YSTÄVÄT!
Vielä ehtii tilata ennakkotarjoushalvennusalennushintaan mielikuvituspoikkiksen kotiin! Pari päivää ehtii, 24.5 asti! Jee! Siinä tulee olemaan minun signeeraus ja lupaan hengittää jokaiseen kirjaan hengityspölyä myös.
Ehkä myös oma mielikuvituspoikaystäväni voi heiluttaa vehjettää siinä kirjan lähellä. Parasta!
Tilaa TÄÄLTÄ!
67-vuotiaan Henriikka Masturbaattori Rönkkösen sanoja sinkkuelämän suloista. BLOGILLA UUSI OSOITE: henriikkaronkkonen.com
Google-haut
sunnuntai 22. toukokuuta 2016
perjantai 13. toukokuuta 2016
KAIKILLE MUN SINKKUBLOGIN LUKIJOILLE!!
Mietin hirveästi, että mitä tähän kirjoitan, mutta en keksi mitään. Tunti sitten pieraisin ja se haisee vieläkin tässä samassa paikassa, missä istun ja mietin, että mitä kirjoittaisin.
Mutta onneksi on video!!
Ja se juttu, mistä puhun tuossa. Se HTTP-juttu. Niin laitan sen tähän, koska löysin sen vuosien etsinnän jälkeen: http://www.atena.fi/sinkkublogi
Siellä on tarkat ohjeet. Hirmu tarkat. Seuraa niitä. Mainitse SINKKUBLOGI. Sillä tavalla se onnistuu. Pakettiin kuuluu minun signeeraus. Minun omin pikku kätösin tehty nimikirjoitus. Se tulee näyttämään varmaan aika paljon semmoiselta 5-vuotiaan lapsen tekemältä nurmikolta. Oikein kauniilta siis.
Mutta onneksi on video!!
Ja se juttu, mistä puhun tuossa. Se HTTP-juttu. Niin laitan sen tähän, koska löysin sen vuosien etsinnän jälkeen: http://www.atena.fi/sinkkublogi
Siellä on tarkat ohjeet. Hirmu tarkat. Seuraa niitä. Mainitse SINKKUBLOGI. Sillä tavalla se onnistuu. Pakettiin kuuluu minun signeeraus. Minun omin pikku kätösin tehty nimikirjoitus. Se tulee näyttämään varmaan aika paljon semmoiselta 5-vuotiaan lapsen tekemältä nurmikolta. Oikein kauniilta siis.
sunnuntai 8. toukokuuta 2016
Laittakaa kalenteriin ylös 2.6.
Koska silloin on minun kirjani julkaisupäivä! HUI!
Ette voi uskoa, miten paljon minua hirvittää, jännittää ja pelottaa. Ihan hirmuisesti. Tarkoitan siis, että ihan saatanan perkeleen vitusti.
Lukiossa kaverini kysyi, mikä on suurin haaveeni. Häkellyin kysymyksestä, koska haaveeni ovat aina olleet aika pieniä ja ne liittyvät tosi arkisiin asioihin, kuten esimerkiksi siihen, että saan rauhassa laulaa kaukosäätimeen ja tanssia villisti ympäri kämppää tai saan syödä koko popcornipussin yksin.
Hetken mietittyäni vastasin kuitenkin, että kirjan kirjoittaminen, sillä kulutin lyijykynää päiväkirjoihini niin paljon. En tosin koskaan ajatellut sen toteutuvan, mutta se kuulosti paremmalta kuin popcorn-juttu.
En koskaan antanut muiden lukea tekstejäni. Tätä jatkui siihen asti, kunnes aloitin työt City-lehdessä ja julkaisin ensimmäisen blogitekstini tammikuussa 2011. Se oli ihan jäätävän pelottavaa.
Mutta vaikka minua onkin pelottanut omien juttujeni julkaiseminen, olen silti kohtuullisen reteellä kädellä hakannut niitä nettiin. Tämä rohkeus tulee siitä, että ajattelen kuolemaa aika paljon (sillä tavalla positiivisesti); eli jos tämä kaikki on osaltani huomenna ohi, niin mitä sitä himmailemaan, kun tuntuu oikealta kuitenkin.
