Koiralla on asiaa

Maanantaimoi!

Mun Tipu-koiralla on vähän asiaa teille kaikille. Se on kuitenkin dobermanni, että kannattaa kuunnella nyt tarkkaan.

Sillä on asiaa kaikille teille, jotka olette särkeneet sydämenne; teille, jotka olette pettyneet ihmissuhteissa pahasti tai hyvästi. Mutta myös kaikille teille, jotka olette sössineet suhteen pahemmin kuin hikinen kuppainen elin voi pilata esileikin. Kaikille, jotka olette silleen, että voi vitin vitti tätä elämää. Että miksi aina tulee suru puseroon.

Koska kaikki te, jotka petyitte, uskalsitte kuitenkin haaveilla ja uskoa rakkauteen. Ja kaikki te, jotka sössitte, kävitte samalla läpi yhden elämänne tärkeimmistä oppikouluista.

Tosin Tipu puhuu tässä kuvassa puruluustaan, jonka se isolla suulla vetäisi naamariinsa alle 10 minuutissa eikä lattialle jäänyt muuta kuin kuolaiset raidat. Mutta ei sillä ole nyt väliä.

Ps. Kirjoitettaessa soi yksi tämän vuosituhannen parhaimmista kappaleista: Coldplay - Magic

Rohkeutta päivään!

Mun koirankäyttölenkin varrella on tämmönen. Se on pieni koivu, joka kasvaa kivimuurista.

Siitä tulee aina jotenki hyvä mieli. Ihan ku se sanois, että kaikki on mahdollista, jos on vaan rohkee ja sinnikäs.

Hassu pieni koivu.

Elämäni kolmas sinkkublogiyllätyslahjapaketti ikinä!

Yllätyslahjat on parhaita!

No oikeastikin osasin odottaa, että jotakin luukusta kolahtaa, koska olin antanut osoitteeni ihmisnaiselle, jonka tunnen, ja jolle siksi uskalsin antaa ihan tosta noin vaan kaiken.

Mutta siltipä oli yllätys, koska en tiennyt, mitä siellä oli!

Tuntui vähän samalta kuin jännittyneenä menisi treffeille eikä vielä tietäisi ihan, että millainen se toinen on. Niin samalta tuntuu saada yllätyspaketti. Ja varsinkin, kun ei ole treffejäkään muuta kuin yhdet mielikuvitustreffit oli.



Ps. Sinkuille tiedoksi, että on olemassa sellainen sivu kuin sinkuille.fi ja sieltä tämäkin paketti pulpahti.

Pps. Ootte varmaan silleen, että onpa ihana toi taustamusiikki näissä videoissa ja yritätte samanaikaisesti laittaa HD-asetuksia päälle. No yrittäkää vaan. Mun läppäristä on jo kuumuuden takia irronnu pohja puoliks, videokuvatessa kuuluu ihan jäätävä sirinä koko ajan ja kohta sumenee koko videokamera.

Mutta elämässä voisi olla pahempiakin huolia kuin pornon katselusta hajonnut läppäri.

MISSÄ SÄ OOT?

MÄ OON VALMIS! TÄÄLLÄ OOTTELEN JO!

Elämäni ensimmäinen orgasmi

Jumankekka sentään!

Se on saapunut kotiin varaston lelulaatikoiden uumenista. Se on virtahepopehmolelu, jonka sain syntymäpäivälahjaksi ala-asteen ensimmäisellä luokalla koulukummiltani.

Lelusta tuli minulle tuolloin heti hirmuisen tärkeä - ja erityisen tärkeä sen jälkeen, kun nukkumaan käydessäni tungin sen viattomasti jalkoväliini, etteivät reidet liimautuisi yhteen, mutta sainkin vahingossa orgasmin. Olin kahdeksanvuotias.

Sen päivän jälkeen alkoi tanner tutista.

#1992 #nevöforget

Olen katsonut koko elämäni pornoa väärin

30 vuotta. Koko elämäni. Lapsesta asti jo.

Kaikki alkoi eräänä aurinkoisena työpäivänä viikko sitten. Olin ahkerasti selaamassa internettiä. Availin välilehtiä. Näpräsin hiirtäni tuskastuneena. Se oli jotenkin ärsyttävän hankala. Yhtäkkiä kuin salama anaalista, työkaverini paljasti minulle, että kun hiiren keskinappulaa painaa linkin kohdalla, linkin sivu avautuu uuteen välilehteen. Että tämä on pornon katselussa kauhean kätevää. Voi sitten sillä keskinäppäimellä availla monta sivua poistumatta päävalikosta.

"Monta sivua samaan aikaan?" kysyy masturbaattori viattomin silmin.

Niin. Siis pornoa katsotaan niin, että välilehtiä on auki ainakin 100.

Viattomat silmäni räpsyivät kuin hidastetussa elokuvassa. Välilehtiä. 100.

