Klo 8.14 tajuan, että on kotipeli- ja tailgatepäivä, tunnen itseni aikuiseksi, koska en ole kännissä näin aikaisin aamusta, kömmin takaisin sänkyyn ja tungen peitonreunoja korvakäytäviin.
Klo 11.00 istun paskalla, kuuntelen, kun kännistä porukkaa lappaa taloni ohi.
Klo 11.03 mietin, että jos minä kuulen heidät näin hyvin, kuulevatko kännikalat kun piereskelen pönttöön. Toivon, että kuulee.
Klo 11.15 lähden pyöräilemään Farmers' Markettiin, jonne farmarit tulevat myymään kasvattamiaan vihanneksia.
Klo 11.25 parkkeeraan pyöräni ja valokuvaan syksyä. Se on kauneimmillaan nyt.
Klo 11.30 kuvaan, mitä kaikkea markkinoilta löytyy ja fiilistelen tunnelmaa, joka on täysin vastakkainen verrattuna kännisten Hoosier-fanien fiilikseen.
Klo 11.35 ostan torilta aamupalaksi 4 dollarilla pinaattifetapinjansiemen-muffinssin ja 1,5 dollarilla kahvin.
Klo 11.50 näen koiria ja menen niitä kohti häntä ja pakarat heiluen. Lapset ja minä yhdessä silitellään ja ihastellaan eläimiä.
Klo 12.00 alan tehdä ostoksia. Olen harjoitellut vuorokauden lausumaan kurkun eli cucumberin oikein, sillä kuulin, ettei sitä lausutakaan "kukumböör" vaan "kjuukamber".
Klo 12.02 lähestyn kurkkuja, haluan harjoitella kjuukamberin lausumista ja kysyn, että are these kjuukambers. Myyjä sanoo, että sorry. Tämä ei johdu lausumisestani vaan siitä tosiasiasta, että kurkkujen vieressä on iso kyltti, jossa lukee "cucumbers".
Klo 12.03 ostan 3 kjuukamberia yhdellä dollarilla. Lisäksi ostan viisi omenaa ja neljä tomaattia.
Klo 12.15 lähden pyöräilemään kotiin. Matkalla saan erittäin paljon huomiota kännisiltä parikymppisiltä pojilta, jotka päästelevät suustaan seksiääniä ja mörinää. Pyöräilen sääntöjen vastaisesti jalkakäytävällä, koska tiedän, että 90 % tämän kaupungin, ehkä jopa koko maan, väestöstä ajaa kännissä autoa enkä halua jäädä sellaisen ihmisen yliajamaksi, jonka paidassa lukee "Drink like a champion today".
Klo 12.20 seison liikennevaloissa lähellä kotiani ja nuori kundi kysyy, voiko tanssia robottitanssia vierelläni. Vastaan, että anna mennä vaan.
Klo 12.21 seison edelleen liikennevaloissa, nuori kundi tanssii minulle ja päästelee seksiääniä.
Klo 12.25 pääsen onnellisesti takaisin kotiin huutojen saattelemana, kuuntelen Spotifystä tasapainottavaa meditatiivista joogamusiikkia ja harmittelen, miksi en tajunnut huudella nuorille kundeille suomalaisia sanoja, sillä uskon, että esimerkiksi sana "pippelivälipalapasteija" olisi viihdyttänyt heitä.
Klo 15.30 katson edelleen ikkunastani, kun satoja Hoosier-faneja hoipertelee Stadionilta pois, noin puolet tekee yhdyntää kuvastavia liikkeitä kävelleessään ja yksi konttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.