Ja nyt se tapahtuu. Se kirja-juttu.
Se jännittää minua niin paljon, että olen nähnyt painajaisia jo monta viikkoa. Mutta kun isot asiat liikkuvat, maa tutisee.
Sanoinkuvaamattoman suuri kiitos teille blogin lukijat. Kiitos kiitos kiitos. Kiitos, että olette olleet täällä minun kanssani. Kiitos. Te olette hyvin suuri osasyyllinen siihen, että koko kirja on tulossa ulos. Te olette minun ystäviäni ja tukijoitani. Kiitos, että saan olla teidän kanssanne vähän hullu välillä. Kiitos kiitos kiitos.
Ette voi uskoa, miten paljon minua hirvittää, jännittää ja pelottaa. Ihan hirmuisesti. Tarkoitan siis, että ihan saatanan perkeleen vitusti.
Lukiossa kaverini kysyi, mikä on suurin haaveeni. Häkellyin kysymyksestä, koska haaveeni ovat aina olleet aika pieniä ja ne liittyvät tosi arkisiin asioihin, kuten esimerkiksi siihen, että saan rauhassa laulaa kaukosäätimeen ja tanssia villisti ympäri kämppää tai saan syödä koko popcornipussin yksin.
Hetken mietittyäni vastasin kuitenkin, että kirjan kirjoittaminen, sillä kulutin lyijykynää päiväkirjoihini niin paljon. En tosin koskaan ajatellut sen toteutuvan, mutta se kuulosti paremmalta kuin popcorn-juttu.
En koskaan antanut muiden lukea tekstejäni. Tätä jatkui siihen asti, kunnes aloitin työt City-lehdessä ja julkaisin ensimmäisen blogitekstini tammikuussa 2011. Se oli ihan jäätävän pelottavaa.
Mutta vaikka minua onkin pelottanut omien juttujeni julkaiseminen, olen silti kohtuullisen reteellä kädellä hakannut niitä nettiin. Tämä rohkeus tulee siitä, että ajattelen kuolemaa aika paljon (sillä tavalla positiivisesti); eli jos tämä kaikki on osaltani huomenna ohi, niin mitä sitä himmailemaan, kun tuntuu oikealta kuitenkin.
Ja nyt se tapahtuu. Se kirja-juttu.
Se jännittää minua niin paljon, että olen nähnyt painajaisia jo monta viikkoa. Mutta kun isot asiat liikkuvat, maa tutisee.
Sanoinkuvaamattoman suuri kiitos teille blogin lukijat. Kiitos kiitos kiitos. Kiitos, että olette olleet täällä minun kanssani. Kiitos. Te olette hyvin suuri osasyyllinen siihen, että koko kirja on tulossa ulos. Te olette minun ystäviäni ja tukijoitani. Kiitos, että saan olla teidän kanssanne vähän hullu välillä. Kiitos kiitos kiitos.
lauantai 30. huhtikuuta 2016
Seksuaalisuudesta
Aloitin pyllistely- ja lääkärileikit noin neljävuotiaana samanikäisten tyttökavereitteni kanssa. Ilmeisesti olen ollut suhteellisen ahkera tässä hommassa, sillä muistan jääneeni usein leikeistä kiinni. Leikki siis keskeytettiin epäsopivana jonkun aikuisen toimesta.
Runkkaamisen aloitin kahdeksanvuotiaana vahingossa pehmolelulla, jota hieroin itseäni vasten.
Teini-ikäisenä mielessäni ei pyörinyt mikään muu kuin pojat, seksi ja masturbointi. Yritin tunkea vaginaani erilaisia asioita (esim. banaania ja löylykauhan vartta), mutta ei sinne mahtunut mitään.
Yhdyntäseksiä harrastin ensimmäisen kerran 17-vuotiaana poikaystäväni kanssa.
Kiihottumisessani on tapahtunut paljon muutoksia viimeisen 28 vuoden aikana. Mitä enemmän minulla on huolia ja stressiä, sitä vähemmän kiihotun ja sitä vähemmän masturboin. Välillä masturboin väkisin, jotta rentoutuisin. Maailman parasta on, kun haluan itseäni. Maailman parasta on, kun vaginani kostuu ja turpoaa pelkistä mielikuvista.