Olen aina avannut yhden videon kerralla. Odottanut, että se latautuu. Katsonut, että se on paska. Palannut takaisin valikkoon. Valinnut uuden. Odottanut, että se latautuu. Katsonut, että se on paska. Odottanut jälleen innosta täristen, että joko seuraavan videon kohdalla tärppäisi. Ja ei. Paska.

Kunnes ilta hämärtyy, yö saapuu, taas, postivuori eteisessä on kasvanut metrin korkuiseksi, biojätteestäni alkaa kasvaa puu ja minä löydän vihdoin yhden miellyttävän videon, jossa kohdalla 06:36 tapahtuu jotain mielestäni juuri siihen hetkeen sopivaa.

"Ei jaksa aina kattoa pornoa." Niinpä. Miksiköhän.

Mutta nyt. Aloitin varovasti. Kokeilin pornoa kolmella välilehdellä. Jokaisen videon nainen huusi kaiuttimistani hoosiannaa, yksi video tilttasi kesken, vasen käteni yritti osua hiirellä eri välilehtiin etsien, mitä missäkin tapahtuu samalla kun oikea käteni yritti keskittyä omiin välilehtiinsä.

Taivas avautui ja maailmani sai värit. Kuuloni parantui ja kaikki muutkin aistini kirkastuivat. Käsistäni alkoi lentää seittiä.

Se oli täydellistä.

Ei muuta.

Mitä sinkkuihminen tekee lauantaiaamuna ensimmäiseksi?

Se juttelee iloisena lemmikkinsä kanssa! Se kysyy, että nukuttiko hyvin ja sitten se kysyy, että mitä unta sä näit. Tietysti.

Ja nyt, lauantai-iltana, se lähettää blogissaan terveisiä kaikille ihanille lukijoille täältä pingviiniyöpaidan sisältä, Coldplayta kuunnellen ja popcornia ja dippiä syöden. (Popcorneja on tosi nerokasta ja parasta dippailla eikä vaan mitään sipsejä.)

Ei ole yhtään tyhmää ja tylsää olla lauantaina kotona yksin koirien kanssa. Varsinkin, jos viime lauantai jatkui sunnuntaiaamuun ja auringonnousuun asti vodkaa siiderillä lantraten. 30-vuotias tarvitsee toipumiseen ainakin kaksi viikkoa.

Ihanaa viikonloppua!

Ps. Älä kävele heikoilla jäillä äläkä koskaan kysy koiralta, mitä unta se on nähnyt.

Lihapullat mielikuvituspoikaystävälle

Moi!

Itselle on jotenkin ihan kauhean tylsää tehdä ruokaa. Tai ehkä jotain perus makaroonilaatikkoa on ihan kiva tehdä, mutta ei mitään erikoisempaa olekaan niin kiva.

Eikä tule mentyä ravintolaankaan hienosti syömään yksin eikä edes kaverin kanssa lauantai-iltana romanttisesti, koska on helpompi ottaa döönerit jostain kulmalta ja juoda kaljaa. Vaikka sekin on kyllä tosi kivaa.

Mutta joka tapauksessa, yhdessä ruoka maistuu paremmalle ja elämäkin.

Joten jos ei juuri nyt satu olemaan ketään poikaystävää tai tyttö- siinä vierellä, niin voi mielikuvitella semmoisen siihen aika lähelle ja tehdä oikein kunnon gourmet-ruokaa, kuten vaikkapa lihapullia ja muusia elämänsä ensimmäisen kerran.

Sitten voi kuvitella, miten kovasti se arvostaisi tällaista hienoa elettä ja ottaisi lujasti takaapäin heti, kun pullat ovat laskeutuneet mahassa lähemmäksi kiveksiä.

Ei ole silloin mitään hätää mistään ja kaikki on hyvin.

Nainen ja ilmanpainepumppumysteeri

Haluan muistuttaa, etten väheksy tällä kirjoituksella ketään muita naisia kuin itseäni. Maailma on täynnä älykkäitä vaginallisia, jotka osaavat nämä hommat. Minä en osaa mitään.

Päätin näin kolmenkympin villityksen kunniaksi käydä tarkistamassa autoni juuri vaihdetuista kesärenkaista ilmanpaineet. Historiallista tässä tapahtumassa on se, etten ole koskaan aikaisemmin tehnyt sitä.

Minua neuvottiin kyllä tarkkaan, että joko siellä huoltoasemalla on letku, josta ilma tulee tai sitten sellainen kannettava tönikkä. Tämä "sellainen kannettava tönikkä" kuulosti jotenkin painajaiselta ihmiselle, joka ei halua kantaa asioita, jotka ovat täynnä painetta. Se kuulostaa, että koko huoltoasema räjähtää ilmaan, kun painaa väärää nappia. En tiedä, voiko sellainen räjähtää, mutta sillä ei ole väliä, sillä minä pystyn vahingossa mihin vaan. Se on nähty.

Kurvasin huoltoaseman pihaan ja ajoin "Vesi ja ilma"-pisteelle. Kauhukseni huomasin, että siellä se oli. Lasikaapissa. Iso sininen vaarallisen näköinen tönikkä.

