Kaikki järjestyy

Olen saanut monta kirjoitusta ja viestiä siitä, miten pahalta tuntuu olla yksin ja että itkettää. Samalla olen saanut kiitosta siitä, että jaksan olla iloinen ja hupsu.

Haluan nyt kertoa teille kaikille, joilla on paha olla ja suru puserossa, että niin olen minäkin itkenyt.

Olen itkenyt aamulla ja päivällä ja yöllä. Olen itkenyt lääkärissä, työpaikalla ja koulussa. Olen itkenyt yksin ja muiden nähden.

Olen itkenyt sille, että olen kohta 60-vuotias. Olen itkenyt sille, että tekemäni ruoka on ollut niin pahaa, että olen joutunut heittämään sen roskikseen.

Olen itkenyt, kun mies on perunut treffit muutamaa tuntia ennen tapaamista. Mies, jonka olen tavannut netissä ja jota en ole koskaan edes nähnyt. Olen itkenyt sitä, että ehdin jo laittautua, sheivata ja siivota asuntoni. Olen itkenyt sitä, että olen kertonut treffeistä innoissani kavereille. Olen itkenyt, sillä mies ei ollutkaan tarpeeksi kiinnostunut.

Olen itkenyt särjettyäni sydämeni sillä tavalla tosi pahasti kaksi kertaa elämässäni. Olen itkenyt, koska olen jäänyt kakkoseksi jollekin toiselle naiselle. Olen itkenyt, koska minusta on tuntunut, että olen ihan tyhmä ja mitätön ihminen, jota kukaan ei halua. Ainakaan se, kenestä minä pidän.

Olen itkenyt katsoessani pornoa, sillä se on muistuttanut minua niistä hetkistä, kun olen ollut rakastamani ihmisen lähellä. Olen itkenyt masturboidessani, sillä olen kaivannut tuon rakkaan ihmisen läheisyyttä niin paljon. Olen itkien puristanut tyynyä kainalossani ja toivonut, että se olisi hän. Olen itkien haaveillut, että voisin ottaa sydämeni särkeneeltä mieheltä taas suihin. Tehdä hänelle hyvää. Omasta nautinnostani välittämättä.

Olen itkenyt liian paljon, kun 24-vuotiaana kävin vaikeita aikoja elämässäni läpi eikä niistä tuntunut olevan ulospääsyä. Olen itkenyt, koska minulla oli kaikki hyvin, mutta tuntui, ettei minulla ollut mitään syytä elää. Olen itkenyt, koska halusin kuolla. Olen itkenyt, koska asia, joka minut lopulta piti pystyssä, oli rakastuminen, sillä se oli ainoa positiivinen tunne kehossani. Olen itkenyt sillä en saanut sitä rakkautta itselleni, vaikka minusta se olisi ollut tuolloin kaiken kamalan kokemani jälkeen elämältä ihan reilu heitto.

Mutta tiedättekö mitä?

Kaikkien niiden itkujen ja murheiden ja surujen takia - minä hymyilen nykyään ihan melkein koko ajan.

Ja siksi minä tiedän, että niin teet sinäkin vielä joku päivä. :)