Välillä ajattelen, että taidan olla todella kiimainen nainen. Välillä ajattelen, että en ole ollenkaan yhtään.
Miksi puhun näistä avoimesti?
Koska ennen minua hävetti. Olin oppinut häpeämään seksuaalisuuttani. Ja minua ujostutti. Vieläkin joskus ujostuttaa. Välillä ihan hirveästi. Mutta tässä tekstin tasolla minua ei pelota eikä hirvitä.
Ja tiedän, että koska minä uskallan tässä puhua näistä, se helpottaa monia. Seksuaalisuus on ihana asia eikä sitä tarvitse hävetä. Siitä ei myöskään tarvitse puhua kaikille (niin kuin minä teen). Riittää, että uskaltaa kuunnella, mitä itsellä on sanottavaa.
Ihanaa vappua ja kevättä ystävät. Teissä on valoa ja voimaa, älkää vetäkö verhoja itsenne eteen. <3
Runkkaamisen aloitin kahdeksanvuotiaana vahingossa pehmolelulla, jota hieroin itseäni vasten.
Teini-ikäisenä mielessäni ei pyörinyt mikään muu kuin pojat, seksi ja masturbointi. Yritin tunkea vaginaani erilaisia asioita (esim. banaania ja löylykauhan vartta), mutta ei sinne mahtunut mitään.
Yhdyntäseksiä harrastin ensimmäisen kerran 17-vuotiaana poikaystäväni kanssa.
Kiihottumisessani on tapahtunut paljon muutoksia viimeisen 28 vuoden aikana. Mitä enemmän minulla on huolia ja stressiä, sitä vähemmän kiihotun ja sitä vähemmän masturboin. Välillä masturboin väkisin, jotta rentoutuisin. Maailman parasta on, kun haluan itseäni. Maailman parasta on, kun vaginani kostuu ja turpoaa pelkistä mielikuvista.
Välillä ajattelen, että taidan olla todella kiimainen nainen. Välillä ajattelen, että en ole ollenkaan yhtään.
Miksi puhun näistä avoimesti?
Koska ennen minua hävetti. Olin oppinut häpeämään seksuaalisuuttani. Ja minua ujostutti. Vieläkin joskus ujostuttaa. Välillä ihan hirveästi. Mutta tässä tekstin tasolla minua ei pelota eikä hirvitä.
Ja tiedän, että koska minä uskallan tässä puhua näistä, se helpottaa monia. Seksuaalisuus on ihana asia eikä sitä tarvitse hävetä. Siitä ei myöskään tarvitse puhua kaikille (niin kuin minä teen). Riittää, että uskaltaa kuunnella, mitä itsellä on sanottavaa.
Ihanaa vappua ja kevättä ystävät. Teissä on valoa ja voimaa, älkää vetäkö verhoja itsenne eteen. <3
tiistai 19. huhtikuuta 2016
Munaselfiet
Rakkaat tuntemattomat erektiomunat, jotka lähettelette itsestänne selfieitä naisille!
Te olette oikein kauniita filtterillä tai ilman. Hirmu ihania. Monet naiset pitävät peniksistä paljon ja tykkäävät katsella ja näprätä niitä.
Mutta.
Miten harmillista onkaan, ettei munaselfiellä saa sitä, mitä voisi toivoa eli vagianselfieitä tai kutsua kylään vaginan sisälle. Ei saa. Ei edes eteiseen pääse.
Se on todella harmillista, koska olisipa helppoa, että vagina valuisi märkänä munan kotioven taakse heti valokuvan nähtyään. Olisi niin kätsyä. Hirveen kivaa.
Mutta ei. Hitsit. Ei vaikka niissä hurjissa alastonvideoissa aina kaikki menee just niin. Sillä tavalla helposti. Hmmm.
Syynä saattaa olla se, että vagina ei kiihotu peniskuvasta. Voi hitsit. Varsinkaan tuntemattomasta munaselfiestä. Pitää olla rakas muna, jotta siitä silmät menevät selälleen, kuolaa tippuu rinnuksille, vagina sataa mehua ja kieli alkaa lepattaa poskella. Rakas oma muna.
