Iltaa sinne!
Minua pyydettiin kirjoittamaan seksifantasioista, ja en oikein tiedä, mitä kirjoittaisin muuta kuin, että ne on tosi kivoja asioita elämässä. Ainakin näin sinkkuihmiselle ne ovat vähän kuin melkeinsaamista.
Minä aloitin masturboinnin 8-vuotiaana ja seksifantasioinnin varmaankin
abauttiarallaa yläasteella enkä aio lopettaa sitä koskaan.
Parasta niissä on, että voi panna ihan ketä vaan ja se on aina täydellistä.
Minä olen itse ainakin päätynyt siihen, että nautin masturboinnista ja haaveseksikumppaneiden panemisesta paljon enemmän kuin ihan oikeista randompanoista, joita aina välillä tulee raahattua baarista kotipunkkeriin, jossa sitten tampataan aamun tunneilla rutikuivaan reikään ja käydään nukkumaan laukeamatta.
Silloin, kun on stressiä elämässä, ei paljon seksi pyöri mielessä. Siksi nautinkin siitä, kun se pyörii ja kun koko keho kihelmöi aamusta iltaan eikä uni meinaa tulla, kun panettaa.
Seksifantasioita ei kannata pelätä, koskakun ne ovat vain semmoista mielenkiihoketta.
Minä ainakin himoitsen monia ihmisiä. Jotkut ihmiset ajattelevat, että koska kehoa panettaa, niin se kiima pitää purkaa. Että se on joku semmoinen asia, mille ei voi mitään. Ja sitten ne pettää kumppaniaan.
Mutta ei tarvitsekaan tehdä niin!
Sen kiiman voi antaa olla kehossa ihan silleen valtoimenaan ja sitten, kun tulee kotiin, voi pitää mulkkutalkoot tai pimpinpieksäjäiset kumppanin kanssa ihan täysillä ja purkaa sen fantasian siellä.
Koska fantasioin paljon, olen päätynyt siihen, että sitten joskus, kun alan olee jonkun kanssa, niin olisi ihan suotavaa, että se tyyppi olisi ihan himokas nuohooja ja pussailija ja pepunpuristelija. Semmoinen sopisi minulle aika kivasti. Semmoinen, joka ymmärtää tehdä minulle hyvää eikä vain aina itselleen, koska sitten, kun rakastun, minä teen hyvää elämäni loppuun asti. Ja vielä senkin jälkeen ilmestyn uniin räpeltämään. Luulen, että minusta tulisi onneton pidemmän päälle, jos joutuisin jatkuvasti vonkaamaan seksiä kumppaniltani.
Minä en tiedä, mistä seksifantasiat syntyy. Mutta ei se mitään.
Itse fantasioin lääkärileikeistä ja siitä, että joku ihana tyyppi katsoo, kun masturboin ja siitä, että saan ottaa suihin ja siitä, että olen semmoinen viaton pikkuinen tytteliini, jota joku vähän kokeneempi opastaa, että annas minä näytän sinulle, mistä sinä tykkäät. Ja sitten se osaa koskea kaikkialle ja himoitsee minun vartaloani ihan hulluna niin, että sen silmät melkein pulpahtaa ulos tai muna ainakin pulpahtelee ja nykii ja on ihan kivikovanen.
Heippa!
Google-haut
keskiviikko 29. lokakuuta 2014
maanantai 27. lokakuuta 2014
Vastaksia lukiijakysmyksiin, OSA 3
No nyt tuli loppu tälle hommalle, sano Henriikka ku spermat poskeltaan pyyhki.
Tässä on kolmas ja viimeinen setti siitä aivan helevetin pitkästä monologista, jonka tuossa perjantai-iltana vetäisin videolle.
Toiset sinkut iskee miehiä baarissa, toiset puhuu puoli tuntia itsekseen ja on siitä jopa varsin onnellisia. Mutta sehän elämässä onkin se juttu, että mistä tulee onnelliseksi. Toiset tulee yksinpuhelemisesta iloiseksi, toisetkin tulee.
Kiitos tuhannen megasuperpaljon kaikista ihanista kysymyksistä, koska kysyvä ei eksy tieltä paitsi ehkä silloin, jos vastaan ei tule ketään, keneltä voisi kysyä ja sen takia joutuu puhumaan itsekseen.
