Videoita syntyi kaksi kappaletta. Ensimmäisestä tuli aivan helvetin pitkä, koska tätä ei oltu suunniteltu eikä käsikirjoitettu eikä harjoiteltu eikä mitään. Annettiin vaan mennä. Toisen videon kanssa ymmärrettiin olla nopeita.
Voin kertoa, että minulla ei ole missään vaiheessa mitään hajua, mitä kädet (Kiitos Saralle niistä!) tulee tekemään. Mutta kyllä syntyi kaunis "pussi päähän ja panolle"-meikki. Ihan herahti mahlat reisille, kun katsoin jälkikäteen itseäni peilistä. Ai että!
Huomasin myös, että minulla, Henriikka Rönkkösellä, ei ole minkäälaista meikkisanastoa hallussa. Mutta ei se mitään. Olenkin aivan sairaan laiska meikkaaja ja vetelen yleensä sellaisella "jos ei katso peiliin koko päivänä, voi kuvitella olevansa kuinka kaunis vaan"-mentaliteetilla. Sisäinen kauneus on tärkeintä, koska se on. Paitsi, jos on tosi kaunis ulkoisesti.
Tässä videolla on mukana myös yksi viaton luontokappale.
Viatonta luontokappaletta ei vahingoitettu kuvauksen aikana eikä sitä syöty kuvauksen jälkeen. Mutta se pakotettiin osoittamaan, missä on lamppu, kukka, kello, nenä, napa, ja se käskettiin toistamaan jokaisen paikallaolijan nimet useaan otteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.