Ja siihen, että munasta tulee rakas, menee aikaa. Vaginan pitää pystyä luottamaan munaan. Sen pitää olla hyvä ystävä ja kuuntelija. Kirjekaveri.
Katsokaas, kun vaginan erektio on sen emäntänsä korvien välissä. Ai mitä? Joo-o. Siellä se on. Ja sinne korvien väliin ei yleensä kannata tunkea erektiomunaa. Se ei toimi sillä tavalla.
Ja mieti nyt muna, miltä isännästäsi - heteromiehestä - tuntuukaan tunkea omaa erektiota naisen korvienvälierektiota vasten. Onko vähän homoa? Pikkusen siinä naputella jäykkiä peniksiä vastakkain. Rupesiko jo jännittämään vähän? Hyvä.
Joten munaselfie, luota isäntään. Älä puhu sille mitään. Ole ihan hiljaa siellä pöksyissä. Piilossa. Odotat siellä kiltisti omaa vuoroasi.
Se nimittäin tulee kyllä ihan varmasti, jos maltat.
Mutta jos et malta, niin saat taas lennättää suihkunseinään helminauhat. Yksin.
Te olette oikein kauniita filtterillä tai ilman. Hirmu ihania. Monet naiset pitävät peniksistä paljon ja tykkäävät katsella ja näprätä niitä.
Mutta.
Miten harmillista onkaan, ettei munaselfiellä saa sitä, mitä voisi toivoa eli vagianselfieitä tai kutsua kylään vaginan sisälle. Ei saa. Ei edes eteiseen pääse.
Se on todella harmillista, koska olisipa helppoa, että vagina valuisi märkänä munan kotioven taakse heti valokuvan nähtyään. Olisi niin kätsyä. Hirveen kivaa.
Mutta ei. Hitsit. Ei vaikka niissä hurjissa alastonvideoissa aina kaikki menee just niin. Sillä tavalla helposti. Hmmm.
Syynä saattaa olla se, että vagina ei kiihotu peniskuvasta. Voi hitsit. Varsinkaan tuntemattomasta munaselfiestä. Pitää olla rakas muna, jotta siitä silmät menevät selälleen, kuolaa tippuu rinnuksille, vagina sataa mehua ja kieli alkaa lepattaa poskella. Rakas oma muna.
Ja siihen, että munasta tulee rakas, menee aikaa. Vaginan pitää pystyä luottamaan munaan. Sen pitää olla hyvä ystävä ja kuuntelija. Kirjekaveri.
Katsokaas, kun vaginan erektio on sen emäntänsä korvien välissä. Ai mitä? Joo-o. Siellä se on. Ja sinne korvien väliin ei yleensä kannata tunkea erektiomunaa. Se ei toimi sillä tavalla.
Ja mieti nyt muna, miltä isännästäsi - heteromiehestä - tuntuukaan tunkea omaa erektiota naisen korvienvälierektiota vasten. Onko vähän homoa? Pikkusen siinä naputella jäykkiä peniksiä vastakkain. Rupesiko jo jännittämään vähän? Hyvä.
Joten munaselfie, luota isäntään. Älä puhu sille mitään. Ole ihan hiljaa siellä pöksyissä. Piilossa. Odotat siellä kiltisti omaa vuoroasi.
Se nimittäin tulee kyllä ihan varmasti, jos maltat.
Mutta jos et malta, niin saat taas lennättää suihkunseinään helminauhat. Yksin.
maanantai 4. huhtikuuta 2016
18 viestiä, joita voi lähettää ystävälle, jolla on paha olo
Välillä on vaikea tietää, mitä sanoa ihmiselle, jolla on syystä tai toisesta paha olo. Siksi asettelin jonoon listan viestejä, joita voi lähettää kaverille, joka käy läpi vaikeita aikoja.