Nähdään kaikkialla ja hymyillään toisillemme silleen ihan villisti!
sunnuntai 26. lokakuuta 2014
Vastastauksia lukijakymyskiin, OSA 2
Lisää pukkaa vastauksia eikä tämä tähän lopu.
Rakkautta sunnuntaihin!
Minä kömmin takaisin sänkyyn makoilemaan alasti mielikuvituspoikaystäväni kanssa, koska sunnuntait on tehty sellaista varten.
perjantai 24. lokakuuta 2014
Vastauksia lukijakysymyksiin - OSA 1
No minä tyttönen se päätin tehdä itselleni yllätyksen enkä katsonut kysymyksiä etukäteen vaan vasta jälkikäteen samalla, kun tallensin videolle niihin vastauksia puheen muodossa.
Arvatkaapa, kuinka pitkä siitä videosta olisi tullut, jos olisin pistänyt kaikki yhteen pötköön? Tosi.
Joten tässä on ensimmäinen osa.
Toinen osa ja kolmaskin tulee myöhemmin tällä viikolla. Oli kyllä kiva tehdä tämmöinen lukijahaastattelu.
Kivaa viikonloppua senkin runkkarimussukat!
tiistai 21. lokakuuta 2014
Kysymyksiä!
Moi!
Minä selailin kaiken maailman blogimarkkinoita ja siellä bloggaajat vastaavat kysymyksiin ja minäkin haluan, mutta minulla ei ole kysymyksiä missään. Yksi kysymys on jossain, että "nussitaanko", mutta ei se riitä.
Joten voitteko ystävällisesti esittää kysymyksiä ihan tosi paljon kaikenlaisia. Kiitos!
Koska mitä muutakaan minä tekisin iltaisin. #sinkkuelämää
Minä selailin kaiken maailman blogimarkkinoita ja siellä bloggaajat vastaavat kysymyksiin ja minäkin haluan, mutta minulla ei ole kysymyksiä missään. Yksi kysymys on jossain, että "nussitaanko", mutta ei se riitä.
Joten voitteko ystävällisesti esittää kysymyksiä ihan tosi paljon kaikenlaisia. Kiitos!
Koska mitä muutakaan minä tekisin iltaisin. #sinkkuelämää
torstai 16. lokakuuta 2014
Kokovartalopingviiniyöpaitatiedote
Ihanaa kynttiläntuoksuista iltaa kaikille ja tervetuloa uudet lukijat!
Edellinen poustaus Facebookissa olikin puolivaginapieru ja sen takia tuli hirmuisesti lisää seuraajia sekä Faceen että Instagramiin (@henriikkaronkkonen). Kivaa!
Tähän mennessä minua on epäilty keksityksi henkilöksi ja myöskin 12-vuotiaaksi. Arvostan. Joku kommentoi videooni, että näytän ihan Anneli Auerilta. Yksi houkutteli minut Twitteriin ja kävinkin heittelemässä sinne jotain kikkelikommentteja.
Blogini aikaisemmat seuraajat tietävät jo tämän asun. Se on 15 vuotta vanha kokovartalopingviiniyöpuku. Nyt on tullut aika esitellä se teille uusille.
Tämä asu oli klassikko jo silloin, kun se ostettiin Heinolan Citymarketin alennuskorista 90-luvun puolella. En voi heittää sitä pois, koska se lämmittää öisin kivasti. Minä palelen aina niin helvetin paljon, että jos harrastaisin seksiä, haluaisin semmoiset vaatteet, joissa on seksireikä haarovälissä eikä minun tarvitsisi riisuutua ollenkaan. Heinäkuu on ainoa kuukausi, jolloin en käytä villasukkia.
Että tervetuloa vaan talvi.
Viime yönä asettelin toisen tyynyni selkääni vasten ja kuvittelin, että se on mielikuvituspoikaystäväni killikkamaha.
Yolo.
Edellinen poustaus Facebookissa olikin puolivaginapieru ja sen takia tuli hirmuisesti lisää seuraajia sekä Faceen että Instagramiin (@henriikkaronkkonen). Kivaa!
Tähän mennessä minua on epäilty keksityksi henkilöksi ja myöskin 12-vuotiaaksi. Arvostan. Joku kommentoi videooni, että näytän ihan Anneli Auerilta. Yksi houkutteli minut Twitteriin ja kävinkin heittelemässä sinne jotain kikkelikommentteja.
Blogini aikaisemmat seuraajat tietävät jo tämän asun. Se on 15 vuotta vanha kokovartalopingviiniyöpuku. Nyt on tullut aika esitellä se teille uusille.
