Kävin tarkistamassa senkin nyt sitten ihan tuolla melkein Jyväskylässä asti paitsi että Muuramessa Riihivuoren hiihtokeskuksessa.
(Siirrettiin nimittäin työporukalla etätoimisto sinne muutamaksi päiväksi. Maisemat oli aika huikeat, ja myös meidän mökki oli niin hieno ja valtava, että ainakin kaksi ihmistä eksyi alakertaan ja joutui soittamaan yläkerran väelle apua, jotta löytää sieltä ylös. True story.)
Kuten alla olevasta kuvasta voi huomata: ei miehiä. Huomatkaa toki myös kokovartalopingviiniyöpuku, joka uskollisena palveli tämänkin reissun. Se on niin hirveä, että siinä voi vaikka liikkua ihmisten ilmoilla, joita ei ole missään.
Tuossa rinteen huipulla seistessäni ja Suomen kauneutta katsellessani ajattelin, että tässä on seissyt talvella mies. Aistin reisilihakset. Oli jotenkin niin historiallista. Tuntui melkeinsaamiselta.
Paitsi, itse asiassa tätä kuvaa otettaessa näin yhden miehen. Se seisoi kaukana meistä ja katseli touhujamme. Minä poseerasin ja mies tuijotti. Minä poseerasin vähän lisää ja mies senkun tuijotti. Ajattelin, että tässä on kohtalo nyt pelissä. Siellä se katselee minua, että onko tuolla eloveenaprinsessa.
No ei katsellutkaan. Mies nimittäin huusi, että voisimmeko hieman väistää, sillä olemme frisbeegolfradalla.
Ei löytynyt rinteestä prinssiä.
Ps. Jos joku ritari siellä miettii, miten ihanaa olisi herätä kainalostani, tässä teille esimakuna out of bed look.
Namaste.
Kävis.
VastaaPoista