1. Voit soittaa mulle millon vaan.
2. Miten mä voisin auttaa?
3. Sä et oo yksin tän asian kanssa.
4. Sä selviät tästä.
5. Sä olet mulle hirmu tärkeä ja rakas.
6. Voisinko tulla sun luo hengailee?
7. Ota ihan rauhassa oma aikas tän asian kanssa. Universumi odottaa kyllä.
8. Ihan sama, mitä tapahtuu, mä rakastan sua silti.
9. Sä olet vahvempi kuin sun pelot.
10. Se helpottaa kyllä, mä lupaan.
11. Tarviitko taukoa kaikesta? Mä tuun auttamaan.
12. Mä tuon ruokaa.
13. Sä et ole yhtään vähempiarvoinen, vaikka sä tunnet noin.
14. Täällä odottaa sun lempi-Netflix-jakso ja lämmin ruoka, kun tuut.
15. Se on ihan ymmärrettävää, että sä et jaksa.
16. Kaikki järjestyy ihan varmasti.
17. Se ei oo sun vika.
18. Sä olet riittävä ihan just noin.
Tsemppiä!
1. Voit soittaa mulle millon vaan.
2. Miten mä voisin auttaa?
3. Sä et oo yksin tän asian kanssa.
4. Sä selviät tästä.
5. Sä olet mulle hirmu tärkeä ja rakas.
6. Voisinko tulla sun luo hengailee?
7. Ota ihan rauhassa oma aikas tän asian kanssa. Universumi odottaa kyllä.
8. Ihan sama, mitä tapahtuu, mä rakastan sua silti.
9. Sä olet vahvempi kuin sun pelot.
10. Se helpottaa kyllä, mä lupaan.
11. Tarviitko taukoa kaikesta? Mä tuun auttamaan.
12. Mä tuon ruokaa.
13. Sä et ole yhtään vähempiarvoinen, vaikka sä tunnet noin.
14. Täällä odottaa sun lempi-Netflix-jakso ja lämmin ruoka, kun tuut.
15. Se on ihan ymmärrettävää, että sä et jaksa.
16. Kaikki järjestyy ihan varmasti.
17. Se ei oo sun vika.
18. Sä olet riittävä ihan just noin.
Tsemppiä!
perjantai 11. maaliskuuta 2016
Näin traktorin ja rupesin miettimään rakkautta
Olipa mukavaa, kun tänään aamukävelyllä ollessani vastaan tuli hirveän monta traktoria. Maaseutu tuli kylään Helsinkiin. Ai että. Kyllä lämmitti sydäntä, kun tänne asti olivat ajelleet.
Niin paljon lämmitti sydäntä, että palasin muistoissani nuoruuteni Heinolaan. Sinne koulun käytäville lensin. Istuin siellä penkillä odottamassa tunnin alkua. Vilkuilin salaa poikaa, josta olin kirjoittanut päiväkirjaani joka päivä, että katsoiko hän minua vai ei. Yksi hymiö päiväkirjan ylänurkassa tarkoitti, että katsoi vähän. Kaksi tarkoitti, että katsoi vähän enemmän. Ja kolme hymiötä, se tarkoitti, että katsoi monta kertaa, ehkä jopa sanoi "moi". Ai että.
Se oli rakkautta. Se oli sellaista rakkautta, että en olisi ikinä tunnistanut sitä Tindereistä enkä Kindereistä. Väärin olisin valinnut kuvan perusteella.
Se oli sellaista rakkautta, että ei siinä etsitty Internetistä pojan kavereiden nimiä, sosiaaliturvatunnusta eikä vanhempien ammatteja. Ei katsottu, että onpa tukka oudosti, partakin kasvaa vinoon. Ei mietitty, paljonko sai historian kokeesta tai minne ammattiin matkaa koulun jälkeen.
Ei ärsyynnytty toisen mielipiteistä. Ei katsottu, että taas on hammastahnaa ja ketsuppia paidalla. Ei haitannut hienhajukaan. Urheilijapoikia nimittäin. Ymmärrettiin, että hiki kuuluu semmoisille.
Ei yritetty saada selville, että missä viettää illat. Että onko joku toinen. Tiedettiin nimittäin, että siellä urheilukentän korkeushyppypatjoilla hengaili vapaa-ajat, jäähallilla ja bensa-asemalla, jossa pääsi pelaamaan niitä rahapelejä. Tiedettiin, koska itsekin oltiin paikan päällä kikattelemassa, vähän kauempana tosin.