Tämä asu oli klassikko jo silloin, kun se ostettiin Heinolan Citymarketin alennuskorista 90-luvun puolella. En voi heittää sitä pois, koska se lämmittää öisin kivasti. Minä palelen aina niin helvetin paljon, että jos harrastaisin seksiä, haluaisin semmoiset vaatteet, joissa on seksireikä haarovälissä eikä minun tarvitsisi riisuutua ollenkaan. Heinäkuu on ainoa kuukausi, jolloin en käytä villasukkia.
Että tervetuloa vaan talvi.
Viime yönä asettelin toisen tyynyni selkääni vasten ja kuvittelin, että se on mielikuvituspoikaystäväni killikkamaha.
Yolo.
maanantai 13. lokakuuta 2014
Minulla oli lauantaina vähän sutinaa miehen kanssa
Lauantaina oli hyvän ystäväni 30-vuotissynttärit ja minä järjestin pikkuisen yllätyksen. Oli saunomista ja ravintola Mamma Rosaa ja paljon ystäviä ja hyvää ruokaa ja iloista puheensorinaa ja skumppaa (viski).
Sitten mentiin baariin, semmoiseen kuin Navy Jerry's. Se oli neitsytmatkani kyseiseen paikkaan ja tykkäsin tosi paljon. Mojitot oli älyttömän hyvänmakuisia (viski).
Sitten näin siellä söpön miehen ja kuin unelmien satutarinasta, kun hän oli viipottamassa ohitseni, minä nappasin miestä kädestä kiinni.
Kättelin oikein reippaasti ja tervehdin, että heipä hei vaan. Mies hymyili tosi kauniisti takaisin. Pistin siinä ihan parastani kehiin ja aloitin keskustelun ja kysyin, että "Onko sun koiran nimi Arttu?"
"Ei mulla oo koiraa", mies vastasi hymyillen.
"No ööö, onko sun kissan nimi Martti?" minä jatkoin innostuneena tästä loistavasti iskurepliikistäni, jonka ihan näin ex tempore keksin ja mietin, että nyt on hyvä tämä.
"Ei oo... Mutta mun tyttöystävän nimi on Sari", mies vastasi iloisesti.
Kyllä siinä oli satuhäät niin lähellä. Olin siitä ihan varma koko 10 sekuntia, kun juttelimme.
Niin että jos joku kysyy, että no onko ollut miehiä, niin nyt voin vastata, että no joo, pientä sutinaa on ollut kyllä kieltämättä. Koskakun mielestäni tämä lasketaan jo.
Seuraavana päivänä olin sitten pitkän tipattomani jälkeen hieman tukka pystyssä. Siinä sunnuntaipöhnässäni kävin ystäväni luona, jolla on lapsia. Niistä eräs kuusivuotias kommentoi, kun laahustin sohvalle:
"Henriikka kävelee hellästi."
Namaste.
Sitten mentiin baariin, semmoiseen kuin Navy Jerry's. Se oli neitsytmatkani kyseiseen paikkaan ja tykkäsin tosi paljon. Mojitot oli älyttömän hyvänmakuisia (viski).
Sitten näin siellä söpön miehen ja kuin unelmien satutarinasta, kun hän oli viipottamassa ohitseni, minä nappasin miestä kädestä kiinni.
Kättelin oikein reippaasti ja tervehdin, että heipä hei vaan. Mies hymyili tosi kauniisti takaisin. Pistin siinä ihan parastani kehiin ja aloitin keskustelun ja kysyin, että "Onko sun koiran nimi Arttu?"
"Ei mulla oo koiraa", mies vastasi hymyillen.
"No ööö, onko sun kissan nimi Martti?" minä jatkoin innostuneena tästä loistavasti iskurepliikistäni, jonka ihan näin ex tempore keksin ja mietin, että nyt on hyvä tämä.
"Ei oo... Mutta mun tyttöystävän nimi on Sari", mies vastasi iloisesti.
Kyllä siinä oli satuhäät niin lähellä. Olin siitä ihan varma koko 10 sekuntia, kun juttelimme.
Niin että jos joku kysyy, että no onko ollut miehiä, niin nyt voin vastata, että no joo, pientä sutinaa on ollut kyllä kieltämättä. Koskakun mielestäni tämä lasketaan jo.
