Muistakaa lempiä myös itseänne prinsessat, prinssit ja hirviöt

Viisivuotiaana minulla oli seinällä juliste prinsessa Victoriasta. En tiennyt, kuka tämä kaunis tyttönen oli, mutta sillä ei ollut väliä, koska julisteet oli kova juttu. Eräänä päivänä, kun makoilimme äidin kanssa sängyllä ja katselimme Victoriaa, äiti kertoi, että tuo tuossa on prinsessa.

Olin pöyristynyt, että miten oma äitini saattoi väittää toista tyttöä prinsessaksi, koska minunhan sen prinsessan piti olla. Tämä oli niin traumaattinen kokemus, että muistan sen edelleenkin elävästi.

Sen jälkeen haaveilinkin sitten omasta (muovi)kruunusta ja muistutin tästä haaveesta useita kertoja päivässä. Mutta eihän sellaisia hienouksia Heinolan paikallisissa pikkuputiikeissa ollut. Joten sain tavallisen hiuspannan, jossa oli kultaisia palleroita. Se oli tuotu kaukaisilta mailta (Lahesta). Yritin olla lahjasta iloinen, mutta vaikeaahan se oli.

Aika vieri eteenpäin ja minusta tuli kiukkuinen teini, joka rakastui palavasti kahden vuoden välein aina siihen oikeaan. Tämä "oikea" oli tietysti eri poika joka kerta. Siinä unohtuivat kruunut.

Pari vuotta sitten olin mummolassa äitini kanssa, ja hän kaivoi laukustaan tämän.

(se jää aina harjaamattomaan puskaani kiinni)

"Pienenä aina halusit omaa kruunua ja sinua harmitti, kun et saanut. Ole hyvä. Prinsessa."

Olin sanaton. Äidit. <3

Näin se elämä vaan pistää ojennukseen pienetkin asiat, jotka unohtuu jonnekin. Siitä syystä on välillä hyvä pysähtyä ja miettiä, mitkä haaveet ovat toteutuneet, eikä vain keskity siihen, mitä ei vielä ole tai ehkä koskaan tule olemaan.

Tänään meikeläisellä on 31 vuotta plakkarissa ja synttärilahjaksi ostin itselleni määmatkan Thaimaaseen (kyllä, upotan varpaani hiekkaiseen maaseen senkin nussijat).

Tänä päivänä päässäni soi yksi lyyrinen lausahdus Ilkka Alangolta: "Jatkaa on hyvä, kun on kädet täynnä voimaa kuljettaa tätä laivaa."

Muistakaa tekin aina välillä lempiä itseänne älkääkä vaan piiskatko (ellette ole juuri siitä lajista innostuneet). Tässä maailmassa on jo ihan tarpeeksi surua, huolta, murhetta, stressiä ja kiirettä. Ne asiat osaavat kyllä tulla elämään ilman kutsuakin, mutta hymy, ilo ja lempi eivät välttämättä.

Pus!