Tämmöisiin ajatuksiin minä palasin, kun näin traktorit, ja mietin, että nyt taidan ymmärtää, miksi isoissa kaupungeissa on niin paljon sinkkuja. Täältä puuttuu ne pienet piirit, joissa salaa rakastutaan pitkin vuotta, ja kun on tarpeeksi hymiöitä päiväkirjan sivuilla, aletaan seurustelemaan. Hiljaa ja hitaasti annetaan tunteen kypsyä. Ei istuuduta viiden Tinder-lauseen jälkeen kahvin ääreen miettimään, että onko tämä nyt se. Ei mietitä pukeutumista, ei killikkamahaa, ei ruokatottumuksia, ei ammatteja, ei tulevaisuutta.
Niitä ei mietitä, koska niillä ei ole mitään väliä silloin, kun ihminen kohtaa ihmisen. Silloin, kun on kyse toisen huomioonottamisesta, välittämisestä. Silloin, kun ymmmärtää nöyrtyä itselleen ja sille, että ei meistä kukaan ole toista parempi.
Koska siitä rakkaudessa on lopulta kyse.
Niin paljon lämmitti sydäntä, että palasin muistoissani nuoruuteni Heinolaan. Sinne koulun käytäville lensin. Istuin siellä penkillä odottamassa tunnin alkua. Vilkuilin salaa poikaa, josta olin kirjoittanut päiväkirjaani joka päivä, että katsoiko hän minua vai ei. Yksi hymiö päiväkirjan ylänurkassa tarkoitti, että katsoi vähän. Kaksi tarkoitti, että katsoi vähän enemmän. Ja kolme hymiötä, se tarkoitti, että katsoi monta kertaa, ehkä jopa sanoi "moi". Ai että.
Se oli rakkautta. Se oli sellaista rakkautta, että en olisi ikinä tunnistanut sitä Tindereistä enkä Kindereistä. Väärin olisin valinnut kuvan perusteella.
Se oli sellaista rakkautta, että ei siinä etsitty Internetistä pojan kavereiden nimiä, sosiaaliturvatunnusta eikä vanhempien ammatteja. Ei katsottu, että onpa tukka oudosti, partakin kasvaa vinoon. Ei mietitty, paljonko sai historian kokeesta tai minne ammattiin matkaa koulun jälkeen.
Ei ärsyynnytty toisen mielipiteistä. Ei katsottu, että taas on hammastahnaa ja ketsuppia paidalla. Ei haitannut hienhajukaan. Urheilijapoikia nimittäin. Ymmärrettiin, että hiki kuuluu semmoisille.
Ei yritetty saada selville, että missä viettää illat. Että onko joku toinen. Tiedettiin nimittäin, että siellä urheilukentän korkeushyppypatjoilla hengaili vapaa-ajat, jäähallilla ja bensa-asemalla, jossa pääsi pelaamaan niitä rahapelejä. Tiedettiin, koska itsekin oltiin paikan päällä kikattelemassa, vähän kauempana tosin.
Tämmöisiin ajatuksiin minä palasin, kun näin traktorit, ja mietin, että nyt taidan ymmärtää, miksi isoissa kaupungeissa on niin paljon sinkkuja. Täältä puuttuu ne pienet piirit, joissa salaa rakastutaan pitkin vuotta, ja kun on tarpeeksi hymiöitä päiväkirjan sivuilla, aletaan seurustelemaan. Hiljaa ja hitaasti annetaan tunteen kypsyä. Ei istuuduta viiden Tinder-lauseen jälkeen kahvin ääreen miettimään, että onko tämä nyt se. Ei mietitä pukeutumista, ei killikkamahaa, ei ruokatottumuksia, ei ammatteja, ei tulevaisuutta.
Niitä ei mietitä, koska niillä ei ole mitään väliä silloin, kun ihminen kohtaa ihmisen. Silloin, kun on kyse toisen huomioonottamisesta, välittämisestä. Silloin, kun ymmmärtää nöyrtyä itselleen ja sille, että ei meistä kukaan ole toista parempi.
Koska siitä rakkaudessa on lopulta kyse.
torstai 25. helmikuuta 2016
En ole enää sinkku
Mä en oo enää sinkku! <3 <3 <3
Niiku tavallaan. Tai silleen.
Moikka!