Seuraavana päivänä olin sitten pitkän tipattomani jälkeen hieman tukka pystyssä. Siinä sunnuntaipöhnässäni kävin ystäväni luona, jolla on lapsia. Niistä eräs kuusivuotias kommentoi, kun laahustin sohvalle:
"Henriikka kävelee hellästi."
Namaste.
torstai 9. lokakuuta 2014
Jännittävä päivä
Minun tekee mieli hirveästi kirjoittaa, mutta en yhtään tiedä, että mitä. Noh. Kerron sitten ihan mitä sattuu.
Nukuin aika huonosti viime yön. En saanut unta, koska mietin miehiä, joita ei ole. Sitten heräsin aamulla liian aikasin. Sitten kävin kakalla. Sitten tein töitä koko päivän kotoa ja otin välillä selfien alushousujen kanssa, koska tuli semmoinen tunne, että pitäisikö ottaa selfie pikkareiden kanssa.
Sitten lenkitin koirat ja sitten tein tortilloita ja katsoin lempisarjaani Girlsiä.
Tortillan jälkeen menin pissalle ja sitten tulikin yllättäen myös kakka. Siellä pöntöllä istuessa mietin, että kun minä menen pissalle, niin joskus käy näin, että tuleekin yllätyskakka. Mutta miehet menee kakalle, koska niitä kakattaa. Ne ei voi seistä pissalla ja sitten olla silleen, että hei kakkahan tässä tuleekin myöskin. Vai voiko?
Semmoista mietin siellä pöntöllä.
Sitten en olekaan tehnyt muuta. Kohta tiskaan.
Jännittävä päivä.
Nukuin aika huonosti viime yön. En saanut unta, koska mietin miehiä, joita ei ole. Sitten heräsin aamulla liian aikasin. Sitten kävin kakalla. Sitten tein töitä koko päivän kotoa ja otin välillä selfien alushousujen kanssa, koska tuli semmoinen tunne, että pitäisikö ottaa selfie pikkareiden kanssa.
LadataanMun virtahepopehmolelu kysyi ihan yhtäkkiä, että ai mitä tarkottaa cock, niin tässä mä kerron sille, koska mulla on tämmöset hienot New Yorkista ostetut alkkaritkin, joiden avulla on helpompi ymmärtää et se on lintu.
Sitten lenkitin koirat ja sitten tein tortilloita ja katsoin lempisarjaani Girlsiä.
Tortillan jälkeen menin pissalle ja sitten tulikin yllättäen myös kakka. Siellä pöntöllä istuessa mietin, että kun minä menen pissalle, niin joskus käy näin, että tuleekin yllätyskakka. Mutta miehet menee kakalle, koska niitä kakattaa. Ne ei voi seistä pissalla ja sitten olla silleen, että hei kakkahan tässä tuleekin myöskin. Vai voiko?
Semmoista mietin siellä pöntöllä.
Sitten en olekaan tehnyt muuta. Kohta tiskaan.
Jännittävä päivä.
maanantai 6. lokakuuta 2014
Seksiääntelyä - ja homma toimii
Tämä blogaus käsittelee seksiääntelyä. Se nimittäin tuppaa
toistamaan tiettyä rutiinia.
-----
”Tykkään olla saatanan riivaama” – Henriikka 30 v. (nimi muutettu)
Tapaus tunnetaan miesten keskuudessa nimellä: ”Tapanko sikaa vai lammasta?"
Siis.
Henriikka ääntelee seksin aikana niin saatanan kovaa, että mies joutuu tunkemaan untuvatäkin korviinsa, kokonaan.
Henriikan seksiääntelyllä on kaksi motiivia.
Ensinnäkin Henriikka ilmoittaa aah aah ahaalla sekä kumppanilleen että naapureille, että vittu kun tuntuu hyvälle. Voi olla, ettei oikeasti tunnu välttämättä miltään, mutta Henriikka ilmoittaa, että jos tuntuisi hyvälle, niin näin hyvälle tuntuisi.
Toinen Henriikan kiljumismotiiveista on saada mies nauttimaan enemmän.
Tuloksena tästä: Kaikki vaivaantuvat.
Mies luulee, ettei hänen työntörytminsä riitä ja alkaa hätäpäissään lykkiä kovempaa, jotta olisi osa samaa epämääräistä pornorääkymisgenreä. Mies hakkaa pallejaan verille Henriikan pakaroita vasten, nyt himonussitaan. Perkele! Paniikissa mies tunkee vielä nyrkin kyynärää myöten pikku Herniikan pikku perseeseen, kun luulee, että nyt pitää vetää jotenkin överiksi kaikki ja apua.
