Katselin siellä ihastellen lahjapöytää, jossa oli kaikenlaista vauvasälää, ja siinä sitten aloin sommitella tissiini semmoista kumista nännisuojaa. Yritin saada sitä imukupin tavoin pysymään kiinni, kunnes joku sanoi, että se on tuttipullon suutin.
Näin sitä elämässä oppii koko ajan uutta, kun vaan uskaltaa tarttua siihen, mikä ikinä se onkaan, ja asetella sen tissiä vasten.
Jokaisen vieraan piti tuoda mukanaan lapsuudenvalokuva itsestä, ja sitten kunniavieras arvuutteli, kuka kuvassa on. Minä vein tämmöisen. (Jos olette aina miettineet, miltä näytän, kun vedän herneet nenään, niin tältä.)
"Tää näyttää ihan Henriikalta", oli kunniavieraan kommentti. (#jolapsenaolin) Muistan elävästi, miten tämän upean taiteellisen kuvan idea tuli ihan minun omasta päästäni. Olen edelleenkin ylpeä.
Kun juhlissa sitten juteltiin, että mikä nimi voisi olla hyvä, niin siinä ihan kuin vahingossa keksin nimen myös omalle lapselleni, jos sellainen omasta pyllystäni joskus tippuisi: Voldemort tai Arvi-Lind.
En tiedä vielä, kumpi olisi parempi. Molemmat on aika kovia.
Haha, hieno kuva! Ja hauska sattuma, itekin eka kertaa eilen babyshowereissa :)
VastaaPoista