Mutta koska mä olen huimat 167 cm pitkä. Ja mun pää on ainakin 150 cm korkeudella maasta. Niin mun koirat kokee, että aina kun mä seison, oon poissa. Kaukana. Jossain toisessa ulottuvuudessa.
Ja kun mä laskeudun maahan istumaan, pusertamaan punnerruksia tai mitä ikinä, niiden mielestä mä tuun takaisin tältä kaukaiselta matkaltani avaruudesta niiden luokse.
Silloin ne innostuu. "Kiva kun sä tulit takaisin sieltä yläilmoista. Älä koskaan mee pois. Pysy siinä. Oo meijän kanssa. Mä toin sulle sun sukan."
Eikä mun treenit onnistu.
No mun oli sitten pakko käydä ostamassa salikortti. Tein sen eilen ja kävin keskivartalotreenissä ja juoksumatolla. Olin iloinen, koska juoksumatossa oli tuulettimet. Keskityin enemmän heiluttelemaan tukkaa siinä puhalluksessa kuin juoksemaan.
Huomasin jumpassa, että onpas kulunut aikaa, kun oon viimeksi käynyt tämmöisissä treenipaikoissa. Kellään muulla ei ollut jalassa sellaisia trumpettihousuja kuin mulla. No ei se mitään. Ehkä menen ensi kerralla samoissa reikäisissä aluskalsareissa, missä kotonakin treenaan.
Tai sitten en. Trumpettihousuista se Henriikkakin ponnistaa.
Oon niin innoissani tästä salikortista, että. Salil eka salil vika! Mäki oon kohta stadin revityin laku!
hahahahahah tuttua huttua =DDD
VastaaPoista