Henriikka rääkii vielä kovempaa, koska luulee, että mies innostui nyt ihan tosissaan.
Akti loppuu, hiljaisuus valtaa koko korttelin ja molemmat luulevat tyydyttäneensä toisiaan IHAN SIKANA. Naapurin mummosta on tullut kuuro.
”Naisten hommaa saatana”– Erkki 33 v. (ikä valehdeltu)
”Kirjastosetä. Tai hautajaiset”, toteavat naiset ykskantaan.
Kyseessä on Erkin pravuuriääntely nimeltä ”hengittämättä koko akti”. Erkistä ei kuulu pihahdustakaan, ei edes ähkimistä. Myöskään Erkin kasvoilta ei voi lukea nautinnosta mitään, sillä naama on turvallisesti peruslukemilla koko aktin ajan.
Erkin alitajuntainen motto ”Minä en näytä tunteitani” siirtyy seksiin. Naisen huohotuksen lisäksi huoneessa kaikuu vain vaginan lotina ja sängyn natina. Kukaan ei voisi arvata, että siellä on myös mies.
Naisella ei ole missään vaiheessa mitään hajua, nauttiiko Erkki vai ei. Erkki taas ajattelee, että mitä sitä tässä turhaan ähkimään ja sanomaan mitään. Sanon sitten, jos jokin on vialla. Tai en sano. Jos sanon, en saa varmaan enää ikinä.
Kukaan eikä mikään saa Erkkiä edes huoahtamaan tai jos saa, se ei ole nainen vaan muiston häivähdys Erkin mielessä siitä hetkestä, kun Granlund ilmaveivasi. Nainen lutkuttaa munaa ja miettii mielessään, että tekeekö jotain väärin, koska mies on ihan hiljaa.
”Muna”, ajattelee Erkki ja tuijottaa naista maanisdepressiivisesti silmiin.
Myöskin yhdynnän aikana voi Erkin hiljaisuus näkyä harmillisella tavalla: Nainen huomaa Erkin lauenneen vasta, kun työnnöt loppuvat, ja Erkki vetäytyy onnellisena selälleen makaamaan.
Naista jää vaivaamaan tämmöinen hiljaisuus, joten se päättää ensi kerralla näyttää mallia ja huutaa kuin saatanan riivaama.
-----
Namaste. Ympyrä sulkeutuu. Naapurin mummo saa kuulolaitteen, jota se ei uskalla pitää päällä.
Ps. Löysin kauniin lausahduksen Suomalaisesta seksisanakirjasta: Ei tartte olla kaunis katella mutta kuhan sillä on kyrvänmielune vittu.
Kyrvänmieluinen. Ai että. <3 Kivaa viikkoa kaikille!
-----
”Tykkään olla saatanan riivaama” – Henriikka 30 v. (nimi muutettu)
Tapaus tunnetaan miesten keskuudessa nimellä: ”Tapanko sikaa vai lammasta?"
Siis.
Henriikka ääntelee seksin aikana niin saatanan kovaa, että mies joutuu tunkemaan untuvatäkin korviinsa, kokonaan.
Henriikan seksiääntelyllä on kaksi motiivia.
Ensinnäkin Henriikka ilmoittaa aah aah ahaalla sekä kumppanilleen että naapureille, että vittu kun tuntuu hyvälle. Voi olla, ettei oikeasti tunnu välttämättä miltään, mutta Henriikka ilmoittaa, että jos tuntuisi hyvälle, niin näin hyvälle tuntuisi.
Toinen Henriikan kiljumismotiiveista on saada mies nauttimaan enemmän.
Tuloksena tästä: Kaikki vaivaantuvat.
Mies luulee, ettei hänen työntörytminsä riitä ja alkaa hätäpäissään lykkiä kovempaa, jotta olisi osa samaa epämääräistä pornorääkymisgenreä. Mies hakkaa pallejaan verille Henriikan pakaroita vasten, nyt himonussitaan. Perkele! Paniikissa mies tunkee vielä nyrkin kyynärää myöten pikku Herniikan pikku perseeseen, kun luulee, että nyt pitää vetää jotenkin överiksi kaikki ja apua.
Henriikka rääkii vielä kovempaa, koska luulee, että mies innostui nyt ihan tosissaan.