Ps. Laitoin tuonne ylös ikäni suoraan vähän korkeammiksi, koska en jaksa joka vuosi sitä käydä vaihtamassa. Nyt voin ihan huoletta kirjoitella monta vuotta ilman kaikkea semmoista teknistä yläotsikon säätämistä. Olen nero!
Niiku tavallaan. Tai silleen.
Moikka!
Ps. Laitoin tuonne ylös ikäni suoraan vähän korkeammiksi, koska en jaksa joka vuosi sitä käydä vaihtamassa. Nyt voin ihan huoletta kirjoitella monta vuotta ilman kaikkea semmoista teknistä yläotsikon säätämistä. Olen nero!
maanantai 15. helmikuuta 2016
Ihanaa ystävänpäivää!
Tiedättekö sen tunteen, kun herää ystävänpäivän aamuna aika krapulaisena itse tehdyn dildomunan vierestä, joka hajoaa kahtia aina, kun sen käynnistää?
Minä tiedän!
Se tuntuu ihan kivalta.
En valitettavasti sittenkään rakastunut lauantaina, vaikka kävin monta kertaa miestenvessassa juttelemassa kaikille miehille. No oikeasti menin sinne pissalle, koska ilmiselvästi miehet eivät urinoi, koska vessat ovat aina tyhjiä tai täynnä naisia, koska naiset urisee miestenkin puolesta. Tavoitteeni oli puhua spontaanisti yhdelle miehelle ja hoidin sen alta pois heti ensimmäisellä vessakäynnillä. (en ole kauhean hyvä sinkku, mutta tavoitteet pitää olla realistisia)
Minusta kyllä tuntui, että mies luuli minun puhuvan itsekseni, mutta tavoitteessa ei oltukaan määritelty sitä, että miehen pitää vastata. Ensi kerralla sitten mietin senkin vähän tarkemmin.
"If opportunity doesn’t knock, build a men's bathroom door." -Dalai Lama
Tässä on video, jolla muna näkyy. Jos tämä toimii. Muna ei ainakaan toimi. Tai kyllä se sillä tavalla toimii, että koirani vähän jännittävät sitä, ja minä myös siinä mielessä, että vaginani kuiskasi minulle munan nähtyään: "Älä tuo sitä lähelleni saatanan runkkarihuora tai alan pissata spontaatisti housuihisi." Ja vaginaa pitää kuunnella. Se on välillä vähän temperamenttinen ja aggressiivinen.
Minä tiedän!
Se tuntuu ihan kivalta.
En valitettavasti sittenkään rakastunut lauantaina, vaikka kävin monta kertaa miestenvessassa juttelemassa kaikille miehille. No oikeasti menin sinne pissalle, koska ilmiselvästi miehet eivät urinoi, koska vessat ovat aina tyhjiä tai täynnä naisia, koska naiset urisee miestenkin puolesta. Tavoitteeni oli puhua spontaanisti yhdelle miehelle ja hoidin sen alta pois heti ensimmäisellä vessakäynnillä. (en ole kauhean hyvä sinkku, mutta tavoitteet pitää olla realistisia)
Minusta kyllä tuntui, että mies luuli minun puhuvan itsekseni, mutta tavoitteessa ei oltukaan määritelty sitä, että miehen pitää vastata. Ensi kerralla sitten mietin senkin vähän tarkemmin.
"If opportunity doesn’t knock, build a men's bathroom door." -Dalai Lama
Tässä on video, jolla muna näkyy. Jos tämä toimii. Muna ei ainakaan toimi. Tai kyllä se sillä tavalla toimii, että koirani vähän jännittävät sitä, ja minä myös siinä mielessä, että vaginani kuiskasi minulle munan nähtyään: "Älä tuo sitä lähelleni saatanan runkkarihuora tai alan pissata spontaatisti housuihisi." Ja vaginaa pitää kuunnella. Se on välillä vähän temperamenttinen ja aggressiivinen.
keskiviikko 10. helmikuuta 2016
Ei kannata käydä treffeillä
Haluaisin muistuttaa kaikki sinkkuja, että olkaa herran tähden varovaisia tuolla, kun astutte ovesta ulos. Eikä ainakaan kannata astua yhtään enempää kuin siihen oven lähelle.
Muistakaa itsesuojeluvaisto.
Muistakaa itsesuojeluvaisto.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)