Peurat ajovaloissa

Amerikassa outoa on se, että vieraat ihmiset puhuvat toisilleen.

Kaupassa, pankissa, lenkillä, kävelyllä, baarissa, puistossa, uimahallissa, vessassa tai ihan missä vaan, kuka tahansa saattaa avata suunsa ja alkaa puhua.

Suomalainen hämmentyy semmoisesta.

Ei ole opetettu suomalaista puhumaan vieraille.

On opetettu olemaan mahdollisimman hiljaa ja katsomaan jokaiseen ilmansuuntaan, mielellään kuitenkin maahan, mutta ihan mihin vaan muualle kuin vieraan ihmisen silmiin.

Amerikkalainen ei ymmärrä tätä elekieltä ollenkaan.

Amerikkalainen katsoo kohti, hymyilee ja kysyy, että how are you.

Mietit siinä sitten, että miten niin. Miksi se sua kiinnostaa? Kuka sä olet? Äiti on kieltänyt puhumasta vieraille. Kasvoillasi on semmoinen "peura ajovaloissa"-look ja jäätävän näköinen irvistys.

Rehellinen suomalainen kertoo.

No itse asiassa vähän väsyttää, hirveästi ollut kiireitä, mulla on tämmönen kipeä syylä sormessa, eilen reväytin pohkeeni, vessapaperi loppui kesken pyyhkimisen, koiralla on ripuli ja se oksentelee tunnin välein.

Tästä seuraa, että amerikkalaisella on kasvoillaan "peura ajovaloissa"-look ja jäätävän näköinen irvistys, jonka jälkeen amerikkalainen jää miettimään, että mitä tässä oikein tapahtui, kuka helvetti se oli ja miksi se puhui mulle.

Kysymykseenhän siis kuuluisi vastata, että fine thanks how are you, jonka jälkeen lopetataan puhuminen täysin. Hymyillään ja jatketaan elämää niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, jonka jälkeen suomalainen jää miettimään, että mitä tässä oikein tapahtui, kuka helvetti se oli ja miksi se puhui mulle.

Kulttuurishokkeja parhaimmillaan.