Akti loppuu, hiljaisuus valtaa koko korttelin ja molemmat luulevat tyydyttäneensä toisiaan IHAN SIKANA. Naapurin mummosta on tullut kuuro.
”Naisten hommaa saatana”– Erkki 33 v. (ikä valehdeltu)
”Kirjastosetä. Tai hautajaiset”, toteavat naiset ykskantaan.
Kyseessä on Erkin pravuuriääntely nimeltä ”hengittämättä koko akti”. Erkistä ei kuulu pihahdustakaan, ei edes ähkimistä. Myöskään Erkin kasvoilta ei voi lukea nautinnosta mitään, sillä naama on turvallisesti peruslukemilla koko aktin ajan.
Erkin alitajuntainen motto ”Minä en näytä tunteitani” siirtyy seksiin. Naisen huohotuksen lisäksi huoneessa kaikuu vain vaginan lotina ja sängyn natina. Kukaan ei voisi arvata, että siellä on myös mies.
Naisella ei ole missään vaiheessa mitään hajua, nauttiiko Erkki vai ei. Erkki taas ajattelee, että mitä sitä tässä turhaan ähkimään ja sanomaan mitään. Sanon sitten, jos jokin on vialla. Tai en sano. Jos sanon, en saa varmaan enää ikinä.
Kukaan eikä mikään saa Erkkiä edes huoahtamaan tai jos saa, se ei ole nainen vaan muiston häivähdys Erkin mielessä siitä hetkestä, kun Granlund ilmaveivasi. Nainen lutkuttaa munaa ja miettii mielessään, että tekeekö jotain väärin, koska mies on ihan hiljaa.
”Muna”, ajattelee Erkki ja tuijottaa naista maanisdepressiivisesti silmiin.
Myöskin yhdynnän aikana voi Erkin hiljaisuus näkyä harmillisella tavalla: Nainen huomaa Erkin lauenneen vasta, kun työnnöt loppuvat, ja Erkki vetäytyy onnellisena selälleen makaamaan.
Naista jää vaivaamaan tämmöinen hiljaisuus, joten se päättää ensi kerralla näyttää mallia ja huutaa kuin saatanan riivaama.
-----
Namaste. Ympyrä sulkeutuu. Naapurin mummo saa kuulolaitteen, jota se ei uskalla pitää päällä.
Ps. Löysin kauniin lausahduksen Suomalaisesta seksisanakirjasta: Ei tartte olla kaunis katella mutta kuhan sillä on kyrvänmielune vittu.
Kyrvänmieluinen. Ai että. <3 Kivaa viikkoa kaikille!
lauantai 4. lokakuuta 2014
Olenko ihan suht normaali?
Semmoista vaan mietin, että kun minulla on mielikuvituspoikaystävä, niin olenko ihan aika normaali kuitenkin.
Esimerkiksi tänäkin aamuna, kun keitin kahvia, mietin mielessäni, miten olimme juuri harrastaneet ihanaa aamuseksiä ja sitten, kun minä laittelin kahvinpuruja keittimeen, niin mies tuli suihkun jälkeen suukottamaan niskaani ja pieraisi.
Siitä ajatuksesta tuli onnellinen olo.
Sitten joskus aina ajattelen, että laitan sille ruokaa. Samalla mietin, mitä kerron päivästäni. Mielikuvituspoikaystävä kuuntelee ja nauraa välillä jutuilleni. Ja sitten se tulee taas suukottamaan. Ja sitten, jos se ei kuuntele, niin menen sen syliin ja katson silmiin ihan läheltä niin, ettei se näe urheilu-uutisia ja väkisinkerron kaiken. Ja jos se ei vieläkään kuuntele, niin viettelen sen seksiin ja sitten kerron siinä samalla. Siitäkin tulee onnellinen olo.
Joskus istun pissalla vessanovi auki ja mietin, että nyt huutaisin sille, että voisitko tulla sulkemaan oven, koska tuleekin kakka. Onnellinen olo.
Illalla käytämme koirat ulkona yhdessä ja mielikuvituspoikaystävä katsoo muualle ja yökkii, kun minä kerään kakat pussiin ja kerron, että miten kauan pitää olla hengittämättä, kun kakan noukkii.
