Unelmien treffit

Moi!

Arvatkaa mitä! No? Pääsin treffeille! Silleen tavallaan.

Koska jos vuori ei tule Henriikan luo, niin Henriikka rakentaa oman vuoren siihen paikkaan, mihin haluaa ja laittaa kynttilöitä pöydälle ja parhaan paidan päälle ja hymyn huulille ja kuvittelee olevansa treffeillä.

Järjestin siis itselleni mielikuvitustreffit jonkun ihanan kanssa. Tai sellaiset harjoitustreffit. Se on hyvä harjoitella. Varsinkin, jos on tämmöinen, joka ei osaa käyttäytyä niin kuin hienon naisen kuuluu.

Esimerkiksikin viikko sitten olin kahden ystäväni kolmekymppisiä juhlimassa ja ajattelin kokeilla, mikä ihmisten reaktio on, kun tulen vessasta hame sukkahousujen sisälle tungettuna. Silleen pepun kohdalta.

Kukaan ei sanonut mitään, koska kukaan ei nähnyt siinä mitään ihmeellistä, koska "Toi on se Rönkkönen". Mikä on tavallaan ihan kiva juttu.

Näissä mielikuvitustreffeissä positiivista oli se, ettei jännittänyt yhtään.

Vähän oli kyllä semmoisia pitkiä hiljaisia hetkiä. Mutta toisaalta se on ihan normaalia, että kun sanoo jotain omasta mielestään hauskaa ja arkista, muut hiljenevät. Tai kun pukeutuu naamiaisiin sonnihirveksi ja jalkovälissä roikkuu sukkahousunlahkeesta tehty valtava penis, vain yksi kahdestakymmenestä naamiaisvieraasta nauraa.

Antaisin itselleni näistä treffeistä arvosanan 8+ . Sellanen ihan ok, katellaan nyt ja ehkä voisi nähdä uudestaan.