Koska Enbrica on Indianan osavaltiossa, jossa ei myydä sunnuntaisin alkoholia muualla kuin viinitiloilla, oli paikka tupaten täynnä ihmisiä.
Ja koska Enbrica on Amerikan mantereella, ovat säännöt kaikenlaisen tissuttelun kanssa semisti överit.
Enbrica osti viiden dollarin hintaisen pelimerkin, jolla sai valita listalta kahdeksan (8) maistiaista.
Myös siideriä oli tarjolla. Siideriä sai kylmänä....
... ja lämpöisenä. Näyttää virtsanäytteeltä, ajatteli Enbrica heti. Mutta kuinka hyvää se olikaan!
Ja sitten mentiin.
Tosi vähän viiniä, arvioi Enbrica maistettuaan viiniammattilaisena Pinot Grigiota, ja antoi sille arvion "Ok".
Seuraavalle neljälle (4) maistiaisviinille Enbrica antoi arvion "Hyvä". "Hyvä", tuo jokaisen viiniammattilaisen vakioadjektiivi.
Ja siinä viiniä siemailleessaan alkoi Enbricankin rypäleet kypsyä ja suu kääntyä hymyyn.
Kukaan ei pitänyt mitään laskua, kuinka monta viiniä Enbrica oli maistanut.
Joten.
Yhdennentoista (11) maistiaisen kohdalla Enbrica ei enää itsekään ollut varma, mitä mieltä on enää mistään, joten hän päätti lopettaa maistelun ja ruveta tekemään sitä, mitä normaali ihminen tekee tällaisen jälkeen.
Ja niin Enbrica valokuvasi puoli tuntia kurpitsoita.
Olipa mukava päivä, ajatteli Enbrica kotiin päästyään ja kävi nukkumaan viiden kilon kurpitsa patjan alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.