Ulkoilun jälkeen riisudumme alasti ja poikaystävä säikähtää, kun yhtäkkiä koirani nenäni nuuhkii sen persettä. Sitten käymme yhdessä suihkussa, ja mielikuvitusystävä yrittää penetroitua minuun ja minä sanon, että no ihan vähän vaan sitten, koska en syö pillereitä ja sitten sanon, että ei enää ja menemme sänkyyn, jossa harrastamme ihan tavallista seksiä kondomin kera. Onni.
Sitten käymme nukkumaan, ja se haluaakin katsoa vielä telkkaria ja minä en, joten en saa nukuttua ennen kuin telkkari sulkeutuu. Mutta sitten, kun se sulkeutuu, poikaystävä kietoo takaapäin kätensä minun ympärille ja olen onnellinen ja melkein nukahdan. Sitten jo viiden minuutin jälkeen minun tarvitsee vaihtaa asentoa ja mietin, että missä mielikuvituspoikaystävän kädet on nyt, kun pyörin tässä ennen nukahtamista kuin väkkärä. (En tiedä, mikä on väkkärä, mutta jos tietäisin, niin tarkoittaisin sitä ehkä.)
Sitten ihan lopuksi mietin, että nyt se jo nukahti ja tuossa se nyt tuhisee, ja minä en, ja annan sille suukon, ja se vähän herää siihen ja antaa suukon takaisin.
Tällä tavalla, kun ajattelen, niin en ole koskaan yksin. Se on kivaa.
Esimerkiksi tänäkin aamuna, kun keitin kahvia, mietin mielessäni, miten olimme juuri harrastaneet ihanaa aamuseksiä ja sitten, kun minä laittelin kahvinpuruja keittimeen, niin mies tuli suihkun jälkeen suukottamaan niskaani ja pieraisi.
Siitä ajatuksesta tuli onnellinen olo.
Sitten joskus aina ajattelen, että laitan sille ruokaa. Samalla mietin, mitä kerron päivästäni. Mielikuvituspoikaystävä kuuntelee ja nauraa välillä jutuilleni. Ja sitten se tulee taas suukottamaan. Ja sitten, jos se ei kuuntele, niin menen sen syliin ja katson silmiin ihan läheltä niin, ettei se näe urheilu-uutisia ja väkisinkerron kaiken. Ja jos se ei vieläkään kuuntele, niin viettelen sen seksiin ja sitten kerron siinä samalla. Siitäkin tulee onnellinen olo.
Joskus istun pissalla vessanovi auki ja mietin, että nyt huutaisin sille, että voisitko tulla sulkemaan oven, koska tuleekin kakka. Onnellinen olo.
Illalla käytämme koirat ulkona yhdessä ja mielikuvituspoikaystävä katsoo muualle ja yökkii, kun minä kerään kakat pussiin ja kerron, että miten kauan pitää olla hengittämättä, kun kakan noukkii.
Ulkoilun jälkeen riisudumme alasti ja poikaystävä säikähtää, kun yhtäkkiä koirani nenäni nuuhkii sen persettä. Sitten käymme yhdessä suihkussa, ja mielikuvitusystävä yrittää penetroitua minuun ja minä sanon, että no ihan vähän vaan sitten, koska en syö pillereitä ja sitten sanon, että ei enää ja menemme sänkyyn, jossa harrastamme ihan tavallista seksiä kondomin kera. Onni.
Sitten käymme nukkumaan, ja se haluaakin katsoa vielä telkkaria ja minä en, joten en saa nukuttua ennen kuin telkkari sulkeutuu. Mutta sitten, kun se sulkeutuu, poikaystävä kietoo takaapäin kätensä minun ympärille ja olen onnellinen ja melkein nukahdan. Sitten jo viiden minuutin jälkeen minun tarvitsee vaihtaa asentoa ja mietin, että missä mielikuvituspoikaystävän kädet on nyt, kun pyörin tässä ennen nukahtamista kuin väkkärä. (En tiedä, mikä on väkkärä, mutta jos tietäisin, niin tarkoittaisin sitä ehkä.)
Sitten ihan lopuksi mietin, että nyt se jo nukahti ja tuossa se nyt tuhisee, ja minä en, ja annan sille suukon, ja se vähän herää siihen ja antaa suukon takaisin.
Tällä tavalla, kun ajattelen, niin en ole koskaan yksin. Se on kivaa.
keskiviikko 1. lokakuuta 2014
Kun toiselle kumartaa, niin sitten takana joku katsoo peräreikää
Tämäniltainen peräreikätarina alkaa lapsuudesta.