Avasin lasikaapin ja tuijotin sitä silmiin. Hiki valui pitkin naamaa. Se näytti räjähtävältä. Siinä oli mittari ja punainen nappi. Sen letku näytti lyhyeltä. Niin kovin lyhyeltä. Koskin tönikkään. Se tuntui painavalta.

Istua kökötin tönikän edessä pitkään. Nousin seisomaan ja mietin, että tarvitsenko avainta tuohon lukkoon. Katsoin ympärilleni. Parkissa oleva taksikuski veteli savuja ja hymyili vähän kauempana.

Päätin olla toiminnan nainen, joka ei töniköitä pelkää, ja aloin kiskoa laitetta ulos kaapista. Se oli aivan saatanan painava. Se ei hievahtanutkaan. Sitten huomasin, että koko värkki oli pultattu kiinni kaappiin. Mitä vittua? Tönikän letku oli aivan liian lyhyt, alle metrin. Eihän se yltäisi autoon.

Nousin ylös. Poliisiauto kaartoi samalla huoltoasemalle. Hikoilin vähän lisää. Ajattelin, että minulta viedään kohta kortin lisäksi auto, asunto ja neitsyys, jos tässä vielä jatkan tätä, mitä ikinä teenkään.

Joten päätin luovuttaa ja astuin autoani kohti. Silloin huomasin sen. Se oli ilmanpaineletku, joka on kiinni lasikaapin kupeessa, siinä ulkopuolella.

Onnellisena ja hieman häpeissäni otin letkun käteeni ja yritin tehdä sillä asioita renkaiden kanssa. Se suhisi. Poliisiauto oli kahden metrin päässä minusta eikä kukaan tullut sieltä ulos. Ne varmaan tuijotti ja haki rekisterinumeroani. 30-kiloinen dobermannini könysi samaan aikaan auton etupenkille, kuskin paikalle. Siellä se istui laittomasti ilman turvavyötä. Mitä lukee poliisin sääntökirjassa tällaisesta?

Laitoin suhisevan laitteen jokaisen renkaani pikku reikään kiireesti. Katselin mittaria sen näköisenä, että tiedän, mihin viisarin pitää osoittaa. Sitten istuin takaisin autooni. Päätin lähteä tyylillä ja ammattitaidolla pihasta pois, joten peruutin lujaa niin lähelle poliisiautoa, että molemmat sedät kurkottivat kaulaansa eteenpäin. Jännittyneenä kaikesta tällaisesta draamasta elämässäni en vaihtanut ykkösvaihdetta suuremmalle ennen kuin kilometrin päässä, etten vahingossakaan ajaisi liian lujaa.

Joten: Palkataan mies tekemään miehen töitä. Saatana. Ei ole nainen tehty autoa rassaamaan.

Munajuhlan parhaat - Top 3

Jännittävää pääsiäisen jälkeistä olotilaa!

Minä vietin koko pyhät erään ystäväni seurassa. Tämä eräs ystäväni täytti 85 vuotta ja juhlistimme sitä isolla samasta puusta veistetyllä porukalla. Koska lauloi kukkokin kolmesti eräälle Jeesuksen kieltävälle herrasmiehelle, niin tässäkin on kolme parasta asiaa ristiinnaulaamisen täyteisen juhlan antimista. 

1. Äitini iloitsi, koska oli löytänyt minulle kaupasta uusia vaatteita. 

Veti sanattomaksi. 

2. Kysyin 85 vuotta täyttäneeltä mummiltani, että heitäppä joku elämänviisaus minulle nyt. 

"Ota mies. Jos saat."

Namaste. Olen menossa oikeaan suuntaan elämässäni. Yritys on ainakin helvetillinen!

3. Minulta ei ole viimeiseen 10 vuoteen kysytty papereita missään koskaan ikinä. 

Juttelin syntymäpäiväjuhlissa mummin kaverin kanssa. Käteltyämme tämä iäkäs herrasmies kysyi minulta, että jokos sie oot käyny rippikoulun.

Siin on sulle taagii. Boom! Henriikka 14 vuotta ja ylpeä siitä. 

Yllätys-4. Söin liikaa suklaamunia, koskin traktoriin, kiersin järven ja näin tuulihaukan ja töyhtöhyypän. En löytänyt maajussia. 

Ekstrayllätys-5. Näin pitkäperjantaiyönä useita erilaisia eroottisia unia peräkkäin ja heräsin aamulla hiestä märkänä. Tuntui, että olen ehkä myös jopa ääntelehtinyt hieman unissani. Ei siinä mitään. Muuta kuin se, että nukuin siskoni, äitini ja mummini kanssa samassa huoneessa. 

Minkä takia ei voi ihminen nähdä unia vaahtokarkeista ja pehmoleluista (jossain muualla kuin vaginassaan) niin kuin muut normaalit rippikoululaiset?

Vain Jumala tietää.

Erinomaista alkavaa viikkoa!