JUMALAUTA. Voi sitä selfien määrää.
Seitsemännekseen, miehet haluan antaa teille yhden ilmaisen vinkin ja kertoa, että tällä tavalla ette saa naista ettekä persettä.
Kahdeksannekseen, kivek.
Yhdeksännekseen, set.
Kymmenennennekseen, nähdään Salmisaaressa, kiipeän teidät suohon.
Moikka!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)