Minulla on soinut päässä koko päivän Ystävän laulu. Siinä lauletaan, että mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän.
Kun olin vielä pieni pellavapäinen tyttönen, kuuntelin hirveästi kaikkea iskelmää. 9-vuotias Henriikka lauloi tätäkin kappaletta ihan tunteella hiusharjaan. Mistään lyriikoista en tietenkään mitään ymmärtänyt, mutta ei sillä ollut väliä vaan tunteella vetämisellä oli.
Nauhoitin kaksi C-kasetillista molemmin puolin täyteen omaa lauluani. Siellä raikaa täydellisesti nuotin vierestä muun muassa Pikajuna Meksikon, Isoisän olkihattu ja Lentävä kalakukko.
Yolo.
Mutta siis tuo kappale. Minulle se tuo mieleen ehkä suurimman pelkoni, joka liittyy parisuhteeseen. Se on se tunne, kun tajuaa, ettei haluakaan olla sen ihmisen kanssa, jonka kanssa on.
Minusta se on ihan hirveää. Koska kyllähän minä oman sydämeni voin särkeä, mutta että toisen. Se on minulle kaikkein pahinta. Siis se, että lakkaan rakastamasta joskus. Tai rakastun toiseen. Ja sitten rikon sen ihmisen, joka luottaa minuun ja jonka maailma rakentuu minun varaani.
No kissat ovat pahempia kuin mikään muu asia maailmassa, koska ne haluaa repiä aina silmät päästä ja raadella nahan irti. Mutta heti sen jälkeen on se, että rikkoo toisen. Koskakun eihän missään ole mitään järkeä sillä tavalla, että toiselle tulee ikävä olo.
Vaikka sitten sanotaan kuitenkin, että kun toiselle kumartaa, niin toiselle pyllistää.
Mutta olisiko mahdollista luoda sellainen maailma, että se, kenelle pyllistää, tykkää katsella peräreikää ja on onnellinen, että siinä se nyt on?
Minä ainakin aion seistä suorassa siihen asti ennen kuin olen varma, ettei kenenkään nenä vahingossa uppoaa karvan sekaan kakan keskelle, vaan että se sitten kanssa tykkää siitä ja kovasti.
Hyvää yötä!
Minulla on soinut päässä koko päivän Ystävän laulu. Siinä lauletaan, että mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän.
Kun olin vielä pieni pellavapäinen tyttönen, kuuntelin hirveästi kaikkea iskelmää. 9-vuotias Henriikka lauloi tätäkin kappaletta ihan tunteella hiusharjaan. Mistään lyriikoista en tietenkään mitään ymmärtänyt, mutta ei sillä ollut väliä vaan tunteella vetämisellä oli.
Nauhoitin kaksi C-kasetillista molemmin puolin täyteen omaa lauluani. Siellä raikaa täydellisesti nuotin vierestä muun muassa Pikajuna Meksikon, Isoisän olkihattu ja Lentävä kalakukko.
Yolo.
Mutta siis tuo kappale. Minulle se tuo mieleen ehkä suurimman pelkoni, joka liittyy parisuhteeseen. Se on se tunne, kun tajuaa, ettei haluakaan olla sen ihmisen kanssa, jonka kanssa on.
Minusta se on ihan hirveää. Koska kyllähän minä oman sydämeni voin särkeä, mutta että toisen. Se on minulle kaikkein pahinta. Siis se, että lakkaan rakastamasta joskus. Tai rakastun toiseen. Ja sitten rikon sen ihmisen, joka luottaa minuun ja jonka maailma rakentuu minun varaani.
No kissat ovat pahempia kuin mikään muu asia maailmassa, koska ne haluaa repiä aina silmät päästä ja raadella nahan irti. Mutta heti sen jälkeen on se, että rikkoo toisen. Koskakun eihän missään ole mitään järkeä sillä tavalla, että toiselle tulee ikävä olo.
Vaikka sitten sanotaan kuitenkin, että kun toiselle kumartaa, niin toiselle pyllistää.
Mutta olisiko mahdollista luoda sellainen maailma, että se, kenelle pyllistää, tykkää katsella peräreikää ja on onnellinen, että siinä se nyt on?
Minä ainakin aion seistä suorassa siihen asti ennen kuin olen varma, ettei kenenkään nenä vahingossa uppoaa karvan sekaan kakan keskelle, vaan että se sitten kanssa tykkää siitä ja kovasti.
Hyvää yötä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)